Viikonloppu vierähti, uusi viikko raksuttaa jo eteenpäin.
Raksalesken elämä on palannut raiteilleen. Sunnuntai oli meillä melkein juhlapäivä, isi oli kotona! Voin muuten todeta, että puoliso
tuntuu aika kultaiselta kun näkee muutaman kerran viikossa. Ihan muistuvat
välillä mieleen ”vanhat ajat” kun miehen kanssa elettiin kaukosuhteessa ja
nähtiin vain viikonloppuisin! Puolison olemassaolo myös kotiarjessa maistuu
herkulta. On uskomattoman ihanaa kun joku toinen välillä juoksee tyhjentämään
pottaa, pyyhkii kaatuneet maidot lattialta tai siivoaa ruokapöydän!
Luxuksena sain sunnuntaina päivänvalossa juosta lenkkiäni niin pitkään kuin
mieli teki. Juoksinkin ainakin kahden kuukauden patoumat tienvarsille. En pysty
välittämään sitä tunnetta, jonka vallassa höyrysin eteenpäin kahden tunnin
ajan. Imin raikasta ilmaa sisääni, nautin tihkusateesta ja seilasin
ajatuksissani. Kotiin päästyäni väsymys oli poissa, mieli kevyt ja moneen
pohdintaan vastaus jäsennettynä. Liikunnan lääkettä määräisin reseptinä
kaikille, jotka kaipaavat elämäänsä raikkautta, iloa ja onnen tunnetta! Minun
kehoni on aina vaatinut tietyin väliajoin hikistä rääkkiä enemmän kuin mitään
muuta. Näin talven hämäryydessä elävä kroppa tarvitsee erityisesti säännöllisiä herätyksiä,
liikettä ja sydämensykkeen nostamista, jotta ”hyvän mielen aineet” lähtevät
liikkeelle.
Viikonloppuna onnea
toi myös poikamme ensimmäinen luistelukeikka tonttimme rannassa. Meri oli
rannasta jäätynyt sen verran, että jäällä pystyi luistelemaan! Meidän rannassa
veden syvyys on ainakin reilun 50
metrin matkan 15-20 cm, joten turvallisin mielin päästin
pikkumiehen tätiensä kanssa hokkareitaan testaamaan. Preppasimme pientä luistelijaa
varautumaan siihen, että pystyssä ei välttämättä pysy lainkaan. Korostimme
sitä, että kaatuminen kuuluu asiaan ja pystyssä pysyminen on haasteellista. No,
kaikkien yllätykseksi poika seisoikin luistimillaan jäällä kuin vanha tekijä, otti muutamia liukujakin! Äiti-ihminen luonnollisesti melkein liikutuksenkyyneleet
silmissään kuvasi kamera kuumana otoksia lapsuuden albumeihin -ja videoita
arkistoon. <3 Ovat ne ihmeellisiä, meidän jokaisen maman ikiomat aarteemme! <3
Tänään olemme ottaneet lasten kanssa rennosti. Raksaleskikin
on antanut itselleen luvan vain ”olla”. Ei lenkki/jumppastressiä tälle illalle. Kävimme
lasten kanssa rautakaupasta hakemassa iskälle tarvikkeita ja toimitimme ne raksalle sekä touhusimme kotona
kaikenlaista. Tuunasinkin illan iloksi ikivanhasta öljylampusta
patterikäyttöisen version, mitä pidätte? :) Lampulla on
tunnearvoa, sillä otin sen muistoksi kesähuvilasta, joka purettiin rakenteilla
olevan talomme tieltä. Pidän vanhoista esineistä ja huonekaluista, ne huokuvat
mennyttä elämää ja niihin liittyy monia tarinoita. Mitä lie tämäkin lamppu
kuullut valaistessaan pimeitä syysiltoja huvilan oleskeluhuoneessa, ulkosaunalla
tai keittiön pöydällä…
Valoa pimeisiin iltoihin sekä tsemppiä kaikille alkaneeseen viikkoon! Poltetaan kynttilöitä, sytytellään lyhtyjä ja jouluvaloja, vaalitaan hyvää oloa! Marraskuun pimeydessä rakkaus, onni ja tyytyväisyys vasta loimuavatkin! <3 <3
-Janika-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)