Lauantainen keskiviikko tai hoputon hetki tomerassa tiistaissa

Olin eilen väsynyt. Niin väsynyt kuin neljän tunnin yöunet nukkunut äiti voi olla. Suoriuduin kuitenkin mallikkaasti työpäivästäni. Pääsin jo ennen iltapäivää, sillä olin mennyt aamuvuoroon. Työpäivän jälkeen kaahasin hakemaan toista lasta tarhasta korvalääkäriin. Huomasin, että ajoneuvoja oli liikaa liikenteessä ja risteykset liukkaita. Juoksin parkkirahan automaattiin ja lapsen lääkärin tutkimustuoliin. Tohtori oli ystävällinen ja nopea. (Terveystalon hissi puolestaan hidas, suorastaan mateleva.) Korvalääkäristä kaahasin tarhaan ja otin toisen muksun mukaan. Juoksin lasten kanssa ruokakauppaan ja ruokakaupasta höyrysin kotiovelle. Kotona kiire jatkui välipalapöytään asti.

Istuessani kahvikuppini ääressä sydän hakkasi ja kuppi tärisi kädessä. Kiire, kiire. Lapset hörppivät maitojaan ja lusikoivat eilisen päivän mustikkarahkaa suihinsa tyytyväisinä. ”Pyölät ne pyölivät ympäli, ympäli…” He lauleskelivat ja iloitsivat pojan lääkäriltä saamasta makeasta vihreästä muovitikusta. Yhtäkkiä lasten kiireettömyys löi minua höyrypäätä keskelle kasvoja. Ihan naurahdin ääneen kun huomasin ajattelevani ”että mihinkäs mulla nyt onkaan hoppu?”. Ei ollut seuraavaa paikkaa tai aikaa sovittuna. Iltaan oli vielä pitkä aika, päivällinen salaatteineen valmiina jääkaapissa ja mieskin oli luvannut tulla työpäivän jälkeen kotiin (eikä mennä raksalle).

Lämmitin viikonloppuna leipomiani ”muffinssisämpylöitä” mikrossa. Tein itselleni ja lapsille herkulliset sämpylämyffinit ja kaadoin kahvikuppiin lisää lämmikettä. Pyöräytin olkapäät kerran ympäri –vanne pään ympärillä löystyi kuin itsestään. Juhlallista! Löysin jotain ihmeellistä, rentoutta ja mielenrauhaa keskellä viikkoa! Oli mahtavaa löytää oma itsensä leipä suussa keskellä viikkoa kokemassa samaa vapauden ja mahdollisuuden tunnetta kuin viikonloppuna. "Alettaisko me lukemaan kirjaa vai lähdettäskö ulos pulkkamäkeen? Leivotaanko vai leikitäänkö legoilla?"

Arki on niin kellotettua, että siihen on tottunut. On viiden päivän arkielämä ja kahden päivän viikonloppuelämä. Tuosta tiistaisesta hetkestä viisastuneena päätin tästedes ladata kiireettömyyttä myös täpötäysiin arkipäiviin. Mahtavaa jos pieni pala lauantaita mahtuukin kiireisen keskiviikon keskelle. 

Tällaista tuikitärkeetä ajattelin siis eilen ja kirjoitan tänään. Lauantaista keskiviikkoa kaikille! 

-Janika-

Loppiaista!

Pakkanen paukkuu. Meillä mittarissa miinuslukemat ovat laskeneet lähelle 25 astetta. Hrrh!

Ei tarvitse haaveilla kovin pitkästä ulkoilusta lasten kanssa näin loppiaisena ja virallisena vapaapäivänä. Olenkin ollut oikein ”lomatuulella” heti aamusta alkaen. Siivouskohtaus iski heti aamukahvin ryystämisen jälkeen. Mies ja lapset olivat ihmeissään kun muriseva naarastiikeri pyöri ja hyrisi ympäri kämppää. Ei, sille ei mitään voi kun epäjärjestys pilaa ihanan vapaapäivän jo aamusta. No, asia on nyt kuitattu ja kämppä vähän siedettävämpi. Naaras istuu tietokoneella ja nuolee turkkiaan –kyllä kannatti! Mieskin uskaltaa jo hymyillä. Kaksi puolialastonta tiikerinpentua pyörii lattialla ja rakentaa jumppaleikin ohessa ”lollupukinkotia”. Keskelle juuri siivottua olohuonetta kantautuu jatkuvasti loikkivien askelien mukana lisää tavaraa: jakkaroita, kenkiä, lelulaatikoita, leluja ym. On vain katsottava ohi ja keskityttävä kuuntelemaan iloisia lastenääniä ja leikinjuonta. Joulupukkia leikkivä pentu vetää parhaillaan tennaria jalkaan, on lähdössä ostamaan vauvalle maitoa. Olalla roikkuu pikkusiskon sydänlaukku, johon kuulemma pakataan banaania matkalle.  Pikkusisko on poronroolissa suu naurussa. Poro juoksee housuvaippa heiluen joulupukin perässä. Kaulassa roikkuu ainakin neljä korua ja jaloissa askeleita siivittävät pari numeroa liian isot kesäsandaalit. Sellaista loppiaista siis!

Meillä kävi raksalla loppiaispukki, joka toi vielä lisää lahjoja lapsille. Loppiaispukki päätti meidän joulun. Lapset tunnistivat heleä-äänisen harvapartaisen pukin tädikseen. Lahjojen jakamisen jälkeen resuinen pukinparta sekä hiippalakki pääsivät mukaan leikkiin. Joulupukkileikkiä onkin kestänyt jo monta päivää. Jännä nähdä loppuuko pukkileikki ennen kesää...

Tammikuu on alkanut kuntoilun merkeissä. Olen päättänyt käydä nyt alkuvuodesta kuntosalilla säännöllisemmin. Aion myös lenkkeillä vähintään joka toinen päivä. Katsotaan mihin aika riittää. Eilen tämä tiikeri kuitenkin ravasi sitkeästi kahdessakymmenessäyhdessä pakkasasteessa reilun 9 kilometrin matkan kämpältä rakennukselle. Ripset olivat höyrystyä kiinni toisiinsa ja lihakset temppuilivat, mutta selviytyminen plussasi lenkinjälkeisen hyvänolontunteen. Todistin pakkasjuoksun aikana itselleni urheiluvaatteiden merkitystä liikkumisessa. Puin nimittäin urheilupaidan päälle puuvillapaidan. Seurauksena palelin umpihikisenä viimeiset kilometrit. Puuvilla imi kaiken kosteuden itseensä ja märkä paita sekä softshell-takki päästivät pakkasviiman asusteen läpi. Hrrhh!!

Pakkasessa sai kauniit jääripset! :P

Kuntoilu on siis aloitettu. Hiki saa virrata, liike lisätä hyvää fiilistä. Nautitaan alkuvuoden kuntoiluinnostuksesta ja suhtaudutaan rakkaudella median joulukilohysteriaan. Nyt tämä tiikeri lähtee ruokkimaan pentujaan. Mukavaa loppiaispäivää kaikille! <3 

Pitää vielä laittaa yksi kuva joulun villasukkatunnelmasta. Vuoden päästä uudestaan. <3

<3: Janika

Jatkoa eiliselle pikaiselle postaukselle… realismia kehiin! :P

Pitkään odotettu lauantai alkoi ihanasti. Mies tosin katosi kuvioista ikkunoiden asennukseen raksalle. Poikamme kömpi viereeni ja supisi silmät naurussa hauskoja juttujaan. Haimme pikkusiskonkin kanssamme letkottelemaan. Oli ihanaa olla kun kiire oli poissa. <3

No, kuten varmaan monessa muussakin lasten asuttamassa kotitaloudessa, myös meillä oli sotkuista. Huushollimme jok´ikinen nurkka huusi siivousta, pyykit pesijää ja pölyt pyyhkijää. Lauantai-idylli katosi päivänvalon lisääntyessä. Pakotin itseni istumaan rauhallisesti aamupalapöytään ja hillitsemään päässä jyskyttävän siivouspakon aamupuuron ajaksi. Lapset olivat onneksi hyvällä tuulella. Molemmat halusivat alkaa muovailemaan, joten minulla oli edessäni MAHDOLLISUUTENI...

 

 

Unohdin ulkoilun ja lenkin tuplarattaiden kera. Hyökkäsin siivoushulluudessani ensin olohuoneeseen. Matot lensivät ulos puolipukeissa, sitten alkoi hyörinä. Pyörremyrsky vyöryi läpi asunnon, pesuaine tuoksui ja siivoojan paita kastui hiestä. Jossain välissä pesin hampaat, muistaakseni ennen vessan kuuraamista. Hiukset olivat samassa ponnarissa, johon olivat yön jäljeltä jääneet. Siivosin, pesin kakkapyllyjä ja muovailuvahaisia käsiä. Siivosin ja pyyhin räkänenää, vaihdoin lastenlaulu-cd:tä. Siivosin ja höpötin välillä pöydän alta, välillä jakkaralta rätti ylähyllyllä -jotta lapset jaksaisivat vähän aikaa vielä. Siivoushöyryissäni keitin perunoita, kypsensin kanaa ja pilkoin salaattia. "Omenaviipaleita, että pikkuiseni jaksaisivat vielä hetken", ajattelin pilkkoessani lasikuppiin Royal Gaalaa (omenamerkki). Kun oli enää lakanoiden vaihto jäljellä, oli pakko vetää henkeä. Oli r-a-u-h-o-i-t-e-t-t-a-v-a koko estrogeeninen keho, istuttava pienten ihmisten tasoon lattialle. Ja mitä kaikkea ihanaa huomasinkaan! Niin mahtavan matoperheen, joka makasi muovailijansa käsissä: Isä-madon, äiti-madon ja kolme vauvamatoa! Matoja oli pyöritetty niin huolellisesti, että vihreät ja siniset, keltaiset ja oranssit värit olivat sekoittuneet ruskeanharmaaksi mössöksi. <3 Pieni nukkeäiti halusi myös antaa märkäpäisen vauvansa minulle hoitoon. Kakka oli tullut ”outuun”. Unohdin lakanat. Vauvanhoidon jälkeen madot oli vietävä kuivumaan, piikkisiilipeliä oli pakko pelata ja kirjoja oli niin paljon luettavaksi.

 No, ruokailun jälkeen pieni nukkeäiti nukahti päikkäreille. Muovailija sai puolestaan legojen rakentelurauhan. Ja minä toisen mahdollisuuteni. Ei muuta kuin lakanat koneeseen, silitysrauta päälle. Silkkipaidat, rusettilegginssit ja kauluspaidat oikenivat, kuivausrumpu ja pesukone huusivat.

Oli ehdittävä niin paljon lyhyessä ajassa.

Jynssääjän parhaat kaverit.

Nyt istun metrilakuineni tietokoneella. Kahvinkeitin pörisee ja olohuoneessa asti tuoksuu hasselpähkinäkahvi. Rauha on laskeutunut. Legojen rakentajakin nukahti. Minua naurattaa! Hahhhahhaaa! Tää on ihan hullua!! Tämä lauantaijynssäys on järjetöntä! Sisälläni sydän läpättää kuitenkin tyytyväisenä. Aivoissa ihan lorisevat endorfiinit kun katson puhdasta lattiaa, kirkasta lasilyhtyä ja pölytöntä lipastonpäällistä. Hrr, kehrään. Ajattelin jakaa sinullekin lukijani tämän ihmeellisen hetken. Kun kaikki on puhdasta. 1, 2, 3. Nimittäin joka minuutilla epäjärjestys alkaa lisääntyä. Puhtaus on katoavaa. Pölyhiukkaset leijailevat puhtaalle lasilyhdylle, pienet sormet ja varpaat heräävät kohta. Illalla jo maitopullo läikyttää pisaroita puhtaille lakanoille, päivällinen murustelee lattian ja tahmatassu läpsyttää peiliä jo mahdollisesti päiväunien jälkeen. Viikkosiivous on kuitenkin tehty, tämä hetki on eletty. Tämä on elämää. Onko silti olemassa mitään rakkaampaa kuin pienet tahmaiset kädet ja kaikkialle ehtivät vikkelät varpaat? <3     

 Makoisaa karkkipäivää muillekin siivoushulluille! Minä olen osani tehnyt. Lähdenkin valmistautumaan juhlailtaan. Edessä ovat ystäväperheemme suloisen 4-vuotiaan prinsessan syntymäpäivät sekä tupaantuliaiset! On ihana päästä fiilistelemään toisten valmistunutta rakennusprojektia. Jospa saisin tämän illan myötä lisätsemppiä raksaleskeyteen!!! :) Nauttikaamme, onhan LAUVANTAI!!! :)

<3:Janika

Kahvienkahvi

 

"Makukahveja Lidlissä!", viesti siskolta. Auto alle ja heti menoksi. Niitä oli saatava. Viime talvena Janika oli löytänyt paikkakuntansa saksalaisesta päivittäistavaraketjusta tuota makuhermoja hivelevää tummaa mönjää, mistä saa keitettyä Euroopan maukkaimmat kahvit. Sillä oli vaniljaa ja hasselpähkinää.Noh. Erään kerran se kahvi sitten loppui. Mehevien juorujen kera vika kuppi valui nielusta alas jättäen jälkeensä lähtemättömän himon. Se kahvi oli niin loppu, ettei sitä ollut missään. Kiertelin Lidleissä. Muka "taattua laatua", mutta ei Deluxe-makukahvia. Kokeilin erilaisia aromatisoituja kahveja eri kaupoista, mutta ei. Se himo ei sammunut. Oon sen verran yksinkertainen tyyppi, että kun joku maku miellyttää niin sillon sitä on saatava. Kun löydän jonkun hyvän maun tai makuyhdistelmän, nautin sitä helposti parikin kuukautta putkeen. Yleensä noiden kuukausien aikana löytyy uusi fanitustuote, johon puolivahingossa eksyn ja oon sen kanssa naimisissa seuraavat pari kuukautta. Vanhoihin himoihin palaan aina sillon tällön. Viime aikoina oon juonut litratolkulla Clipperin Detox-teetä. 

Riipivää makutäyttymystä janotessa painelin ostoksille. Ja hupsistakeikkaa. Väärä takki juuri tällä oikealla hetkellä. Pankkikortti kotona. Varttia myöhemmin, kortin kera, kiersin tämän kaupugin Lidliä ja etsin, etsin, kunnes -löysin! Laatikko oli lähes täynnä. Suklaakahvia oli vain yksi pussi, muita makuja löytyi vielä. Njähnjäh. Janika oli löytänyt vaan hasselpähkinää kaksi kappaletta. Sain kaikkia makuja! En raaskinut ostaa koko lootaa, pitihän muillekin jättää. Mutta kahdeksan pussia timanttista tavaraa istuu nyt meidän keittiön hyllyssä. Tämän karmean, pimeän ja lohduttoman kylmän joulunodotuksen sietäminen on jotenkuten helpompaa kun kupissa on isosti maitoa ja just tätä kahvia.

Kokeile -jos uskallat ;) 

Loppuun vielä päiväunilta heränneestä murusta pari otosta ja koulupäivän jälkeinen minä.

 Hyvät illanjatkot!

 -Jenny