Liikunnan iloa!

Villasukat lämmittävät jaloissa, viltti hartioilla. Hörpin ihanaa suklaanmakuista kahvia ja imeskelen turkinpippureita. Olo kropassa on väsynyt, poskia kuumottaa. On kuitenkin ihan hurjan hyvä fiilis. Olen tänään hiihtänyt paikkakunnallamme järjestetyn retkihiihdon (18 km). Edellisen kerran hiihdin kyseisen reissun odottaessani esikoistamme, olin tuolloin seitsemännellä kuulla raskaana. Nyt matka tuntui luonnollisesti kevyemmältä ja saavuin maalinkin 44 minuuttia aikaisemmin! Ensi vuonna aion nipistää ainakin muutaman minuutin!



 
Tämä viikonloppu on jälleen ollut meidän perheessä yhtä hiihtämistä. Esikoisemme on halunnut käydä hiihtotapahtumissa ja kilpailuissa, samalla pikkusiskokin on saanut hiihdellä omassa sarjassaan. Mitaleita on kertynyt ja poikamme on ollut yhtä hymyä. Tänään pikkumies oli pokannut itselleen elämänsä ensimmäisen pokaalin. (En itse ollut tuota hiihtoa todistamassa, sillä lasten hiihtotapahtuman aikaan jo valmistauduin omaan hiihtooni.) Mutta voi sitä iloa, mikä meidän kotona on hyrissyt! Minusta on ihana käydä lasten hiihtokilpailuissa, sillä kilpailusta huolimatta lasten sijoituksia ei korosteta. Usein kaikki osallistujat palkitaan. Meidän aikuisten luettavaksi tulostetaan tulokset. Poikammekaan ei alkuun edes kysynyt sijoitustaan. Nykyisin hän kysyy, että "olinko mä eka"? Uskon, että sijoituksesta huolimatta lapselle tärkeintä on liikunnan ilo sekä kisamakkara, pillimehu ja se, että koko perhe on mukana. :)

Minä en lapsena ollut erityisen hyvä missään urheilulajissa. Aina löytyi kolme parempaa. Muistan, että kerran olen päässyt ala-asteikäisenä palkintopallille. Tuolloinkin sain kaulaani sen kaikkein himmeimmän mitalin! Vaikka en ole kerännyt menestystä liikunnassa, olen silti aina rakastanut liikkumista. Haluankin todella kasvattaa omat lapseni ennen kaikkea nauttimaan liikunnasta. Tällä hetkellä meillä asuu kaksi intohimoisesti liikkuvaa ja leikkivää lasta. Liikkumisleikit ja kaikenlainen liikkuminen menee aina ohi muista leikeistä, jos lapset saavat valita! Poika on aina valmis uuteen pallopeliin alakerran aulassa tai luistelureissuun tai hippaleikkiin. Kunpa näin jatkuisi. Liikunnasta saa niin paljon hyvää oloa sekä oppii tuntemaan omaa kehoaan.


Täällä siis ollaan väsähtäneitä. Iltapalaksi syödään puolukkarahkaa.
Kyllä liikkuminen on sitten mahtavaa, hyvä terveys ja toimintakyky ovat elämän upeita juttuja!
Hyvää oloa ja iloista mieltä kaikille! Ensi viikon perjantaina täällä pohjoisessa melko monella alkaa hiihtoloma. Lomalatuja odotellessa!

Suomenliput Kalevalan-päivän kunniaksi.

Aurinkoa taivaalle toivoen;

Janika

Sunnuntain tunnelmia

Hrrrhrrrhrr, naarastiikeri kehrää. Lapset nukkuvat. Päivän lenkki on tehty ja kahvinkeitin pörisee keittiössä. Meidän perheen koettelemus, flunssa, alkaa olla voitettu. Tänään pääsimme viikon tauon jälkeen koko perhe ulkoilemaan. Paikallisen liikuntakeskuksen lähimaastossa oli hyvä hiihdellä ja laskea mäkeä. Vuorotellen miehen kanssa kävimme suksien päällä hakemassa hikeä ja hyvää mieltä. Nyt naurattaa, illasta on tulossa mukava! :)



Olemme normaalisti hiihtäneet tammikuuhun mennessä satoja kilometrejä. Tänä vuonna rakennusprojektin vuoksi hiihtäminen on skipattu liikuntaohjelmasta kokonaan. Aikapulassa on nopeampaa ja helpompaa startata juoksulenkille suoraan kotiovelta, käydä salilla tai jumpata kotona. Toivottavasti jo ensi talvena perheemme tilanne on toinen ja hiihtäminen palaa arkeen -niin ihanaa se on! Tänä talvena olen pari kertaa hiihtänyt lomareissuilla joko lainasuksilla tai vuokrannut kapulat alleni. Tämänpäiväisen lenkin jälkeen voin todeta, että hiihtäminen on todella välineurheilua! Mieheni on ostanut minulle erittäin hyvät hiihtovälineet eikä suinkaan turhaan! En voi verrata hiihtoa omilla suksillani menemiseen lainavälineillä! Suosittelenkin jokaisen hiihtonautintoa etsiskelevän vilkaisemaan suksiaan ennen seuraavaa lenkkiä. Hiihtäminen muuttuu helpommaksi ja nautinnollisemmaksi jos monot ovat tukevat, sukset sopivan "jäykät" ja voitelu kohdillaan. Aijjai, veikkaan, että jok´ikinen suomalainen hiihtäisi jos saisi alleen kunnon sukset!!! :)

 

Suksilla on merkitystä. Näiden kyydissä oli tänään hyvä mennä! :)

Kävimme tänään raksalla. Piti käydä kurkkimassa muurareiden työnjälkeä. Leivinuuni ja olohuoneen takka ovat työn alla. Minulla on ollut viime päivät "keittiöstressi". Eilen stressi kuitenkin helpotti, löysin nimittäin unemieni "köökin". Olemme nyt muutamana viikonloppuna kierreleet keittiöfirmoja ja tehneet alustavia suunnitelmia. Millään firmalla ei ole tuntunut olevan kaappeja, jotka olisivat näyttäneet minun verkkokalvoillani täysin sopivilta taloomme. Helpotus oli suuri kun astuin oululaisen HTH-keittiöfirman ovesta sisään! Olen tuskaillut vetimettömien kappien valinnassa. Jos malli on miellyttänyt silmää, se ei ole vakuuttanut käytännöllisyydellään. Käytännöllinen taas ei ole miellyttänyt näköaistia ja niin edelleen. HTH-keittiöt myyvät ainutlaatuisen kaunista, selkeää ja käytännöllistä VH-7 mallistoa. VH-7 kaapistoissa ei ole vetimiä, mutta silti laatikot ja esim. inegroidut jääkaapinovet on helppo avata. Valinnanvaraa kaapinovien, työtasojen ym. suhteen tuntui HTH:lla olevan runsaasti. Myyjäkin vakuutti suunnittelutaidoillaan. Toivon, että HTH mahtuu budjettiimme! Allaolevassa kuvassa VH-7 malliston laatikostoja. Mielestäni näyttää niin linjakkaalta! Mitä mieltä te olette? Onko jollain kokemusta HTH-keittiöistä tai VH-7 kaapinovista? :)

Kuva lainattu: http://www.hth-keittio.fi/imagevault/publishedmedia/h1au2zvkln8qevnlg6tx/05_effekt.jpg

Rakennuksen pintamateriaalien kilpailuttaminen ja metsästäminen jatkuvat. Talo valmistuu hitaasti, mutta varmasti. Tämän sinisen ja lumisen merimaiseman myötä toivotan kaikille rentouttavaa sunnuntai-iltaa!


                                                               -Janika-

Kymmenen minuuttia kuvan ottamisen jälkeen taivaalla paistoi -aurinko!

Psst! Katsotaan höyrähdänkö huomenna FitFarmiin. Illalla luvassa Jutta Gustafsberg ja lihakset. Päivitän tunnelmia lähipäivinä.

kuva: http://static.iltalehti.fi/elintavat/tvjutta_110112PP_el.jpg

Loppiaista!

Pakkanen paukkuu. Meillä mittarissa miinuslukemat ovat laskeneet lähelle 25 astetta. Hrrh!

Ei tarvitse haaveilla kovin pitkästä ulkoilusta lasten kanssa näin loppiaisena ja virallisena vapaapäivänä. Olenkin ollut oikein ”lomatuulella” heti aamusta alkaen. Siivouskohtaus iski heti aamukahvin ryystämisen jälkeen. Mies ja lapset olivat ihmeissään kun muriseva naarastiikeri pyöri ja hyrisi ympäri kämppää. Ei, sille ei mitään voi kun epäjärjestys pilaa ihanan vapaapäivän jo aamusta. No, asia on nyt kuitattu ja kämppä vähän siedettävämpi. Naaras istuu tietokoneella ja nuolee turkkiaan –kyllä kannatti! Mieskin uskaltaa jo hymyillä. Kaksi puolialastonta tiikerinpentua pyörii lattialla ja rakentaa jumppaleikin ohessa ”lollupukinkotia”. Keskelle juuri siivottua olohuonetta kantautuu jatkuvasti loikkivien askelien mukana lisää tavaraa: jakkaroita, kenkiä, lelulaatikoita, leluja ym. On vain katsottava ohi ja keskityttävä kuuntelemaan iloisia lastenääniä ja leikinjuonta. Joulupukkia leikkivä pentu vetää parhaillaan tennaria jalkaan, on lähdössä ostamaan vauvalle maitoa. Olalla roikkuu pikkusiskon sydänlaukku, johon kuulemma pakataan banaania matkalle.  Pikkusisko on poronroolissa suu naurussa. Poro juoksee housuvaippa heiluen joulupukin perässä. Kaulassa roikkuu ainakin neljä korua ja jaloissa askeleita siivittävät pari numeroa liian isot kesäsandaalit. Sellaista loppiaista siis!

Meillä kävi raksalla loppiaispukki, joka toi vielä lisää lahjoja lapsille. Loppiaispukki päätti meidän joulun. Lapset tunnistivat heleä-äänisen harvapartaisen pukin tädikseen. Lahjojen jakamisen jälkeen resuinen pukinparta sekä hiippalakki pääsivät mukaan leikkiin. Joulupukkileikkiä onkin kestänyt jo monta päivää. Jännä nähdä loppuuko pukkileikki ennen kesää...

Tammikuu on alkanut kuntoilun merkeissä. Olen päättänyt käydä nyt alkuvuodesta kuntosalilla säännöllisemmin. Aion myös lenkkeillä vähintään joka toinen päivä. Katsotaan mihin aika riittää. Eilen tämä tiikeri kuitenkin ravasi sitkeästi kahdessakymmenessäyhdessä pakkasasteessa reilun 9 kilometrin matkan kämpältä rakennukselle. Ripset olivat höyrystyä kiinni toisiinsa ja lihakset temppuilivat, mutta selviytyminen plussasi lenkinjälkeisen hyvänolontunteen. Todistin pakkasjuoksun aikana itselleni urheiluvaatteiden merkitystä liikkumisessa. Puin nimittäin urheilupaidan päälle puuvillapaidan. Seurauksena palelin umpihikisenä viimeiset kilometrit. Puuvilla imi kaiken kosteuden itseensä ja märkä paita sekä softshell-takki päästivät pakkasviiman asusteen läpi. Hrrhh!!

Pakkasessa sai kauniit jääripset! :P

Kuntoilu on siis aloitettu. Hiki saa virrata, liike lisätä hyvää fiilistä. Nautitaan alkuvuoden kuntoiluinnostuksesta ja suhtaudutaan rakkaudella median joulukilohysteriaan. Nyt tämä tiikeri lähtee ruokkimaan pentujaan. Mukavaa loppiaispäivää kaikille! <3 

Pitää vielä laittaa yksi kuva joulun villasukkatunnelmasta. Vuoden päästä uudestaan. <3

<3: Janika

Virkistäytyneenä vuoden alussa

Niin se sitten vaihtui vuosi viimeyönä. 2015, hienot numerot taulussa! Itse tosin siirryin uuteen vuoteen elämänhistoriassani ensimmäistä kertaa vällyjen välissä ja unten mailla. Olemme viettäneet kohta viikon ajan urheilulomaa Kuortaneen urheiluopistolla, joten syy keskiyön uniseen tunnelmaan löytynee liikunnantäyteisistä päivistä. Meidän perheellemme kulunut viikko on ollut tärkeä, ihana ja voimaannuttava. Me vanhemmat olemme hikoilleet ahkerasti niin ladulla, kuntosalilla kuin jumpissa. Hiki on vienyt pois rankan syksyn rasitusta, tuonut tilalle hyvää oloa ja energiaa! Olemme viettäneet aikaa perheemme kesken liikkuen ja nautiskellen kiireettömyydestä ja opiston täysihoidosta. On ollut ihana mässätä yhteisellä ajalla ja rakkaudella. Tällaiseen elämään voisi jopa tottua!

Kun toiset ravaa niin jonkun pitää levätä.

Opiston urheiluhalli on ollut lapsille mieluinen paikka. Iltaisin liikkaopeisi on vetänyt mineille lajitreenejä kuulantyönnöstä pituushyppyyn. On ihana nähdä miten lapset nauttivat liikkumisesta. Ennen nukkumaanmenoa suihku on tullut pienille lomailijoillekin tarpeeseen, eikä untakaan ole tarvinnut odotella!

Tulee se hiki hyppiessäkin!

Lomaa on edessä vielä yksi päivä. Sen jälkeen alkaa arki. Rakenteilla olevassa talossa ovat lämmöt päällä, mutta kaikki pinnat vielä harmaata kiveä. On alettava kilpailuttamaan keittiötä, sisustusmateriaaleja, takkoja jne. Ensi viikolla alkavat työt ja aikaiset aamuherätykset. Luvassa on touhua ja tohinaa, suorittamista ja aikatauluja. Lomamme aikana olen saanut kuitata univelkoja, akut on ladattu! Uusi vuosi alkaa kipein lihaksin, mutta vaalentunein silmänalusin!

Jumpan jälkeen.

Toivon vuodelle 2015 rakkautta ja tyytyväisyyttä! Tämän vuoden aikana pyrin keskittymään siihen mitä minulla on, enkä siihen mitä minulla ei ole. Parisuhteemme hyvinvoinnin edistämiseksi lupasin miehelleni lopettaa ainaisen myöhästelyni! Uskon, että mikäli lupaukseni pitää, tyytyväisyys meidän perheessä kaikkien perheenjäsenten osalta lisääntyy entisestään.

Näissä maisemissa on vietetty jo useampi loma!

Kuortane-hotelli.

                         
                                Onnellista, tyytyväistä ja terveellistä vuotta 2015 teille kaikille!


                                                                      <3:Janika

Maailman tylsin harrastus

Tulin just kävelylenkiltä Sarlotan kanssa. Vaunut ja beibi olivat tietenkin matkassa. Näin viikonlopun kunniaksi tarvottiin yhdessä koko lenkki. Yleensä mulla on yksinäinen loppumatka, sen jälkeen kun sisko jatkaa yhtä Pohjanmaan tasaista tietä suoraan ja minä käännyn kotia kohti. Sysipimeä finaalisuora sydän pamppaillen, pimeän kauhuja peläten jäi tänään välistä kun saavuttiin yhtä matkaa meille.

Come on! :D

Mä olen oppinut kävelyn ilon oikeastaan vasta raskauden myötä kunnolla. Kun parikymmentä viikkoa alkoi olla odotusta takana, mua alkoi supistella juostessa. Vaihdoin juoksuaskeleet kävelyyn. Lähes joka päivä, läpi raskauden, mä kävelin. Aina samaa 10 kilsan reittiä. Viikonloppuisin pidemmästi. Aviopuolisoni kuittalee, että mulla on maailman kuivin harrastus ja ehkä mulla onkin, mutta mä kävelen silti. Loppuraskauden kävelin pääosin yksikseni, viikonloppuisin sain välillä kaverin mukaan. Lenkkikaverin kera kilometrit taittuu juorutessa nopeasti, yksin tarpoessa, silloin kun kukaan ei ehdi jaaritella puhelimeen, saattaa joskus puuduttaa. Tänäänkin S:n kanssa suupielet vaahdossa purettiin juttuja ja ohimennen kuljettiin monta kilometriä.

Mutta kaikella on tarkoituksensa ja niin on minunkin kävelemisellä. Raskausaikana tuhansilla askelilla oli positiivisia vaikutuksia. Pystyin liikkumaan läpi raskauden ja palauduin odotuksesta nopeasti. Viikon yli menneen raskauden vikana päivänä ennen käynnistykseen lähtemistä kävin kymmenen kilsan kävelylenkin ja heti sairaalasta kotiin päästyäni pääsin ulos askeltamaan. Koen, että hyvä pohjakunto auttoi vauva-arjessa ja mieli pysyi virkeänä kun ei tullut suurempia taukoja liikkumiseen. Säästyin myös kävelemällä ylimääräisiltä raskauskiloilta. Luulen, että ilman jokapäiväisiä lenkkejä en olisi selvinnyt vauvan odotuksesta. Hormonihöyryt oli hyvä haihduttaa lenkille niin odotusaikana kun sen jälkeenkin.

Pipo päähän ja menoksi.

Tytön syntymästä selvittyäni aloin vähitellen juosta ja riemuitsin kun sain kunnolla hölkytellä hikeä pintaan. Juoksu on mahtavaa! Mutta päätin silti pitää kävelyn mukana liikkumisessa. Siellä täällä talsimalla kun voi pitää mielen virkeänä ja muistanpa lukeneeni tutkimuksesta, jonka mukaan kävely voi vähentää syöpäriskiä. Lisäksi sen on todettu tekevän hyvää sydämelle ja vahvistavan jopa muistia. 

Vaikka kävely hienoa hommaa onkin, on silläkin nurja puolensa ja eräs tietää sen. Joskus ei vaan luista. On kertoja kun oon lähtenyt pitkälle lenkille ja kyllästynyt kesken leikin. Aika monesti luovuttamisen syynä on ollu sään radikaali vaihtuminen, mutta on myös päiviä jolloin ei vaan oo jaksanut. Likomärkänä pimeästä tienvarresta autonkyytiin noukittuna tai kauppaan katkenneelta lenkiltä haettuna jaksan aina yhtä uskollisesti puolustaa mun maailman tylsintä harrastustani. Kävelylenkki S:n kanssa pelasti tämänkin kolkon, sunnuntai-fiiliksellä täytetyn, marraskuisen iltapäivän. Ja vaikka se eräs on luovuttamisen hetkistä tietoinen ja kävelyä tylsäksi kutsuukin niin onhan askeltaminen silti mahtava laji.


Nautinnollisia viikon viimeisiä hetkiä!

-Jenny

Beibi tykkää lenkeistä. Uniaikaa.

Uuden viikon kynnyksellä...

Viikonloppu vierähti, uusi viikko raksuttaa jo eteenpäin. Raksalesken elämä on palannut raiteilleen. Sunnuntai oli meillä melkein juhlapäivä, isi oli kotona! Voin muuten todeta, että puoliso tuntuu aika kultaiselta kun näkee muutaman kerran viikossa. Ihan muistuvat välillä mieleen ”vanhat ajat” kun miehen kanssa elettiin kaukosuhteessa ja nähtiin vain viikonloppuisin! Puolison olemassaolo myös kotiarjessa maistuu herkulta. On uskomattoman ihanaa kun joku toinen välillä juoksee tyhjentämään pottaa, pyyhkii kaatuneet maidot lattialta tai siivoaa ruokapöydän! Luxuksena sain sunnuntaina päivänvalossa juosta lenkkiäni niin pitkään kuin mieli teki. Juoksinkin ainakin kahden kuukauden patoumat tienvarsille. En pysty välittämään sitä tunnetta, jonka vallassa höyrysin eteenpäin kahden tunnin ajan. Imin raikasta ilmaa sisääni, nautin tihkusateesta ja seilasin ajatuksissani. Kotiin päästyäni väsymys oli poissa, mieli kevyt ja moneen pohdintaan vastaus jäsennettynä. Liikunnan lääkettä määräisin reseptinä kaikille, jotka kaipaavat elämäänsä raikkautta, iloa ja onnen tunnetta! Minun kehoni on aina vaatinut tietyin väliajoin hikistä rääkkiä enemmän kuin mitään muuta. Näin talven hämäryydessä elävä kroppa tarvitsee erityisesti säännöllisiä herätyksiä, liikettä ja sydämensykkeen nostamista, jotta ”hyvän mielen aineet” lähtevät liikkeelle.

 Viikonloppuna onnea toi myös poikamme ensimmäinen luistelukeikka tonttimme rannassa. Meri oli rannasta jäätynyt sen verran, että jäällä pystyi luistelemaan! Meidän rannassa veden syvyys on ainakin reilun 50 metrin matkan 15-20 cm, joten turvallisin mielin päästin pikkumiehen tätiensä kanssa hokkareitaan testaamaan. Preppasimme pientä luistelijaa varautumaan siihen, että pystyssä ei välttämättä pysy lainkaan. Korostimme sitä, että kaatuminen kuuluu asiaan ja pystyssä pysyminen on haasteellista. No, kaikkien yllätykseksi poika seisoikin luistimillaan jäällä kuin vanha tekijä, otti muutamia liukujakin! Äiti-ihminen luonnollisesti melkein liikutuksenkyyneleet silmissään kuvasi kamera kuumana otoksia lapsuuden albumeihin -ja videoita arkistoon. <3 Ovat ne ihmeellisiä, meidän jokaisen maman ikiomat aarteemme!  <3

 Tänään olemme ottaneet lasten kanssa rennosti. Raksaleskikin on antanut itselleen luvan vain ”olla”. Ei lenkki/jumppastressiä tälle illalle. Kävimme lasten kanssa rautakaupasta hakemassa iskälle tarvikkeita ja toimitimme ne raksalle sekä touhusimme kotona kaikenlaista. Tuunasinkin illan iloksi ikivanhasta öljylampusta patterikäyttöisen version, mitä pidätte?  :) Lampulla on tunnearvoa, sillä otin sen muistoksi kesähuvilasta, joka purettiin rakenteilla olevan talomme tieltä. Pidän vanhoista esineistä ja huonekaluista, ne huokuvat mennyttä elämää ja niihin liittyy monia tarinoita. Mitä lie tämäkin lamppu kuullut valaistessaan pimeitä syysiltoja huvilan oleskeluhuoneessa, ulkosaunalla tai keittiön pöydällä… 

Valoa pimeisiin iltoihin sekä tsemppiä kaikille alkaneeseen viikkoon!  Poltetaan kynttilöitä, sytytellään lyhtyjä ja jouluvaloja, vaalitaan hyvää oloa! Marraskuun pimeydessä rakkaus, onni ja tyytyväisyys vasta loimuavatkin! <3 <3

-Janika-

Minä ja kotijumppa!

  Heippa!

Päivä on ollut pitkä ja kiireinen. Pääsin vihdoin hieman rauhoittumaan pikaisen kotijumpan päätteeksi. Olen nuorin siskoksista, Sarlotta. Opiskelen täälä Pohjanmaalla vielä jonkun aikaa. 

Ajattelin tässä ensimmäisenä kertoa harrastuksestani, kotijumpasta. Se on erittäin opiskelijaystävällinen laji edullisuuden sekä nopeuden ansiosta. Ei tarvitse lähteä kotoa kauemmaksi hakemaan kuntoa sekä positiivista mieltä. Päivän paineet saa purettua kämpän lattialle. On ollut uskomaton huomata, että kotona saa samalla tavalla hien pintaan kuin kuntosalilla. Itselleni tämä on hyvä juttu, kun en tavoittele mahtavia muskeleita vaan kiinteyttä ja hyvää oloa. Ja kuka kiistää, ettei ole mukavampi olla sisällä näin talvella kun pihalla on kylmä ja tulee vettä tai lunta?

Jumppavälineet + hyvä musiikki (, josta saa fiiliksiä ja tehoa treeniin!)

WORK OUT!

 Lähdenkin tästä suihkuun niin palataan taas.

Vielä muistutuksena, käykää osallistumassa arvontaan.

Terkuin

Sarlotta

"Linjoilla?" -ensimmäiset blogiterveiset

Tällä viikolla saapui talvi Pohjois-Suomeen. Valkoinen, pehmeä pakkaslumi valtasi pohjanmaan pellot ja kaupungit. Kinosten mukana saapui myös tämä blogi. Kaksi yhtä vanhaa isosiskoa ja pikkusisko ovat rakentamassa yhteistä fiilistelypaikkaa. Esteetikkojen silmin naisellisesti maailmaa katsoen ihastellaan kaikkea kaunista arjen keskellä. Hyvää oloa ja liikunnan mukanaan tuomaa endorfiinihumalaa haetaan terveellisten elämäntapojen ja kuntoilun kautta. 

Tervetuloa mukaan himoitsemaan positiivista energiaa!

Terkuin ekan postauksen tehneet;

Jenny

















&

Sarlotta