Sellerillä irti viikonlopusta

Nokka kohti uutta viikkoa!

Hjeh, viikko vierähtänyt viimeisestä blogi-päivityksestäni. Tänään on ollut kunnon maanantaiväsymys. Mikään ei ole oikein ottanut tulta alleen ja viikon alku on ollut hyvin kankea. Aamulla nukuin melkein pommiin koulusta ja huomasin lisäksi kahvinkeittimen rikkoutuneen, jonka vuoksi virrat oli poikki puolesta keittiöstä. No siinä leikin sähkömiestä ja painelin kytkimiä sähkötaulusta toiseen suuntaan, kunnes sain valot keittiöön ja kahvit suodatettua Brasilia -reissun tyyliin, vedenkeittimen ja suodattimen avulla suoraan kuppiin.

 Kroppani on ollut jotenkin todella sekaisin nyt pari päivää. Viikonloppuna tuli vissiin syötyä liian raskaasti. Niinpä olen etsimällä etsinyt rohtoja keventääkseni ja parantaakseni fiilistä. Ja kyllä se sieltä lopulta löytyi, ainakin niin uskon vakaasti. Tuplasin päivän selleriannostukseni, niin jo rupesi kropassa kiertämään. Selleri on erittäin tehokas nesteenpoistaja sekä muutenkin erittäin vitamiinipitoinen vihannes (C- ja B-vitamiineja sekä kuituja). Olen tässä kuukauden verran opettamalla opettanut itseäni syömään sitä ja nyt eilen teinkin jo ennätyksen: kolme vartta paljaaltaan! Alkuun ajattelin, ettei makuun voi ikinä, koskaan tottua. Kumminkin eilinen makuelämys oli jo aivan uutta eikä sellerin ”suolaisuus” tunkeutunut enää niin vahvasti makunystyröihin. Mieleeni on monet kerrat noussut ensimmäinen kahvinjuontihetkeni. Olimme tuolloin Ylivieskassa isovanhemmillamme kylässä ja isonsiskon painostuksen alaisena keitin itselleni kupin kahvia.  Makuelämys oli jotain aivan hirveää. Elämäni ensimmäinen kuppi kahvia, mustana. Juomalla sitä oppi juomaan ja uskon, että sama pätee selleriin. Ainoastaan siinä ei ole mitään koukuttavaa kofeiinin kaltaista ainesta, mutta elämystä voi verrata. Maista! Saatat oppia rakastamaan sitä, etkä ehkä voi enää elää ilman! ;) En tiedä onko se korvien välissä vai missä, mutta selleri on virkistänyt kummasti koko minun mieltä että kehoa.

Itse "virkistäjä"

Ei muuta kuin nautiskelemaan.

Kämppikseni sai minut kiinni jumppaamasta punaisena hikipallerona olohuoneesta. Näky oli varmasti huikea ja minua nolotti. Olo, jonka jumppaus tuotti korvasi kuitenkin häpeän ja nolouden tunteen ja nyt voin hyvällä omalla tunnolla istua iltaa kera iltateen. (Menisikö Janika tämä ensimmäisestä fb:n kahvihaasteesta?)

Maailman parasta teetä.

Jälkivenyttelyt

 Virkeää alkavaa viikkoa kaikille tasapuolisesti!

Ystävällisesti

Sarlotta

Maailman tylsin harrastus

Tulin just kävelylenkiltä Sarlotan kanssa. Vaunut ja beibi olivat tietenkin matkassa. Näin viikonlopun kunniaksi tarvottiin yhdessä koko lenkki. Yleensä mulla on yksinäinen loppumatka, sen jälkeen kun sisko jatkaa yhtä Pohjanmaan tasaista tietä suoraan ja minä käännyn kotia kohti. Sysipimeä finaalisuora sydän pamppaillen, pimeän kauhuja peläten jäi tänään välistä kun saavuttiin yhtä matkaa meille.

Come on! :D

Mä olen oppinut kävelyn ilon oikeastaan vasta raskauden myötä kunnolla. Kun parikymmentä viikkoa alkoi olla odotusta takana, mua alkoi supistella juostessa. Vaihdoin juoksuaskeleet kävelyyn. Lähes joka päivä, läpi raskauden, mä kävelin. Aina samaa 10 kilsan reittiä. Viikonloppuisin pidemmästi. Aviopuolisoni kuittalee, että mulla on maailman kuivin harrastus ja ehkä mulla onkin, mutta mä kävelen silti. Loppuraskauden kävelin pääosin yksikseni, viikonloppuisin sain välillä kaverin mukaan. Lenkkikaverin kera kilometrit taittuu juorutessa nopeasti, yksin tarpoessa, silloin kun kukaan ei ehdi jaaritella puhelimeen, saattaa joskus puuduttaa. Tänäänkin S:n kanssa suupielet vaahdossa purettiin juttuja ja ohimennen kuljettiin monta kilometriä.

Mutta kaikella on tarkoituksensa ja niin on minunkin kävelemisellä. Raskausaikana tuhansilla askelilla oli positiivisia vaikutuksia. Pystyin liikkumaan läpi raskauden ja palauduin odotuksesta nopeasti. Viikon yli menneen raskauden vikana päivänä ennen käynnistykseen lähtemistä kävin kymmenen kilsan kävelylenkin ja heti sairaalasta kotiin päästyäni pääsin ulos askeltamaan. Koen, että hyvä pohjakunto auttoi vauva-arjessa ja mieli pysyi virkeänä kun ei tullut suurempia taukoja liikkumiseen. Säästyin myös kävelemällä ylimääräisiltä raskauskiloilta. Luulen, että ilman jokapäiväisiä lenkkejä en olisi selvinnyt vauvan odotuksesta. Hormonihöyryt oli hyvä haihduttaa lenkille niin odotusaikana kun sen jälkeenkin.

Pipo päähän ja menoksi.

Tytön syntymästä selvittyäni aloin vähitellen juosta ja riemuitsin kun sain kunnolla hölkytellä hikeä pintaan. Juoksu on mahtavaa! Mutta päätin silti pitää kävelyn mukana liikkumisessa. Siellä täällä talsimalla kun voi pitää mielen virkeänä ja muistanpa lukeneeni tutkimuksesta, jonka mukaan kävely voi vähentää syöpäriskiä. Lisäksi sen on todettu tekevän hyvää sydämelle ja vahvistavan jopa muistia. 

Vaikka kävely hienoa hommaa onkin, on silläkin nurja puolensa ja eräs tietää sen. Joskus ei vaan luista. On kertoja kun oon lähtenyt pitkälle lenkille ja kyllästynyt kesken leikin. Aika monesti luovuttamisen syynä on ollu sään radikaali vaihtuminen, mutta on myös päiviä jolloin ei vaan oo jaksanut. Likomärkänä pimeästä tienvarresta autonkyytiin noukittuna tai kauppaan katkenneelta lenkiltä haettuna jaksan aina yhtä uskollisesti puolustaa mun maailman tylsintä harrastustani. Kävelylenkki S:n kanssa pelasti tämänkin kolkon, sunnuntai-fiiliksellä täytetyn, marraskuisen iltapäivän. Ja vaikka se eräs on luovuttamisen hetkistä tietoinen ja kävelyä tylsäksi kutsuukin niin onhan askeltaminen silti mahtava laji.


Nautinnollisia viikon viimeisiä hetkiä!

-Jenny

Beibi tykkää lenkeistä. Uniaikaa.

Jatkoa eiliselle pikaiselle postaukselle… realismia kehiin! :P

Pitkään odotettu lauantai alkoi ihanasti. Mies tosin katosi kuvioista ikkunoiden asennukseen raksalle. Poikamme kömpi viereeni ja supisi silmät naurussa hauskoja juttujaan. Haimme pikkusiskonkin kanssamme letkottelemaan. Oli ihanaa olla kun kiire oli poissa. <3

No, kuten varmaan monessa muussakin lasten asuttamassa kotitaloudessa, myös meillä oli sotkuista. Huushollimme jok´ikinen nurkka huusi siivousta, pyykit pesijää ja pölyt pyyhkijää. Lauantai-idylli katosi päivänvalon lisääntyessä. Pakotin itseni istumaan rauhallisesti aamupalapöytään ja hillitsemään päässä jyskyttävän siivouspakon aamupuuron ajaksi. Lapset olivat onneksi hyvällä tuulella. Molemmat halusivat alkaa muovailemaan, joten minulla oli edessäni MAHDOLLISUUTENI...

 

 

Unohdin ulkoilun ja lenkin tuplarattaiden kera. Hyökkäsin siivoushulluudessani ensin olohuoneeseen. Matot lensivät ulos puolipukeissa, sitten alkoi hyörinä. Pyörremyrsky vyöryi läpi asunnon, pesuaine tuoksui ja siivoojan paita kastui hiestä. Jossain välissä pesin hampaat, muistaakseni ennen vessan kuuraamista. Hiukset olivat samassa ponnarissa, johon olivat yön jäljeltä jääneet. Siivosin, pesin kakkapyllyjä ja muovailuvahaisia käsiä. Siivosin ja pyyhin räkänenää, vaihdoin lastenlaulu-cd:tä. Siivosin ja höpötin välillä pöydän alta, välillä jakkaralta rätti ylähyllyllä -jotta lapset jaksaisivat vähän aikaa vielä. Siivoushöyryissäni keitin perunoita, kypsensin kanaa ja pilkoin salaattia. "Omenaviipaleita, että pikkuiseni jaksaisivat vielä hetken", ajattelin pilkkoessani lasikuppiin Royal Gaalaa (omenamerkki). Kun oli enää lakanoiden vaihto jäljellä, oli pakko vetää henkeä. Oli r-a-u-h-o-i-t-e-t-t-a-v-a koko estrogeeninen keho, istuttava pienten ihmisten tasoon lattialle. Ja mitä kaikkea ihanaa huomasinkaan! Niin mahtavan matoperheen, joka makasi muovailijansa käsissä: Isä-madon, äiti-madon ja kolme vauvamatoa! Matoja oli pyöritetty niin huolellisesti, että vihreät ja siniset, keltaiset ja oranssit värit olivat sekoittuneet ruskeanharmaaksi mössöksi. <3 Pieni nukkeäiti halusi myös antaa märkäpäisen vauvansa minulle hoitoon. Kakka oli tullut ”outuun”. Unohdin lakanat. Vauvanhoidon jälkeen madot oli vietävä kuivumaan, piikkisiilipeliä oli pakko pelata ja kirjoja oli niin paljon luettavaksi.

 No, ruokailun jälkeen pieni nukkeäiti nukahti päikkäreille. Muovailija sai puolestaan legojen rakentelurauhan. Ja minä toisen mahdollisuuteni. Ei muuta kuin lakanat koneeseen, silitysrauta päälle. Silkkipaidat, rusettilegginssit ja kauluspaidat oikenivat, kuivausrumpu ja pesukone huusivat.

Oli ehdittävä niin paljon lyhyessä ajassa.

Jynssääjän parhaat kaverit.

Nyt istun metrilakuineni tietokoneella. Kahvinkeitin pörisee ja olohuoneessa asti tuoksuu hasselpähkinäkahvi. Rauha on laskeutunut. Legojen rakentajakin nukahti. Minua naurattaa! Hahhhahhaaa! Tää on ihan hullua!! Tämä lauantaijynssäys on järjetöntä! Sisälläni sydän läpättää kuitenkin tyytyväisenä. Aivoissa ihan lorisevat endorfiinit kun katson puhdasta lattiaa, kirkasta lasilyhtyä ja pölytöntä lipastonpäällistä. Hrr, kehrään. Ajattelin jakaa sinullekin lukijani tämän ihmeellisen hetken. Kun kaikki on puhdasta. 1, 2, 3. Nimittäin joka minuutilla epäjärjestys alkaa lisääntyä. Puhtaus on katoavaa. Pölyhiukkaset leijailevat puhtaalle lasilyhdylle, pienet sormet ja varpaat heräävät kohta. Illalla jo maitopullo läikyttää pisaroita puhtaille lakanoille, päivällinen murustelee lattian ja tahmatassu läpsyttää peiliä jo mahdollisesti päiväunien jälkeen. Viikkosiivous on kuitenkin tehty, tämä hetki on eletty. Tämä on elämää. Onko silti olemassa mitään rakkaampaa kuin pienet tahmaiset kädet ja kaikkialle ehtivät vikkelät varpaat? <3     

 Makoisaa karkkipäivää muillekin siivoushulluille! Minä olen osani tehnyt. Lähdenkin valmistautumaan juhlailtaan. Edessä ovat ystäväperheemme suloisen 4-vuotiaan prinsessan syntymäpäivät sekä tupaantuliaiset! On ihana päästä fiilistelemään toisten valmistunutta rakennusprojektia. Jospa saisin tämän illan myötä lisätsemppiä raksaleskeyteen!!! :) Nauttikaamme, onhan LAUVANTAI!!! :)

<3:Janika

Aloha! Hawaji-tunnelmista joulunavaukseen!

Viikko on ollut pitkä ja raskaskin. Piristystä työarkeen toi päiväkodissamme järjestetyt aivan mahtavat Hawaji-hipat, jotka kestivät kaksi päivää, torstain ja perjantain. Henkilökunta ja lapset pukeutuivat kesäasuihin, kuunneltiin kesäistä musiikkia sekä puhuttiin kesästä jne. Päiväkodin jumppasaliin oli koottu upea Hawajin tunnelma viherkasveineen, kukkineen ja merenaaltoineen. Lensimme Hawajille mielikuvituslentokoneella, söimme jäätelöä, surffasimme, kalastimme sekä nautimme Hawajilaisesta musiikista. Ohessa muutama kuva ihanasta kesäjuhlastamme!

Jäätelöä sai ostaa jäätelokioskista. Njam!

Tunnelmaa rantabulevardilta...

Tunnelma kuin oikella Hawajilla. <3

 
Parin päivän Hawaji-loman jälkeen oli mukava aloittaa viikonloppu -"rentoutuneena ja virkeänä"! :P Teeman purkaminen on edessä sitten ensi viikolla. Onneksi yhteistyöllä kaikki sujuu nopeasti!:D Perjantai-illan iloksi kävimme lasten kanssa paikkakuntamme joulunavaustapahtumassa katsomassa joulupukkia ja ilotulitusta.  Pienen ihmisen töppösissä pukki on aina niin yhtä jännittävä, ihana ja ihmeellinen. <3 Poika säästi partasuun antaman herkun kotiin asti taskussaan. (Liekö syynä jännitys vai äidin ostama metrilakupussi?!)
Oli hauskaa kuunnella pienen pojan mahtailevaa kertomusta raksalta kotiin palanneelle isille siitä, kuinka Joulupukkia "moikataan"! :)

Eskarityttöjen vähästä lumesta väkertämien lumipallojen kera pommitan jokaiseen talven pimeydessä hehkuvaan kotiin lämpöä ja onnea -nautitaan viikonlopusta!!! <3: Janika

Kahvienkahvi

 

"Makukahveja Lidlissä!", viesti siskolta. Auto alle ja heti menoksi. Niitä oli saatava. Viime talvena Janika oli löytänyt paikkakuntansa saksalaisesta päivittäistavaraketjusta tuota makuhermoja hivelevää tummaa mönjää, mistä saa keitettyä Euroopan maukkaimmat kahvit. Sillä oli vaniljaa ja hasselpähkinää.Noh. Erään kerran se kahvi sitten loppui. Mehevien juorujen kera vika kuppi valui nielusta alas jättäen jälkeensä lähtemättömän himon. Se kahvi oli niin loppu, ettei sitä ollut missään. Kiertelin Lidleissä. Muka "taattua laatua", mutta ei Deluxe-makukahvia. Kokeilin erilaisia aromatisoituja kahveja eri kaupoista, mutta ei. Se himo ei sammunut. Oon sen verran yksinkertainen tyyppi, että kun joku maku miellyttää niin sillon sitä on saatava. Kun löydän jonkun hyvän maun tai makuyhdistelmän, nautin sitä helposti parikin kuukautta putkeen. Yleensä noiden kuukausien aikana löytyy uusi fanitustuote, johon puolivahingossa eksyn ja oon sen kanssa naimisissa seuraavat pari kuukautta. Vanhoihin himoihin palaan aina sillon tällön. Viime aikoina oon juonut litratolkulla Clipperin Detox-teetä. 

Riipivää makutäyttymystä janotessa painelin ostoksille. Ja hupsistakeikkaa. Väärä takki juuri tällä oikealla hetkellä. Pankkikortti kotona. Varttia myöhemmin, kortin kera, kiersin tämän kaupugin Lidliä ja etsin, etsin, kunnes -löysin! Laatikko oli lähes täynnä. Suklaakahvia oli vain yksi pussi, muita makuja löytyi vielä. Njähnjäh. Janika oli löytänyt vaan hasselpähkinää kaksi kappaletta. Sain kaikkia makuja! En raaskinut ostaa koko lootaa, pitihän muillekin jättää. Mutta kahdeksan pussia timanttista tavaraa istuu nyt meidän keittiön hyllyssä. Tämän karmean, pimeän ja lohduttoman kylmän joulunodotuksen sietäminen on jotenkuten helpompaa kun kupissa on isosti maitoa ja just tätä kahvia.

Kokeile -jos uskallat ;) 

Loppuun vielä päiväunilta heränneestä murusta pari otosta ja koulupäivän jälkeinen minä.

 Hyvät illanjatkot!

 -Jenny



 

Mahtavat kirppislöydöt ja jotain muuta

Huhheijjaa, meinasin toivottaa uutta viikkoa ja uusia kujeita, mutta tämä viikko on tosiaan kohta jo puolessa välissä. Aika kuluu niin nopeaa, liiankin vauhdilla. Muistelimme eilen valokuvien kautta mennyttä aikaa, kauhistuimme. Miten sitä itse on ollut niin pikkuinen ja kaikki rakkaat ihmiset ympärillä varttuneet ja kasvaneet! ”Pläräsimme” läpi elämän onnellisia hetkiä, reissuja ja juhlia, jotka ovat tallentuneet kameran filmille. Tunteiden vyöry nousi pintaan ja melkein tippa linssiin. En halua vanheta, aika ei saa kulua enään, haluan nuo menneet hetket takaisin! ”Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää!?”

Brasilia viime keväänä, ollappa noissa maisemissa yhä!

 

Loppu hyvin kaikki hyvin, siitä selvittiin ja tajusimme, että pitää muistaa elää hetkessä. Onni on tässä ja nyt. Pitää nauttia joka päivä, joka hetki, että saa elää ja olla terve! Ja niin iso kiitos, että on saanut tehdä elämässä kaikkia niitä juttuja ja että niistä on jäänyt muistot, niin mieleen kuin paperille valokuvaksi.

Tämä alkuviikko on ollut ihmeen tuottelias. Olen saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja tehtyä koulutöitä eteenpäin. Tarvitsen aina sellaisen pienen stressin ja viime hetken paineen, että työt alkavat sujumaan. Kumma on, että mielestäni työni jälki on tuolloin parempaa.

Tänään minulla kävi ihan uskomaton tuuri. Menin ihan huvikseen lyhyen koulupäivän jälkeen kuluttamaan aikaani kierrätyskeskukseen. Sieltä matkaani tarttui vaikka ja mitä. Tein aivan uskomattoman hyviä löytöjä, niin itselleni kuin, siskoni pienelle ”pallerolle”. Sain aikaan myös ekologisuutta tälle pallolle, jossa me asumme. Harvoin käyn kirpputoreilla ja vielä harvemmin löydän sieltä mitään. Nyt oli kumminkin onni matkassa! I`m happy!

Super -löytö

Kengät itselle ja siskon nyytti saa myös osansa.

Matkaan lähti myös tällainen villapaita!

"Onni! Voi se on yksinkertaista! Se on hyvä terveys ja huono muisti!" — Ernest Hemingway

Näissä fiiliksissä toivotan Teille kaikille lukijoille iloista ja ahkeraa loppuviikkoa!

Terkuin Sarlotta

Uuden viikon kynnyksellä...

Viikonloppu vierähti, uusi viikko raksuttaa jo eteenpäin. Raksalesken elämä on palannut raiteilleen. Sunnuntai oli meillä melkein juhlapäivä, isi oli kotona! Voin muuten todeta, että puoliso tuntuu aika kultaiselta kun näkee muutaman kerran viikossa. Ihan muistuvat välillä mieleen ”vanhat ajat” kun miehen kanssa elettiin kaukosuhteessa ja nähtiin vain viikonloppuisin! Puolison olemassaolo myös kotiarjessa maistuu herkulta. On uskomattoman ihanaa kun joku toinen välillä juoksee tyhjentämään pottaa, pyyhkii kaatuneet maidot lattialta tai siivoaa ruokapöydän! Luxuksena sain sunnuntaina päivänvalossa juosta lenkkiäni niin pitkään kuin mieli teki. Juoksinkin ainakin kahden kuukauden patoumat tienvarsille. En pysty välittämään sitä tunnetta, jonka vallassa höyrysin eteenpäin kahden tunnin ajan. Imin raikasta ilmaa sisääni, nautin tihkusateesta ja seilasin ajatuksissani. Kotiin päästyäni väsymys oli poissa, mieli kevyt ja moneen pohdintaan vastaus jäsennettynä. Liikunnan lääkettä määräisin reseptinä kaikille, jotka kaipaavat elämäänsä raikkautta, iloa ja onnen tunnetta! Minun kehoni on aina vaatinut tietyin väliajoin hikistä rääkkiä enemmän kuin mitään muuta. Näin talven hämäryydessä elävä kroppa tarvitsee erityisesti säännöllisiä herätyksiä, liikettä ja sydämensykkeen nostamista, jotta ”hyvän mielen aineet” lähtevät liikkeelle.

 Viikonloppuna onnea toi myös poikamme ensimmäinen luistelukeikka tonttimme rannassa. Meri oli rannasta jäätynyt sen verran, että jäällä pystyi luistelemaan! Meidän rannassa veden syvyys on ainakin reilun 50 metrin matkan 15-20 cm, joten turvallisin mielin päästin pikkumiehen tätiensä kanssa hokkareitaan testaamaan. Preppasimme pientä luistelijaa varautumaan siihen, että pystyssä ei välttämättä pysy lainkaan. Korostimme sitä, että kaatuminen kuuluu asiaan ja pystyssä pysyminen on haasteellista. No, kaikkien yllätykseksi poika seisoikin luistimillaan jäällä kuin vanha tekijä, otti muutamia liukujakin! Äiti-ihminen luonnollisesti melkein liikutuksenkyyneleet silmissään kuvasi kamera kuumana otoksia lapsuuden albumeihin -ja videoita arkistoon. <3 Ovat ne ihmeellisiä, meidän jokaisen maman ikiomat aarteemme!  <3

 Tänään olemme ottaneet lasten kanssa rennosti. Raksaleskikin on antanut itselleen luvan vain ”olla”. Ei lenkki/jumppastressiä tälle illalle. Kävimme lasten kanssa rautakaupasta hakemassa iskälle tarvikkeita ja toimitimme ne raksalle sekä touhusimme kotona kaikenlaista. Tuunasinkin illan iloksi ikivanhasta öljylampusta patterikäyttöisen version, mitä pidätte?  :) Lampulla on tunnearvoa, sillä otin sen muistoksi kesähuvilasta, joka purettiin rakenteilla olevan talomme tieltä. Pidän vanhoista esineistä ja huonekaluista, ne huokuvat mennyttä elämää ja niihin liittyy monia tarinoita. Mitä lie tämäkin lamppu kuullut valaistessaan pimeitä syysiltoja huvilan oleskeluhuoneessa, ulkosaunalla tai keittiön pöydällä… 

Valoa pimeisiin iltoihin sekä tsemppiä kaikille alkaneeseen viikkoon!  Poltetaan kynttilöitä, sytytellään lyhtyjä ja jouluvaloja, vaalitaan hyvää oloa! Marraskuun pimeydessä rakkaus, onni ja tyytyväisyys vasta loimuavatkin! <3 <3

-Janika-

Sunnuntai-illan tervehdys

Tavallisuudella täytetty viikonloppu hurahti ohitse. Meidän trio on kotoillut, kyläillyt, liikkunut ja vain ollut. Olen mielettömän väsynyt ja riemulla työnnän pääni tyynyn uumeniin ihan pian. Pelmautan kallolla höyhenet tyynyn reunoille ja kellun korviani myöten untuvien sisällä. Lapsena pyöritin päätä tyynyä vasten niin paljon ennen nukkumaanmenoa, että mulla on viisivuotiskerhokuvassa puolet vähemmän hiuksia kuin kaksoissiskolla. Tosin tuon kuvauksen jälkeen äidin kehotuksesta opettelin nukkumaan pää paikallaan. Mutta ennen sänkyyn sukellusta mun oli pakko tulla toivottamaan äärettömän tervetulleiksi uudet lukijat!
Sydämellisesti tervetuloa seuraamaan mitä tästä meidän bloggailusta oikein tulee! <3

Ajattelin vielä yöpalaksi liittää tähän meidän perheen lempparin, rahkaherkun, ohjeen. Tällä voi ovelasti siirtää makeanhimoa. Hedelmät ja marjat vaihtelee fiiliksen mukaan. Pohjana toimii noin desi Flora Vanillaa vispattuna ja purkki maitorahkaa. Tämä on helppoa! Vaniljavaahto sekoitetaan maitorahkaan ja jatkeeksi lisätään marjoja tai hedelmiä maun mukaan desistä ylöspäin. Makeutukseksi ripaus Hermesetas-makeutusnestettä sen verran kun makeanhimo vaatii. Flora vanilla tuo rahkaan ihanan vaahtoisan koostumuksen ja aavistuksen vaniljan aromia! Nam.


Rahkaherkku

1 dl Flora Vanillaa
1  prk maitorahkaa
1 - 3 dl marjoja tai hedelmiä
(Hermesetas-makeutusnestettä)

Energistä alkavaa viikkoa toivotellen;

Jenny

Naiseudesta, pinnallisuudesta ja arvonnan voittajasta

Muutama lauantainen tunti koulun penkillä ja vierailu siskon luona on takana. Istun kahvikupin kanssa koneen äärellä. Vauva pomppii sitterissä. Mulla on ylläni kauluspaita ja farkut. Olen aamulla freesannut naamani kevyellä arkiehostuksella ennen koulupäivää samalla tavalla kuin lähes joka aamu, olinpa päivän kotona tai en. Luin sähköpostin, avatessani saapuneet- kansion, rävähti tänäänkin silmilleni H&M:n ja Zalandon, sekä lukuisten muiden ketjujen mainoksia.  Niitä tipahtelee postiin muistoksi siitä kun tilaa ja selaa sivustoja, joissa myydään ja esitellään kauniita vaatteita, koruja, sisustuksia, kauneus- ja terveysvinkkejä sekä treenijuttuja. Pohjanmaalle, pieneen kaupunkiin muutettuani shoppailuni on vähentynyt huomattavasti, mutta vaatteet merkitsevät yhä. Lapsen syntymän myötä pieni on asettunut etusijalle, mutta ulkonäköni merkitsee minulle silti. Teinivuosien oman kropan himotuunaus on vaihtunut nautinnolliseen liikunnan harrastamiseen, mutta vartalollani on vieläkin väliä. Käytän ryppyvoidetta ja pelkäsin raskausaikana kuollakseni raskausarpia.  Viime kesän helteillä hikoilin vauvan kanssa auringossa -omaa nahkaa grillatakseni. Lisäksi sisustan ja pidän lastenvaatteista. Kyllä, olen varmasti pinnallinen. Olen pohtinut erityisesti tuota pinnallisuus-sanaa viime päivinä. Usein meidät, naiset, leimataan tällä termillä, jolla on vahva negatiivinen kaiku.

Siinä missä mies käy koulut ja hankkiutuu töihin, luo uraa, solmii ihmissuhteita, harrastaa, rakastaa, inhoaa ja on, nainen kaiken tuon lisäksi yrittää pysyä selväjärkisenä naissukupuolelle ominaisten hormonien ja niiden seuraamusten kanssa. On mielettömän tunneskaalan hallintaa, kuukautisia, raskauksia ja niiden keskeytymisiä, lapsen synnyttämistä, imetystä ja hoivaamista. Toki mieskin kokee osittain myös noita asioita, mutta lasta miehen keho ei luonnollisin keinoin pysty kantamaan ja synnyttämään. Kaikki tämä on luonnollista, osa naiseutta.

Vaatekriisit, huonot hiuspäivät, läskiolot, omaan ulkonäköön tai kotiin työnnetyt rahat, lastenvaatteisiin sijoitettu omaisuus, ne luetaan usein miehisestä näkökulmasta yllä mainitun p-termin alle. Vaikka jokapäivä, kokoajan, kaikkialla on naisia, joille ne ovat arkipäivää. Mitä jos ajatellaan, että ulkonäön vaaliminen on naissukupuolelle ominaista siinä missä munasolun irtoaminen tai synnyttäminen? Sisällytetään pinnallisuus naisellisuus-sanan alle ja annetaan naiseuden kukkia. Ovathan miestenkin pärisevät ostokset, naiskauneutta ihannoiva mieli, urheiluvarusteostot, pukeutuminen, lihasmassan kasvattaminen, harrastuksiin sijoitetut rahat jne. vain miehekkyyttä.

Mielestäni pinnallinen-sanan käyttämisen kanssa tulee olla erityisen varovainen. Jos liitän termin ihmiseen, jonka ajatuksia tai sisintä en tunne, olen itse pinnallinen. Kuoren perusteella on huono tehdä arvioita. Loppujenlopuksi on hyvin vaikea määritellä mitä ja ketä oikeastaan kuvastaa pinnallisuus.

Huh. Tulipas pitkästi tekstiä. Ennen kuin lopetan, julkistan vielä

ARVONNAN VOITTAJAN:

Onnea JONNA W!

Naisellista ja rentouttavaa viikonloppua toivotellen;

Jenny <3

Jumppaa ja raksalesken arkea

Edessä on yö ilman raksalla pakertavaa iskää. Tällaisina öinä lapset saavat nukkua äidin vieressä ”ishossa sängyssä”. Iltasadut on luettu ja tonttutarinat kerrottu pariinkin kertaan. On aika rauhoittua ja alkaa tutimaan. Toisella puolella pieni ihminen työntää, painelee ja rapsuttaa peukkuani, toisella puolella ähinä ja pyöriminen ovat käynnissä. Pienet kädet rullaavat äidin hiuksia ”takkumyttyröiksi”. Kuuluu maiskutusta, potkimista ja peiton kahinaa. Vähitellen äänet hiljenevät, liike vähenee ja… Huoneeseen laskee korvia huumaava hiljaisuus. Molemmat nukkuvat! Äidin vatsassa kihelmöi, OMAA AIKAA. 

  

Raksaleskellä omaa aikaa, tuota maagista herkkua, on hyvin vähän ja rajoitetusti. Pääsääntöisesti oma aika käsittää ajanjaksoja illalla sekä aikaisin aamulla tai yöllä. Omalla ajallani joko jumppaan, suunnittelen seuraavaa työpäivää, siivoan tai istun koneella. Tänään jumppasin (ja selasin sisustusblogeja puhelimella). Liikunta raksalesken arjessa vaatii tehokasta ajankäyttöä. Olen päättänyt liikkua myös tämän rankan elämänvaiheen aikana. Kotijumppa (niin typerältä kuin kuulostaakaan) on tämän raksavaimon pelastus! Sen avulla saan hien pintaan, vahvistan lihaksia sekä koordinaatiota. Kotijumpan lisäksi harrastan työmatkapyöräilyä sekä työpaikkaliikuntaa. Lastentarhanopettajan on helppo liikkua työpäivän aikana. Iltapäivisin ulkoilun aikaan juoksemme, hypimme ja pelaamme lasten kanssa hengästymiseen asti: hippaa, porrashyppyjä, hyppynarua jne.. ( Suosittelen ulkoleikkejä kaikille aikuisille. Lasten kanssa remuaminen on ihanaa! Kaiken lisäksi lapset rakastavat aikuisen osallisuutta ulkotouhuissa.)

Illalla juodessani teekuppostani puhelimeni äärellä, mietin elämäämme.  Ajattelin siinä yksin keittiössä istuskellessani, että kuinkahan moni nainen elää kanssani samanlaista elämänvaihetta. Uskon, että meitä on. Meitä, joilla jokainen päivä on täynnä elämää, suunnittelua – ja riittämättömyyttä. Meillä mies on tämän viikon käytännössä asunut rakennuksella. Arjen ruletin pyörittäminen kotona on siis ollut täysin minun vastuullani. Tekemistä riittää, valitusvirsi olisi pitkä. Onnellisuuden kannalta on kuitenkin tärkeää huomata onni tässä ja nyt.Olen päättänyt keskittyä arjen pieniin iloihin ja siihen, että teen joka osa-alueella parhaani. Onnea tähän päivään toivat monien ihanien asioiden lisäksi muun muassa muovailuhetki lasten kanssa, puhdas pyykki sekä pienten käsien rakentama ”merirosvolaiva-maja” .

      Toshi toshi pitkä käärme ja meri. 

 

                                          Merirosvolaiva-maja.

”Ei onni synny sellaisen saavuttamisesta, mitä meillä ei ole, vaan sen arvostamisesta, mitä meillä jo on. – Koenig” Tämän ajatuksen voimalla toivotan kaikille oikein ihanaa perjantaita ja nautinnollista viikonloppua! <3

-Janika-