Liikunnan iloa!

Villasukat lämmittävät jaloissa, viltti hartioilla. Hörpin ihanaa suklaanmakuista kahvia ja imeskelen turkinpippureita. Olo kropassa on väsynyt, poskia kuumottaa. On kuitenkin ihan hurjan hyvä fiilis. Olen tänään hiihtänyt paikkakunnallamme järjestetyn retkihiihdon (18 km). Edellisen kerran hiihdin kyseisen reissun odottaessani esikoistamme, olin tuolloin seitsemännellä kuulla raskaana. Nyt matka tuntui luonnollisesti kevyemmältä ja saavuin maalinkin 44 minuuttia aikaisemmin! Ensi vuonna aion nipistää ainakin muutaman minuutin!



 
Tämä viikonloppu on jälleen ollut meidän perheessä yhtä hiihtämistä. Esikoisemme on halunnut käydä hiihtotapahtumissa ja kilpailuissa, samalla pikkusiskokin on saanut hiihdellä omassa sarjassaan. Mitaleita on kertynyt ja poikamme on ollut yhtä hymyä. Tänään pikkumies oli pokannut itselleen elämänsä ensimmäisen pokaalin. (En itse ollut tuota hiihtoa todistamassa, sillä lasten hiihtotapahtuman aikaan jo valmistauduin omaan hiihtooni.) Mutta voi sitä iloa, mikä meidän kotona on hyrissyt! Minusta on ihana käydä lasten hiihtokilpailuissa, sillä kilpailusta huolimatta lasten sijoituksia ei korosteta. Usein kaikki osallistujat palkitaan. Meidän aikuisten luettavaksi tulostetaan tulokset. Poikammekaan ei alkuun edes kysynyt sijoitustaan. Nykyisin hän kysyy, että "olinko mä eka"? Uskon, että sijoituksesta huolimatta lapselle tärkeintä on liikunnan ilo sekä kisamakkara, pillimehu ja se, että koko perhe on mukana. :)

Minä en lapsena ollut erityisen hyvä missään urheilulajissa. Aina löytyi kolme parempaa. Muistan, että kerran olen päässyt ala-asteikäisenä palkintopallille. Tuolloinkin sain kaulaani sen kaikkein himmeimmän mitalin! Vaikka en ole kerännyt menestystä liikunnassa, olen silti aina rakastanut liikkumista. Haluankin todella kasvattaa omat lapseni ennen kaikkea nauttimaan liikunnasta. Tällä hetkellä meillä asuu kaksi intohimoisesti liikkuvaa ja leikkivää lasta. Liikkumisleikit ja kaikenlainen liikkuminen menee aina ohi muista leikeistä, jos lapset saavat valita! Poika on aina valmis uuteen pallopeliin alakerran aulassa tai luistelureissuun tai hippaleikkiin. Kunpa näin jatkuisi. Liikunnasta saa niin paljon hyvää oloa sekä oppii tuntemaan omaa kehoaan.


Täällä siis ollaan väsähtäneitä. Iltapalaksi syödään puolukkarahkaa.
Kyllä liikkuminen on sitten mahtavaa, hyvä terveys ja toimintakyky ovat elämän upeita juttuja!
Hyvää oloa ja iloista mieltä kaikille! Ensi viikon perjantaina täällä pohjoisessa melko monella alkaa hiihtoloma. Lomalatuja odotellessa!

Suomenliput Kalevalan-päivän kunniaksi.

Aurinkoa taivaalle toivoen;

Janika

Uuden vuoden kynnyksellä! :)

Tervehdys vuoteen 2016! Uusi vuosi on toivotettu tervetulleeksi ja vanha vuosi taputeltu. Näin tammikuussa on virkistävää ajatella, että voi alkaa elämään uutta vuotta uusilla päätöksillä ja uudistetuilla tavoitteilla. Meidän perheessä tehtiin uudenvuodenlupauksia, joissa todella on tarkoitus pysyä. Mieheni kanssa päätimme muun muassa ulkoilla ja liikkua paljon, niin lasten kanssa kuin kumpikin itseksemme. Olemmekin luistelleet, hiihtäneet ja laskeneet mäkeä lähes päivittäin -pakkasesta huolimatta! Uudessa kodissa on tilaa liikkua myös sisällä. Alakerran aulassa raikuu mailapeli nytkin -äidin sisustushimo saa luvan vain haaveilla pikkumaalien sekä jumppamattojen raivaamisesta. Iltaisin meillä saa juosta ja jumpata. Eräs ilta vain antauduin alakerran sisustamisen suhteen. Olin juuri itse jumpannut itseni likomäräksi lasten majaleikin aikana ja endorfiineissäni menin lupaamaan perheen pojille lisää "pelitilaa" alakerrassa. Meidän perheessä liikunta on intohimo, näkyköön se kodin sisälläkin!


Tänään pakkasta oli hurjat 24 astetta. Meidän oli tarkoitus olla sisällä ja odotella ystäväperhettä kylään. Olohuoneen ikkunasta  näkyvä maisema muutti kuitenkin löhöilysuunnitelmat. Lapset halusivat hiihtämään tai luistelemaan. Päätimme lähteä kokeilemaan oman rannan jäätä. Hetken aurauksen jälkeen jäällä auringon kirkkaiden säteiden piristäminä luisteltiin jo posket punaisina. Päivän edetessä jäälle haettiin lämmintä kaakaota ja luistelureittejä aurattiin lisää. Saimme seuraksemme myös muita lapsia ja aikuisia. Pakkanen ei haitannut, sillä merellä ei tuullut lainkaan.


Meillä oli kerrassaan upea luistelupäivä! Lasten kehitystä oli jälleen uskomatonta seurata. Kaksivuotias tyttäremme on yllättänyt meidät vanhemmat täysin. Ajattelimme, että hän aloittaisi luisteluharjoitukset vasta ensi vuonna, 3-vuotiaana. Tyttö päätti kuitenkin itse luistella jo tänä talvena. Hän sai kerran kokeilla isonveljen  kakkosluistimia. Vaikutuimme niin, että ostimme neidille omat luistimet. Temperamenttinen ja päättäväinen tyttö liukuu jo hienosti hokkareillaan, nousee itse ylös kaatumisen jälkeen ja ennenkaikkea NAUTTII luistelusta!

Olosuhteet luisteluun olivat pakkasesta huolimatta lähes täydelliset!

Luistelemaan!

Työssäkäynti ja lapsiperheen hektinen arki liikuntaharrastuksineen on täyttä elämää. Blogi on usein mielessä ja kirjoitukset pulppuavat puolivalmiina päässä. Vuorokauteen mahtuu kuitenkin vain 24 tuntia, joista nukkumiseenkin on varattava osansa. Toivon, että ehdin bloggaamaan useammin. Olen kuitenkin itselleni armollinen -kaikkeen ei voi ehtiä. Tällä hetkellä elämässä tärkeintä ovat läheiset ihmiset. Liikunnan lisäksi kirjoittaminen on intohimoni -ehkä joskus minulla on aikaa kirjoittaa enemmän...


Aikaa on aina siihen, mikä on tärkeintä.


Ihanaa alkanutta vuotta kaikille! <3 <3 Lisää uudenvuodenlupauksistani seuraavassa postauksessa.

Uudenvuoden yö -16!

<3: Janika