Kesäloman loppu ja viikonlopun retket

Kesäloma loppui ja työt alkoivat. Haikeana selailen kameran muistikorttiin tallennettuja valokuvia kesälomapäivistä. Nyt kauniit kiireettömät kesäaamut ja -illat ovat muisto vain. Syksy vaanii jo alkaneissa sadekuuroissa ja ukonilmoissa, kylmenevässä merivedessä sekä aikataulutetussa arjessa. Olen kuitenkin päättänyt ylläpitää hyvää mieltä ja kiireettömyyttä koti-illoissa arjen aikatauluista huolimatta. Kieltämättä arkikin on ihan mukavaa. Ei herkutteluiltapaloja, myöhäisiä valvomisia ym. Eilen jopa nautin arkisen kuntosalitreenin aiheuttamasta voimattomuuden tunteesta. Vastoin kaikkia omia sääntöjäni lämmitimme lasten kanssa saunan ja juoksimme saunasta uimaan monta kertaa. Olen opetellut olemaan hermostumatta tiskeistä pöydällä, pyykkivuoresta kodinhoitohuoneessa, murusista keittiön pöydän alla. Kaikilla on parempi olla jos pöytää pyyhkii äiti, joka edes yrittää näyttää hyväntuuliselta. :)




Olimme viikonloppuna veneilemässä kahteen kertaan. Kotikaupunki näytti meille kauneutensa mereltä päin. Ensimmäisellä kerralla jätimme veneen kaupungin vierassatamaan ja kävimme vähän ostoksilla sekä haimme iltapalaa veneretkelle. Lapsetkin nauttivat, sillä vesillä liikkujia oli niin paljon liikkeellä. Kanssamme kauniissa kesäillassa keinuivat niin kumiveneet, soutuveneet kuin miljoonajahditkin - osa nauttimassa osaansa festaritunnelmasta, joka kulkeutui merelle soivan musiikin tahdissa.






Yksi lava näkyi ja kuului merelle asti.

Auringon laskussa.




Lastemme ehdoton lempiherkku: valkosipulituorejuusto ja ruissipsit.


 



Juuri ennen auringonlaskua pysähdyimme kahlaamaan hiekkadyynille.

Sunnuntai-illan veneretken saaliiksi saimme ämpärillisen ahvenia. Lähdimme nopealle kalareissulle mato-onkinemme, mutta maltoimme lähteä kotimatkalle vasta parin tunnin kalastuksen jälkeen kaatosateessa. Kalaonni todella suosi meitä! Eilen saimme lasten kanssa kiitollisina maistella itse onkimiamme kaloja, jotka annoimme mummulle ja papalle. Pappa oli perannut koko saaliin ja mummu paistanut. Minulla on vielä opettelua tuossa kalanperkauksessa...


Mutta, valokuvat säilyvät ja mieli on täynnä muistoja, arki jatkuu! Tavallisista viikonpäivistäkin voi onneksi tehdä mahdollisimman kiireettömiä ja mukavia!


Aikaansaavia työpäiviä meille kaikille töihin palanneille!




<3: Janika

Sinisenviolettia mustikkaa ja muuten vaan niin marjaisan maukasta!

Aurinko paistaa lämpimästi. Poikamme huutaa lähes sadannen kerran rantavedessä "äitiiiiii, kato muaaa!" ja sukeltaa niin, että nenä taatusti osuu pohjaan. Meillä on kesä. Minä istun kuluneissa bikineissäni napa pystyssä tuolilla ja puhdistan mustikoita marjojen perkauslaudalla. Mies on aamulla hakenut jälleen yhden ämpärillisen, joten istumista riittää. Onneksi aurinko paistaa ja lapset ovat hyvällä tuulella.



Mustikoita puhdistaessa heitän vähän väliä sinisillä sormillani sinisenviolettiin suuhun mustikan jos toisenkin. Mikään ei maistu niin hyvältä kuin tuoreet marjat! Muistelen mieheni lukeneen lehdestä, että suomalainen syö keskimäärin viisi kiloa marjoja vuodessa. Minä olen siis jo syönyt ainakin yhden suomalaisen vuosimäärän kesälomani aikana! Talvea varten meidän nelihenkisen perheen pakastimesta löytyy näin heinäkuussa hilloja noin kymmenen kiloa, mansikoita 25 kiloa, vattuja 20 kiloa, mustikoita 70 kiloa, yhteensä siis 115 kiloa marjoja. Yhtä perheenjäsentä kohden vitamiineja on pakastettu tähän mennessä 28,5 kiloa. Syntyvälle vauvalle poimitaan ainakin vielä vähän mustikoita, jotka pakastetaan pikkuruisiin minigrip-pusseihin...

Raskausaikana täytyy mielestäni olla erityisen tarkka siitä, mitä syö. Minulle itselleni on tärkeää pitää paino kurissa ja vauva ravittuna. Syön paljon tuoreita ja pakastettuja vihanneksia, oikeaa lihaa sekä kanaa ja kalaa, tuoreita marjoja ja hedelmiä sekä sokeroimattomia maitotuotteita. Viljaa, riisiä ja perunaa en valitse lautaselleni juurikaan, sillä ne tekevät olosta turvonneen. Näin kesälomalla yritän ja onnistunkin välillä rentoutumaan sen verran, että syön jäätelöä tai pähkinöitä. Oman olon vuoksi tarkkailen sokerinsyöntiäni kotona, voin niin paljon paremmin ilman sokeria ja turhia rasvoja! Näin kesällä herkuttelen aamupalalla sekä päiväkahvilla ja iltapalalla rahkajogurttiseoksella, jonne kauhon sekaan tuoreita marjoja, njam!! Suosittelen muillekin raskaana oleville marjojen syömistä, erityisesti mustikkaa. En ole koskaan kärsinyt raskausaikana ummetuksesta edes rautakuurin aikana! Mustikka tekee hyvää vatsalle, ihan oikeasti!

Mustikkaa rahkassa ja jogurtissa, MmMm!!

Tämän mustikkaisen postauksen jälkeen taidan mennä pakastamaan puhdistamani mustikat! Nyt kaikki metsään ilmaisia vitamiineja poimimaan, mars mars! :)

Eilisen illan saalista.

Suuria marjasaaliita ja sinisiä hymyjä kaikille!

Meikitön ja miehen kuvaama.

<3: Janika

Kaislapillit!

Heippa!



Kiitos niistä kaikista onnitteluista, joita sain viime postauksen

jälkeen! On ihana saada onnitteluja, vaikka lapsi onkin jo kolmas! <3 Kiitos! Kunpa tämä lapsi saisi synnyttyään yhtä paljon rakkautta osakseen kuin kaksi vanhempaa sisarustaan ovat saaneet... Olen saanut kokea myös myötätuntoa raskauspahoinvointiini. Kiitos siitäkin! Pahoinvointi on kurjaa, mutta kesä ja hormonit auttavat varmasti naista kuin naista. Tässä on helppo tuuletella, sillä kahteen päivään en ole voinut pahoin! Olo on ollut upea, kiitos auringonpaisteen, liikunnan ja ihanien ihmisten! <3



Meidän rannalla kasvaa kaisloja. Sellaisia kaisloja, jotka syksyyn mennessä ovat lähes kaksimetrisiä ja noin senttimetrin paksuisia. Ikäni sisämaassa asuneena olen aivan ihastunut noihin pitkiin rantakasveihin. Olen niittänyt ja kuivattanut pitkiä kaisloja makuuhuoneeseen koristeeksi suureen lasimaljakkoon. Kaisloja on ollut maljakoissa ja vaaseissa eri puolella taloa alkukesästä lähtien. Aina maatessani rantahiekalla ihailen kaislikkoa, joka kasvaa rannan reunassa. Loppukesästä ilta-aurinko kultaa kaislojen päät. Kaislikko todella on ihastuttavan kaunis!



Meillä oli alkuviikosta miehen synttärit. Synttäripäivänä vietimme aikaa rannalla ja kaislikkoa katsellessani sain idean: kaisloista voisi tehdä pillejä illan kekkereihin! Kaislat kasvavat ikään kuin nivelittäin. Kunkin nivelosan jälkeen kaislan varsi on ontto. Niinpä leikoin kaislanvarsia luomupilleiksi. Pilleistä tuli ihastuttavia ja ne ovat korvanneet muovipillit jo useaan kertaan!

Meidän kesämme kuluu rattoisasti kotona touhuten. Sää on yllätykseksemme muuttunut uskomattoman lämpimäksi ja aurinkoiseksi! Toivottavasti loppulomakin olisi mahdollista viettää oikeassa kesäsäässä kaislapillistä jääkylmää juomaa siemaillen! ;)

Ihania kesäilmoja toivoen;  Janika

Raskautta ja kesän raikas aamu!

Piha on hiljainen. Vain moottoriveneen kaukainen ääni kuuluu rantaan, lokki kaartaa lähes tyynen veden yllä. Kuljen päättäväisin askelin yön kostuttamaa nurmea pitkin aamu-uinnilleni. Tämä hetki on minun. Aamu-uintia ajatellen on onni, että kesä on ollut sateinen ja sää muutenkin epävakaa. Ukkoskuurot ovat sekoittaneet meriveden juuri sopivan viileäksi. Pulahdus veteen, muutama uintiveto ja pari potkua, aah! Veri alkaa kiertää kehossa ja ajatus selkenee -tästä tulee hyvä päivä!

Aamu on usvainen ja tyyni.

Aamukosteutta.

Suihkun kautta siirryn aamutoimilleni. Mies on keittänyt kahvin valmiiksi. Toivottavasti kahvi maistuu tänään hyvältä! On ihanaa kun koko perhe on kesälomalla. Aamut ovat kiireettömiä ja on aikaa. Tänä aamuna olen päättänyt kirjoittaa blogia, kaikessa rauhassa kahvikupin äärellä. Kevät ja alkukesä hurisivat ohitse niin kovalla vauhdilla, että blogin kirjoittaminen jäi haaveeksi. Oikeastaan minun oli pakko antaa vain olla ja keskittyä niihin asioihin, jotka vaativat minua enemmän. Tasapainottelin myös oman oloni kanssa, teinhän positiivisen raskaustestin helmikuussa. Kahden aikaisemman raskauden ajan hehkunut mamma on saanut tässä "vauvajuhlassa" kylmää vettä niskaan. Olo on ollut joko aivan järkyttävä tai vähän huono. Olen pyyhkinyt silmiä jos jonkinlaisessa tilanteessa oksentamisen jälkeen: palaverissa, lenkillä ja lounaalla. Huono olo ja metallinmaku suussa ovat ironisia arkikavereita. Onnekseni työpäivät ovat olleet tehokkaita, sillä kroppa on antautunut raskaushormoneille usein iltaisin. No, elämä on tällaista! Kaikesta kuitenkin selviää! Näin keskiraskauden ohittamisen jälkeen viikossa on enemmän hyviä päiviä kuin huonoja. Olen oppinut nauttimaan niistä hyvistä ja ihanista päivistä!



Rehellisesti täytyy myöntää, että olen aiemmin hieman väheksynyt raskaana olevien naisten valituksia pahasta olosta. Olen ajatellut, että terveellisellä ruokavaliolla ja liikunnalla pahoinvointi on laitettavissa kuriin. Tämä raskaus on kuitenkin nöyryyttänyt minua ja muuttanut ajatuksiani.

Pahaan oloon ei todella auta mikään, ei edes rääkkiliikunta. Muistan miten itkin järkyttyneenä pururadalla kun oksennus yllätti kesken lenkin. Pahaan oloon ei tunnu olevan muuta lääkettä kuin aika. Sen olen pitänyt mielessä, että ruoka tai herkut eivät pahaa oloa lievitä. Suklaapala voi suussa maistua makoisalta sen pari minuuttia, mutta paha olo ja metallinmaku palaavat takuuvarmasti takaisin. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa muutaman vinkin, joiden avulla olen helpottanut omaa oloani pahoinvoinnin iskiessä. Jospa näistä joku kohtalotoveri saisi apua:


 - riittävä vedenjuonti (n. 3 litraa päivässä)
- porkkanat
- jääpalojen imeskely (epätoivoista, mutta helpottavaa!)
- jäisten mansikoiden imeskely
- aamu-uinti viileässä vedessä
 - väkevät kurkkupastillit (mynthonit, njam!)
- liikunta (pää pysyy kasassa, vaikka olo ei paranekaan)
- raikas ulkoilma
- kyläily ja pois kotoa lähteminen (Ystävät ja kaverit piristävät huonovointistakin!)
- kauneuden vaaliminen ympärillä (kukat, oman ulkonäön hoitaminen, kaunis kahvikuppi tms.)
- riittävän pitkät yöunet ja päiväunet
- ihana työpaikka ja hektinen arki :)
- hampaiden pesu väkevällä hammastahnalla
-hyväntuoksuisten pesuaineiden käyttö siivotessa




Meille siis tulee vauva (toivottavasti, mikäli kaikki menee hyvin). Pieni elämäänsä aloitteleva "möyrijä" on odotettu ja rakastettu jo nyt! <3 Tuleva isosisko taputtelee äidin vatsaa kaikkialla ja höpöttelee, että "siellä se meidän vauva on". Vauvalle säästetään vaatteita, katsellaan kaupoissa tavaroita ja asuja sekä suunnitellaan nimeä. Lapset eivät tiedä tulevan sisaruksen sukupuolta. "Jos se on tyttö, nimeksi tulee Kiila Kompi (Kiira Korpi), jos poika, on se Tepattian Alo (Sebastian Aho) tai Lonaldo (Chirstiano Ronaldo)."

Kesä on käsillä, elämän onnellisuus ja monen lapsen lapsuuden maukkaimmat hetket eletään nyt. On ihanaa kun on haaveita, asioita, joita odottaa. Tänään aurinkokin paistaa, äkkiä ulos! :)

<3: Janika

Palmusunnuntaita!

Viikonloppu on ollut niin uskomattoman keväinen ja kirkas! Meillä eletään unelmien aikaa, sillä takaterassilta aukeaa kantohanki, joka valkoisena ja kimmeltävänä jatkuu silmänkantamattomiin meren jäälle. Hiihtäminen rapsakalla kantohangella on mitä parhainta kevätauringossa! Olemme todella nauttineet hiihtämisestä. Saimme eilen tarjota upeita ulkoiluelämyksiä myös Brasilian vieraallemme. Oli ihanaa jakaa timanttisia kokemuksia Suomesta ihmiselle, joka elää (mielestäni) paratiisimaisemissa kotimaassaan. Vieraamme oppi hienosti hiihtämistä jo ensimmäisellä hiihtoretkellään.

Lapset ovat harjoitelleet hiihtämistä takapihalla ja rannassa. Välillä on käyty hörppäämässä lämmintä kaakaota suksimisen ohella terassilla.





Isin kelkkakyydissä!


Vaikka tänään hiihdettiin, vietimme palmusunnuntaita myös lapsenmielisesti. Mussukat halusivat virpomaan. Meidän eteisestä pääsiäismieltä lähtivät jakamaan leijona ja velho! Virpomisreissu rajoittui muutamaan naapuritaloon sekä mummulaan ja miehen tädin kotiovelle. Lapset olivat täynnä iloa ja jännitystä! Virpomislorut naurattivat ja pukeutuminen oli hauskaa. Palkaksi saadut suklaamunat, kolikot ja makeiset tietysti myös lämmittivät pienten virpojien mieltä!

"Vivvon vavvon, tuoleek tevveek. Pankka mulle!", virpoi leijona....

... ja kaatoi palkkakorinsa ainakin neljä kertaa lumihankeen!

Velho hoiti hommansa esimerkillisesti. Muisti kysyä, että saako virpoa ja kiitti palkoistaan. :P

Kunpa jatkuisivat nämä aurinkokelit pääsiäiseen asti! Elämä tuntuu niin kevyeltä ja raikkaalta kauniissa säässä. Iloa palmusunnuntain iltaan meille kaikille!

<3: Janika

Luomuilua ja hiihtolomaa!

Hiihtoloma on takana. Voi kun se olikin piristävä! Näimme ihania tyyppejä ja vietimme myös aikaa ihan oman perheemme kesken. Lomailimme Vuokatissa hiihtäen ja ulkona liikkuen, illat "lilluimme" Katinkullan kylpylässä. Lapset nauttivat, erityisesti uimisesta. Me vanhemmat pääsimme myös loman makuun ja irti arjesta. Itse lomailin pari päivää jopa ilman puhelinta, sillä laturi oli jäänyt kotiin enkä jaksanut istua autossa puhelinta lataamassa. En ostanut loman aikana uutta laturia, vaan päätin, että kokeilen elämää ilman valokuvaamista, sähköpostia, työajatuksia sekä whatsappia. Kokeilu kannatti, vaikkakin puhelimen päälle laittamisesta koitui yhden lomapäivän pituinen stressi ja pitkä puheluiden maraton! No, siitäkin selvittiin ja pääsin vielä takaisin lomafiilikseen. Nyt hyvin liikkuneena ja nukkuneena on ihana aloittaa uusi keväinen työviikko huomenna!

Ulkoilma ja kylpylässä kloorivedessä pulikoiminen sekä useat suihkut ja saunat lenkkien välissä kuivattavat ihoa. Vedimme tämän saman lähes viikon mittaisen hiihto- ja kylpyläloman joulun aikaan Vuokatissa. Ihoni kuivui niin, että reissun jälkeen vei usean päivän ennen kuin pienet punaiset kuivanäpyt sekä kuivuuteen kuollut ihokerros katosivat. Tuolloin hoidin ihoani vielä Lumenen kosmetiikkatuotteilla. Tällä reissulla olin aivan luomutuotteilla liikenteessä. Olenhan siirtynyt luonnonkosmetiikkaan. Pesin ihoa Urtekramin suihkugeelillä. Kasvot puhdistin kookosöljyllä. Kosteusvoiteena käytin niin kasvoihin kuin vartaloonkin oliiviöljyä. Oliiviöljy todella kosteuttaa ja tekee ihosta ihanan kimmoisan ja hehkuvan. Iho voi reissun aikana mainiosti!

Taika-aineet, kookos- ja oliiviöljyt!

Hikoilun ja kloorivedessä uimisen seurauksena myös hiuksia piti pestä vähän väliä. Olen siirtänyt päänahkanikin luomuaikaan. Hiukseni nauttivatkin nykyisin luksusta. Pesen kutrini nimittäin Santen hiusten hoitoaineilla. Santen tuotteita löytyy Life-putiikeista. Lomalla minulla oli käytössä Santen kookosta ja appelsiinia sisältävää kiiltoshampoota sekä mm. maapähkinäölyä ja koivunlehtiuutetta sisältävää hoitoainetta. Tuo Santen hoitoaine on niin erinomaista, että taidan käyttää sitä seuraavat vuodet. Hoitoaine tekee pitkistä hiuksistakin todella sileät ja helposti harjattavat. Hiukset ovat kiiltävät ja helposti käsiteltävät kloorivedessä uimisenkin jälkeen.

Olen niin hurahtanut oliiviöljyyn ja kookosöljyyn, että tein itselleni "reissupurkit"vanhoista Oriflamen rasvapurkeista. Pikkusiskoni Sarlotta lisäsi juuri viikonlopun kynnyksellä kuvan instagramiinsa Ikean suuresta pakastepussista, jonne oli suljettu litran pullollinen oliiviöljyä sekä valtava kookosöljypurkki -ihan vain viikonlopun ihonhoitoa varten reissuun mukaan. Meillä siskoksilla oli hauskaa kuvan äärellä! Niin vain on vaihtunut överikalliit kasvovoiteet öljyihin, joita tarvittaessa voi lorauttaa lounaaseenkin! No, mutta minä sentään olin esteettinen. Pienet somat lasiset öljypurnukkani sopivat loistavasti esteetikonkin meikkipussiin, eikö?!

 Näillä tuotteilla siis selvittiin hiihtolomasta. Jännä nähdä näytänkö niin sileähiuksiselta ja hehkuvaihoiselta huomenna työkavereiden verkkokalvoilla, mitä tämän postauksen mukaan annan ymmärtää. Olo kuitenkin on mainio ja luomukuuri jatkuu.


Hehkua ja voimaa huomenna alkavaan viikkoon kaunokaiset!


<3: Janika

Sano Ei Istumiselle -prosessista

Saavun töistä kotiin kuuden aikaan. Useat pienet selvitettävät asiat saivat minut jäämään ylitöihin. Keitän kahvit ja paloittelen puolikkaan omenan ja banaanin kulhoon. Lusikoin päälle hieman maitorahkaa ja puristan lorauksen hunajaa antamaan makua näin alkuviikon harmauteen. Ripottelen päälle vielä kourallisen kaurahiutaleita. Käperryn kahvikupin ja hedelmä-kaura-hunaja-seoksen kanssa sohvan nurkkaan. Otan puhelimen esille ja keskityn sosiaaliseen mediaan.

Selailen instagramin kuvia ja tarinoita, facebookin eri tykkäyksiä ja uutisia sekä luen päivän polttavimmat puheenaiheet eri uutiskanavista. Silmiin osuu hyvinvointiin liittyvä uutinen istumisen hengenvaarallisuudesta. Luen uutista aluksi hieman epäillen, ääni aivojen syvyyksissä hohottaen "että jopas, jopas, kaikkea nuo toimittajat jaksavat keksiäkin saadakseen lukijoita", kunnes uutinen siemaisee minut mukaansa. Huomaan tihrustavani kirjoitusta nenä kiinni puhelimen näytössä. Imen tuosta tekstin palasesta kaiken tiedon, mitä se tarjoaa.

Pomppaan samantien ylös. Kauhistun ajatuksesta muistellessani kesää ja syksyn alkua sekä kaikkea sitä istumista. Jopa tänään, näin toimistotyöläisenä, olen lähes koko päivän viettänyt istuen. Jatkan asiaan perehtymistä käveleskellen ympäri asuntoa. Löydän netistä litanian erilaisia haittavaikutuksia, mitä istuminen tekee keholle ja terveydelle. Kiitän ajatuksissa pomoani, joka kesän lopussa ihan oma-aloitteisesti oli hommannut minulle seisovan työpöydän. Päätän, että tästä lähtien seison ainakin puolet työpäivästä, ellen koko päivän.

Liikunnan riemua nostattamaan hankin uuden radion (jonka aika ei ole vielä aivan ajassaan).

Aloitan urakan heti seuraavana päivänä. Veivaan kammellisen pöytäni ylös ja tartun tuumasta toimeen. Tuntuu hassulta käsitellä tietokonetta ja papereita näin seisten. Alun outous kaikkoaa työtehtävien imaistessa minut matkaansa. Huomaan kumminkin vartin päästä jo kiemurtelevani vasten pöydän sivua. Käyn hakemassa hieman täytettä vesipullooni ja oikaisen ryhtini uuteen koitokseen. Seuraava vartti kuluu, kunnes jalkoja alkaa vaivata pakottava tunne. Nostelen niitä ja heiluttelen varpaita työn ohessa. Pitämällä pidän selkäni suorassa, lepuuttaen työterveysneuvojan ohjeiden mukaisesti kyynärpäitä kylkien vieressä. Maltan olla tekemättä hiirellä suuria liikkeitä ja tunne sisälläni on kuin olisin vankilassa.

Hetken päästä herään taas työn keskeltä ja huomaan koko olemukseni lysähtäneen, olkapäiden vaipuneen eteen, kyynärpäiden karanneen haralleen pöydän ylle sekä lantion vääntyneen mitä ihmeelliseen s-muotoon. Kerään taas ryhtini. Puolentoista tunnin päästä armahdan itseni tuosta koitoksesta ja kampean pöytäni sekä itseni istuvaan asentoon. Päätän jatkaa huomenna.

Yli puoli vuotta kuluu ja päivä päivältä seisominen helpottuu.

Nyt tänäpäivänä minut sai asiaa muistelemaan työreissu, joka vei minut pois jo rakkaaksi muodostuneen kampipöytäni läheisyydestä. Niinpä koko pitkän päivän istuminen todellakin pistää pyllyn kipeäksi ja mielen matalaksi. Sillä yli puolen vuoden Sano Ei Istumiselle -prosessini jälkeen, jaksan seista vaikka koko kahdeksan tuntisen (riippuen tietenkin päivästä). Seison vähintään neljä tuntia työpäivästä. Koen olevani paljon tehokkaampi sekä virkeämpi, jopa iltapäivisin.

Minulla on vielä tekemistä vapaa-ajan ja sosiaalisten tapahtumien istumismäärän kanssa, vaikka olen sielläkin aikalailla parantanut.

Iltapäivän herkullinen välipala hemmotteli mukavasti kipeytyneita paikkoja

Ja het` istumassa, vaikkakin kotitreenin voittaneena. Toivottavasti se auttaa edes hieman ehkäisemään niitä kaikkia istumisen pahuuksia

Laitetaan kehomme virkeiksi ja muistetaan aina välillä kammeta itsemme seisomaan sekä tekemään pieniä kävelyitä, niin työpaikalla kuin kotona.

Keväisen soran rohinaa kenkiin ja virkeitä päiviä,

toivottaa
Sarlotta

Liikunnan iloa!

Villasukat lämmittävät jaloissa, viltti hartioilla. Hörpin ihanaa suklaanmakuista kahvia ja imeskelen turkinpippureita. Olo kropassa on väsynyt, poskia kuumottaa. On kuitenkin ihan hurjan hyvä fiilis. Olen tänään hiihtänyt paikkakunnallamme järjestetyn retkihiihdon (18 km). Edellisen kerran hiihdin kyseisen reissun odottaessani esikoistamme, olin tuolloin seitsemännellä kuulla raskaana. Nyt matka tuntui luonnollisesti kevyemmältä ja saavuin maalinkin 44 minuuttia aikaisemmin! Ensi vuonna aion nipistää ainakin muutaman minuutin!



 
Tämä viikonloppu on jälleen ollut meidän perheessä yhtä hiihtämistä. Esikoisemme on halunnut käydä hiihtotapahtumissa ja kilpailuissa, samalla pikkusiskokin on saanut hiihdellä omassa sarjassaan. Mitaleita on kertynyt ja poikamme on ollut yhtä hymyä. Tänään pikkumies oli pokannut itselleen elämänsä ensimmäisen pokaalin. (En itse ollut tuota hiihtoa todistamassa, sillä lasten hiihtotapahtuman aikaan jo valmistauduin omaan hiihtooni.) Mutta voi sitä iloa, mikä meidän kotona on hyrissyt! Minusta on ihana käydä lasten hiihtokilpailuissa, sillä kilpailusta huolimatta lasten sijoituksia ei korosteta. Usein kaikki osallistujat palkitaan. Meidän aikuisten luettavaksi tulostetaan tulokset. Poikammekaan ei alkuun edes kysynyt sijoitustaan. Nykyisin hän kysyy, että "olinko mä eka"? Uskon, että sijoituksesta huolimatta lapselle tärkeintä on liikunnan ilo sekä kisamakkara, pillimehu ja se, että koko perhe on mukana. :)

Minä en lapsena ollut erityisen hyvä missään urheilulajissa. Aina löytyi kolme parempaa. Muistan, että kerran olen päässyt ala-asteikäisenä palkintopallille. Tuolloinkin sain kaulaani sen kaikkein himmeimmän mitalin! Vaikka en ole kerännyt menestystä liikunnassa, olen silti aina rakastanut liikkumista. Haluankin todella kasvattaa omat lapseni ennen kaikkea nauttimaan liikunnasta. Tällä hetkellä meillä asuu kaksi intohimoisesti liikkuvaa ja leikkivää lasta. Liikkumisleikit ja kaikenlainen liikkuminen menee aina ohi muista leikeistä, jos lapset saavat valita! Poika on aina valmis uuteen pallopeliin alakerran aulassa tai luistelureissuun tai hippaleikkiin. Kunpa näin jatkuisi. Liikunnasta saa niin paljon hyvää oloa sekä oppii tuntemaan omaa kehoaan.


Täällä siis ollaan väsähtäneitä. Iltapalaksi syödään puolukkarahkaa.
Kyllä liikkuminen on sitten mahtavaa, hyvä terveys ja toimintakyky ovat elämän upeita juttuja!
Hyvää oloa ja iloista mieltä kaikille! Ensi viikon perjantaina täällä pohjoisessa melko monella alkaa hiihtoloma. Lomalatuja odotellessa!

Suomenliput Kalevalan-päivän kunniaksi.

Aurinkoa taivaalle toivoen;

Janika

Piece Of Me: Kokemuksia elämäntapamuutoksista

Havahdun hereille painajaisesta. Katson kelloa. Kello on vasta kahdeksan. Lupasin illalla itselleni, että nukun ainakin yhteentoista. Näin aamuvuorolaiselle ei kumminkaan auta omat lupailut, vaan rytmi pitää tiukasti kiinni itsestään viikonloppuisinkin.

Ei siinä mitään. Rakastan kiireettömiä aamuja. Koitan saada unta vielä hetken, kunnes nousen ylös ja keitän kahvit. Sovimme tyttöjen kanssa viikolla, että teemme aamubrunssin sunnuntain kunniaksi. Juon kahvia ja koitan toppuutella kurnivaa vatsaa. Söin illalla hyvin, koska tiesin, että nälkä iskee aamulla.

Nälkä saa minut voimaan pahoin. Laskeskelen tunteja. Päätän, että kerkeän syödä aamupuuron ennen kello kahdentoista brunssia. Niinpä keitän puuron. Koristelen puuron päällisen juolukoilla, omenalla, raejuustolla ja jäädytetyllä jogurtilla. Näin herkullinen COMBO on valmis! - ei muuta kuin tyydyttämään tuo vatsan sisälmyksiä vihlova paholainen eli nälkä.

Muistelen näkemääni unta, kunnes mieleeni juolahtaa Jyväskylän matkalla alennuksesta ostoskoriini päätynyt kirja: Elämän peli - Antamisen ilo. Kaivan tuon kaapin pohjalle pölyttyneen kirjan esille ja selailen sitä samalla aamiaista nautiskellessani. Kirja lupaa opastastusta muuttumiselle ja loistavan tulevaisuuden luomiselle. Lisäksi kirjan ajatus on vaalia myönteistä elämän asennetta ja voimalauseita, jotka edistävät omaa elämän peliä.

Selailu vaihtuu Instagramiin Whatsapp -viestiin vastailun jälkeen. Melkein ensimmäisenä huomaan Venla Savikujan skaban #Uskallamuuttua #Galaxyedgeplus. Alan miettiä elämääni, jonka elämäntaparemontti kiteytyy juuri tuon samaisen puurolautasen sekä erään opastavan kirjan ympärille. Nuo muistelut saavat minut avaamaan tietokoneen ja innostavat minut kirjoittamaan kokemukseni tänne blogimme puoleen, jos vain jollekkin voin sillä antaa innostusta, voimaa ja jopa toivoa elämään.

Olin väsynyt ainainen laihduttaja. Päivät pyörivät kaloreiden laskemisen, ruoan ja kehon ympärillä. Ihailin langanlaihoja malleja ja näyttelijöitä. Saatoin elää päiviä pelkällä tupakalla ja kahvilla. Syömättömyys kostautui kumminkin aina jokaisen syömättömän ajanjakson jälkeen takapakkina, jolloin söin (mikä on ihan normaalia ihmiselle, emme voi elää ilman ruokaa). Kärsin suuresta väsymyksestä. Nälkäkuurilla en mahan kurinan ja kurlutuksen kourissa saanut unta öisin, eikä uni maittanut myöskään vatsa täynnä. Joka ikinen kerta, kun olin syömättömyyden jälkeen langennut syömään soimasin itseäni. Buustasin itseni uuteen alkuun, tein valat ja vannomiset, että nyt onnistun. Kierre jatkui ja jatkui. Lopulta olin noin 19-vuotiaana elämäni rapakunnossa. Olin aivan hukassa kropan ja mielen kiemuroissa.

Kunnes eräänä päivänä rakas isäni lupasi minulle: Sarlotta, jos lopetat tupakoinnin ostan sinulle auton. En tietenkään voinut ohittaa näin herkullista tarjousta. Niinpä minä tosissaan lopetin. Lopettaminen ei ollut helppoa. Kolmantena tupakoimattomana päivänä sinnikkyyteni meinatessa pettää sain käsiini Allen Carrin kirjan: Stumppaa tähän. Uskoin tuon uskomattoman miehen jokaiseen sanaan. Hän sai minut tajuamaan kirjansa avulla, että minulla on toivoa, mahdollisuus saavuttaa elämä ilman tupakoinnin orjuuttavaa voimaa.

Tupakoimattomuus toi elämääni aivan uudenlaisen puhtaan draivin. En ollut riippuvainen enää mistään kehoani saastuttavasta tuotteesta. Niinpä tuon elämäntapamuutoksen myötä halusin olla terveellinen kaikin puolin. Aloitin urheilun uudelleen ja löysin vanhan lapsuuden ruoan kaurapuuron aamuihini. Jokaisen savuttoman, terveellisemmän päivän myötä opin uusia parempia vaihtoehtoja pitää yllä hyvää oloa. Nautin normaalista ruoasta koko ajan säännöllisemmin. Sain voimaa ja energiaa jatkaa terveellisten valintojen äärellä, kun tunsin oloni koko ajan paremmaksi. Tuo aika loi aivan uudenlaisen pohjan elämälleni. Opin koko ajan enemmän pitämään peilikuvastani ja arvostamaan sekä kunnioittamaan kehoani oikealla tavalla. Rakkaus terveelliseen ruokavalioon ja urheiluun kulkee mukanani tällä hetkellä jokaisessa päivässä. Tietenkin joskus palaan vieläkin vanhoihin huonoihin tapoihin ja valintoihin hetkeksi. Se on vain kuitenkin elämää, joka muistuttaa minua miksi haluan pysyä niissä hyvissä arjen valinnoissa. Aamiaisen suhteen olen kumminkin orjallinen, en jätä sitä enää ikinä koskaan välistä. Elämä on opettanut myös etten enää koskaan, ikinä ala millekään laihdutuskuurille. Säännöllinen ateriarytmi ja urheilu ovat tuoneet elämääni jotain semmoista mitä en vaihtaisi mihinkään. Kaikki muutokset alkavat ja riippuvat itsestä. Uskon, että pystymme mihin vain, kunhan uskomme itse tekemiseemme tarpeeksi.

Positiivista draivia ja myötätuulia tuleviin haasteisiin,

toivottaa Sarlotta

Ei muotia vaan hiihtoa! :)

Uusi viikko on pyörähtänyt käyntiin. Helmikuu on puolessa välissä. Ihana kun saimme vielä lunta. Ladut ovat jälleen hiihtokunnossa. Meidän kotimme läheltä lähtevät hyvät hiihtoladut, joita hyödynnämme ahkerasti. Mies hiihtää useampana päivänä viikossa töihin, lisäksi hiihdämme koko perhe usein iltaisin. Hiihto on ehdottomasti talvilajeista meidän suosikki!


Hiihtäessä tulee aina hiki, kaloreita palaa ja mieli virkistyy. Ladulla katoavat niin päänsärky, stressi kuin kuukautisvaivat. Eilisellä hiihtolenkillä minun oli pakko pysähtyä kuvaamaan satumaisemaa, joka ympäröi minut, yksinäisen hiihtäjän, tutun metsän siimeksessä. Lumi keinui puiden oksilla valkoisina pilvinä, taivas oli sininen ja ladun pinnassa tuikkivat timantteina hohtavat jääkiteet. Olin hiestä märkä, mutta tyytyväisyyttä täynnä. Kotiin oli kiva palata iloisena ja virkeänä.


Hiihtolenkkini jälkeen lähdimme seuraamaan hiihdon maakuntaviestiä. Lapset olivat innoissaan, sillä isikin hiihti viestissä ja meillä oli kannustettavaa. Sää suosi hiihtotapahtumaa ja pienet kannustajat saivatkin popsia makkaransa auringon paisteessa. Ystävänpäivän kunniaksi lapset saivat myös hillomunkkia ja kaakaota. Oikein huvitti kun poika suu sokerissa totesi, että "ihan hyvältä täällä maistuu"!

Kisamakkaraa!!!

Itse seurasin lasten ilon ohella muuta viestiyleisöä. Hiihto ei todella nyky-Suomessa paistattele kansalaisten suosiossa. Sen näkee kaikesta. Kisapaikat ovat kuluneita ja tunkkaisia, järjestelyt vaatimattomia ja jotenkin vanhanaikaisia. Makkaraa ja munkkia ostava hiihtokansa alkaa olla jo reilusti yli keski-ikäistä, yleisön määrällä ei "mällätä". Hiihto ei ole muotia, mutta silti me vielä innostumme siitä. Viemme lapsiamme ladulle ja kaiken lisäksi hiihdämme siellä itse. Seuraamme suomalaisten hiihtäjien menestystä maailmalla ja hiljaa mielessämme toivomme uutta kulta-aikaa kuolemaa tekevälle kansallislajillemme. Hiihdossa on jotain suomalaista ja aitoa. Jotain mistä tulee hyvä olo.

Maakuntaviestin komea kiertopalkinto. Kuvaajan kuvastaidot eivät todella tee oikeutta hienolle pystille. Tosin ympäristö oli niin kulunut ja tunkkainen, että sitä oli vaikeaa rajata pois.

Juuri ennen viestin lähtöä.

Lähtöalueella oli vilskettä.

Viesti kulki hienosti ja tunnelma meidän kisaporukalla oli mainio.Kotiin lähdettiin iloisin mielin. Ulkoilmassa nautitun hiihtoelämyksen jälkeen oli mukava rentoutua kotisohvalla ja nauttia ystävänpäivän illasta.



Näihin tunnelmiin... Iloista alkanutta viikkoa ihan jokaiselle!

<3: Janika

Kropan kevätsiivous!

Vaikka räntää valuu alas taivaan täydeltä, on mulla kevät! Päätin tämän kevään kunniaksi tarttua talven aikana mukaan kertyneen romun siivoukseen. Tällä kertaa ei kuitenkaan kämpän nurkissa pölise vaan mun nahkani sisäpuolella. Eilen aloitin kevätsiivon puhdistamalla suolen elämäni ensimmäistä kertaa. Operaatio ei todellakaan mennyt minkään käsikirjoituksen mukaan! Siispä en aio kertoa siitä sen enempää. No nyt elän siinä uskossa, että mun pitkä sisäelimeni köllöttää sisälläni puhtoisena ja kaipaa käsittelyynsä vain puhdasta ravintoa. 

Elämäni eka vihersmoothie -eikä ollut edes kovin pahaa! :D

Olen addiktoitunut Läkerol-salmiakkipastillien mussuttaja. Käytän makeutusaineita, nestemäistä Hermesetasta ja Steviaa. Jo pidemmän aikaa olen lukenut kuinka hirveitä myrkkyjä makeutusaineet ovat, mutta makeanhimoon on jotain pitänyt keksiä. Jo jonkun aikaa olen korvannut onnekseni osan makeutuksesta hunajalla. Tästä lähtien tuo mehiläisten tuottama makea tahna ja muut luonnolliset makeuttajat korvaavat keinotekoiset aspartaamit, sukraloosit ja sakkariinit minun ruokavaliossani. Tämän kevätsiivoukseni aikana aion opettaa kroppani nauttimaan puhtaasta, luonnonmukaisesta ravinnosta. Sisuskaluja hellivän ruokavalion tavoitteena on saada kuonat ja myrkyt sekä liiat rasvat pois kehosta. Mielenkiinnon vuoksi ajattelin vältellä myös maito- ja viljatuotteita, sillä uskon niiden turvottavaan vaikutukseen. Maitotuotteet yhdistettynä pastilleihin ovat saaneet monet kerrat melkoiset zembalot aikaan suoleni päässä! 

Ihanan lämmittävää ja tulista porkkana-inkiväärikeittoa, slurpsis!

 Iltaisin olen etsinyt kiinnostavia smoothie-, keitto-, kasvisruoka- ja salaattireseptejä. Ensimmäiset neljä päivää aion vetää smoothieiden ja keittojen turvin. Viikonloppuun on hyvä sijoittaa kevyen ruokavalion päivät. Maanantai on aina viikon pahin, joten jos jo hapottaa niin eipä päivä varmaan parempi olisi muutenkaan. Nestemäisempien päivien jälkeen palaan pureskeltavaan ruokaan suolen puhtautta vaalien.

 

Jännityksellä odotan mitä uusi ravinto tuo tullessaan. Odotan freesimpää oloa ja ulkomuotoa eikä poiskaranneet kilotkaan ole pahitteeksi. Haluan juosta raikkaana ja kevyenä kesään! Wohou! Voin päivittää fiiliksiä ja kokemuksia muutoksesta. 

Kuva: http://www.rantapallo.fi/matkailu/matkailu-suomeen-lisaantyi-viime-kesana/

Rakkautta, sydämiä ja lämpimiä tunteita ystävänpäivän viikonloppuun! <3

Terkuin; Jenny