Päätöksistä puhtain! :)

Heippa!

Meillä sairastetaan, joten minulla on aikaa kirjoittaa. Todettakoon, että tänään on erityisen kurjaa olla vatsataudissa olevan lapsen äiti. Voin luvata, että tämän kokemuksen jälkeen olen erityisen tarkka siitä, että lähellä olevani lapset niin työpaikalla kuin vapaa-ajalla eivät oireile mahatautia. En enää koskaan halua tätä karmeaa patjat ja matot sotkevaa sekä pienen ihmisen näännyttävää vitsausta kotiimme. Huoh, oma vatsa on jo pelkästä hajustakin sekaisin..


No, mutta lupasin kirjoittaa uudenvuodenlupauksistani lisää. Pieni potilas nukkuu ämpärin vieressä levitettävällä puusohvalla. Puoliksi juotu Jaffa-lasi nököttää orpona pöydän kulmalla. Ulkona on jo pimeää. Kun katson tuota näkyä, tekisi mieli kirjoittaa rakkaudesta. Rakkautta ei onneksi tarvitse päättää. Se tulee luonnostaan. Puhtaus, se on päätöksen paikka. Päätin nimittäin ikuisen tammikuun kestävän paastoamislupauksen sijaan aloittaa "kemikaalittomuuskuurin". Aivan, kemikaalittoman elämän. Viime vuodet olen keskittynyt taisteluun vartaloon kertyvää rasvaa vastaan. Tänä vuonna opettelen elämään niin, ettei kehoni kuormittuisi tulevaisuudessa niin monista myrkyistä ja kemikaaleista.


Erityisesti kosmetiikasta imeytyy ihmiskehoon satoja kemikaaleja. Kosteusemulsiot, hajuvedet, shampoot, meikit sekä hiusvärit ja muut myrkkyseokset ovat minulta kiellettyjä ilman todellista sisällysluettelon "syyniä". Pyrin puhtauteen siinä määrin, että suosin luonnonmukaisia tuotteita ensisijaisesti. Esimerkiksi ihon kosteuttamiseen ja kasvovoiteeksi käytän vain luonnonöljyjä: oliiviöljyä sekä kookosöljyä. Deodoranttia en aio käyttää enää koskaan. Kemikaalikammoni kohdistuu erityisesti päivittäiskäytössä oleviin hygienia- ja kosmetiikkatuotteisiin. Tiesittekö, että suuri osa meistä levittää joka päivä ohuisiin kainaloihoihinsa alumiinia sekä erilaisia hormonihäiritsijöitä, joiden epäillään aiheuttavan niin syöpää kuin esimerkiksi hedelmättömyyttä!


Hui! Kainalot hikisinä kipsutin lähimpään luontaistuotemyymälään ja ostin itselleni mineraalikividödön -kauniin jääkimpaleennäköisen hygieniatuotteen, jossa ei ole alumiinia, ei parabeeneja eikä ympäristöhaittoja! Mineraalikiveä kastellaan ja hierotaan kainaloihin. Hyvältä on tuote tuntunut. Ei kutise eikä kirvele. Kuntosalitreeniä, hikilenkkiä tai siivouspäivää mineraalikivi ei kestä, mutta normaalissa arjessa menettelee. Kiveä on tärkeää huuhtoa hyvin sekä ajoittain hioa hiekkapaperilla, jotta teho säilyy. Olen oppinut hallitsemaan hikoiluani. Riittävä vedenjuominen vähentää hienhajua kuten myös puhtaat kainalot ennen treeniä sekä puhtaat treenivaatteet (pesty  yli 60 asteessa).

Ei muuta kuin omista kainaloista oppimaan. Hikoilun hallitseminen ilman kemikaaleja vaatii itsensä tutkiskelua sekä erilaisten luontaistuotteiden kokeilua. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan mineraalikiveä kemikaalittomiin kainaloihin!

Auringonvaloa pakkaspäiviin!

<3: Janika

Loppiaista!

Pakkanen paukkuu. Meillä mittarissa miinuslukemat ovat laskeneet lähelle 25 astetta. Hrrh!

Ei tarvitse haaveilla kovin pitkästä ulkoilusta lasten kanssa näin loppiaisena ja virallisena vapaapäivänä. Olenkin ollut oikein ”lomatuulella” heti aamusta alkaen. Siivouskohtaus iski heti aamukahvin ryystämisen jälkeen. Mies ja lapset olivat ihmeissään kun muriseva naarastiikeri pyöri ja hyrisi ympäri kämppää. Ei, sille ei mitään voi kun epäjärjestys pilaa ihanan vapaapäivän jo aamusta. No, asia on nyt kuitattu ja kämppä vähän siedettävämpi. Naaras istuu tietokoneella ja nuolee turkkiaan –kyllä kannatti! Mieskin uskaltaa jo hymyillä. Kaksi puolialastonta tiikerinpentua pyörii lattialla ja rakentaa jumppaleikin ohessa ”lollupukinkotia”. Keskelle juuri siivottua olohuonetta kantautuu jatkuvasti loikkivien askelien mukana lisää tavaraa: jakkaroita, kenkiä, lelulaatikoita, leluja ym. On vain katsottava ohi ja keskityttävä kuuntelemaan iloisia lastenääniä ja leikinjuonta. Joulupukkia leikkivä pentu vetää parhaillaan tennaria jalkaan, on lähdössä ostamaan vauvalle maitoa. Olalla roikkuu pikkusiskon sydänlaukku, johon kuulemma pakataan banaania matkalle.  Pikkusisko on poronroolissa suu naurussa. Poro juoksee housuvaippa heiluen joulupukin perässä. Kaulassa roikkuu ainakin neljä korua ja jaloissa askeleita siivittävät pari numeroa liian isot kesäsandaalit. Sellaista loppiaista siis!

Meillä kävi raksalla loppiaispukki, joka toi vielä lisää lahjoja lapsille. Loppiaispukki päätti meidän joulun. Lapset tunnistivat heleä-äänisen harvapartaisen pukin tädikseen. Lahjojen jakamisen jälkeen resuinen pukinparta sekä hiippalakki pääsivät mukaan leikkiin. Joulupukkileikkiä onkin kestänyt jo monta päivää. Jännä nähdä loppuuko pukkileikki ennen kesää...

Tammikuu on alkanut kuntoilun merkeissä. Olen päättänyt käydä nyt alkuvuodesta kuntosalilla säännöllisemmin. Aion myös lenkkeillä vähintään joka toinen päivä. Katsotaan mihin aika riittää. Eilen tämä tiikeri kuitenkin ravasi sitkeästi kahdessakymmenessäyhdessä pakkasasteessa reilun 9 kilometrin matkan kämpältä rakennukselle. Ripset olivat höyrystyä kiinni toisiinsa ja lihakset temppuilivat, mutta selviytyminen plussasi lenkinjälkeisen hyvänolontunteen. Todistin pakkasjuoksun aikana itselleni urheiluvaatteiden merkitystä liikkumisessa. Puin nimittäin urheilupaidan päälle puuvillapaidan. Seurauksena palelin umpihikisenä viimeiset kilometrit. Puuvilla imi kaiken kosteuden itseensä ja märkä paita sekä softshell-takki päästivät pakkasviiman asusteen läpi. Hrrhh!!

Pakkasessa sai kauniit jääripset! :P

Kuntoilu on siis aloitettu. Hiki saa virrata, liike lisätä hyvää fiilistä. Nautitaan alkuvuoden kuntoiluinnostuksesta ja suhtaudutaan rakkaudella median joulukilohysteriaan. Nyt tämä tiikeri lähtee ruokkimaan pentujaan. Mukavaa loppiaispäivää kaikille! <3 

Pitää vielä laittaa yksi kuva joulun villasukkatunnelmasta. Vuoden päästä uudestaan. <3

<3: Janika

Virkistäytyneenä vuoden alussa

Niin se sitten vaihtui vuosi viimeyönä. 2015, hienot numerot taulussa! Itse tosin siirryin uuteen vuoteen elämänhistoriassani ensimmäistä kertaa vällyjen välissä ja unten mailla. Olemme viettäneet kohta viikon ajan urheilulomaa Kuortaneen urheiluopistolla, joten syy keskiyön uniseen tunnelmaan löytynee liikunnantäyteisistä päivistä. Meidän perheellemme kulunut viikko on ollut tärkeä, ihana ja voimaannuttava. Me vanhemmat olemme hikoilleet ahkerasti niin ladulla, kuntosalilla kuin jumpissa. Hiki on vienyt pois rankan syksyn rasitusta, tuonut tilalle hyvää oloa ja energiaa! Olemme viettäneet aikaa perheemme kesken liikkuen ja nautiskellen kiireettömyydestä ja opiston täysihoidosta. On ollut ihana mässätä yhteisellä ajalla ja rakkaudella. Tällaiseen elämään voisi jopa tottua!

Kun toiset ravaa niin jonkun pitää levätä.

Opiston urheiluhalli on ollut lapsille mieluinen paikka. Iltaisin liikkaopeisi on vetänyt mineille lajitreenejä kuulantyönnöstä pituushyppyyn. On ihana nähdä miten lapset nauttivat liikkumisesta. Ennen nukkumaanmenoa suihku on tullut pienille lomailijoillekin tarpeeseen, eikä untakaan ole tarvinnut odotella!

Tulee se hiki hyppiessäkin!

Lomaa on edessä vielä yksi päivä. Sen jälkeen alkaa arki. Rakenteilla olevassa talossa ovat lämmöt päällä, mutta kaikki pinnat vielä harmaata kiveä. On alettava kilpailuttamaan keittiötä, sisustusmateriaaleja, takkoja jne. Ensi viikolla alkavat työt ja aikaiset aamuherätykset. Luvassa on touhua ja tohinaa, suorittamista ja aikatauluja. Lomamme aikana olen saanut kuitata univelkoja, akut on ladattu! Uusi vuosi alkaa kipein lihaksin, mutta vaalentunein silmänalusin!

Jumpan jälkeen.

Toivon vuodelle 2015 rakkautta ja tyytyväisyyttä! Tämän vuoden aikana pyrin keskittymään siihen mitä minulla on, enkä siihen mitä minulla ei ole. Parisuhteemme hyvinvoinnin edistämiseksi lupasin miehelleni lopettaa ainaisen myöhästelyni! Uskon, että mikäli lupaukseni pitää, tyytyväisyys meidän perheessä kaikkien perheenjäsenten osalta lisääntyy entisestään.

Näissä maisemissa on vietetty jo useampi loma!

Kuortane-hotelli.

                         
                                Onnellista, tyytyväistä ja terveellistä vuotta 2015 teille kaikille!


                                                                      <3:Janika