Loppiaista!

Pakkanen paukkuu. Meillä mittarissa miinuslukemat ovat laskeneet lähelle 25 astetta. Hrrh!

Ei tarvitse haaveilla kovin pitkästä ulkoilusta lasten kanssa näin loppiaisena ja virallisena vapaapäivänä. Olenkin ollut oikein ”lomatuulella” heti aamusta alkaen. Siivouskohtaus iski heti aamukahvin ryystämisen jälkeen. Mies ja lapset olivat ihmeissään kun muriseva naarastiikeri pyöri ja hyrisi ympäri kämppää. Ei, sille ei mitään voi kun epäjärjestys pilaa ihanan vapaapäivän jo aamusta. No, asia on nyt kuitattu ja kämppä vähän siedettävämpi. Naaras istuu tietokoneella ja nuolee turkkiaan –kyllä kannatti! Mieskin uskaltaa jo hymyillä. Kaksi puolialastonta tiikerinpentua pyörii lattialla ja rakentaa jumppaleikin ohessa ”lollupukinkotia”. Keskelle juuri siivottua olohuonetta kantautuu jatkuvasti loikkivien askelien mukana lisää tavaraa: jakkaroita, kenkiä, lelulaatikoita, leluja ym. On vain katsottava ohi ja keskityttävä kuuntelemaan iloisia lastenääniä ja leikinjuonta. Joulupukkia leikkivä pentu vetää parhaillaan tennaria jalkaan, on lähdössä ostamaan vauvalle maitoa. Olalla roikkuu pikkusiskon sydänlaukku, johon kuulemma pakataan banaania matkalle.  Pikkusisko on poronroolissa suu naurussa. Poro juoksee housuvaippa heiluen joulupukin perässä. Kaulassa roikkuu ainakin neljä korua ja jaloissa askeleita siivittävät pari numeroa liian isot kesäsandaalit. Sellaista loppiaista siis!

Meillä kävi raksalla loppiaispukki, joka toi vielä lisää lahjoja lapsille. Loppiaispukki päätti meidän joulun. Lapset tunnistivat heleä-äänisen harvapartaisen pukin tädikseen. Lahjojen jakamisen jälkeen resuinen pukinparta sekä hiippalakki pääsivät mukaan leikkiin. Joulupukkileikkiä onkin kestänyt jo monta päivää. Jännä nähdä loppuuko pukkileikki ennen kesää...

Tammikuu on alkanut kuntoilun merkeissä. Olen päättänyt käydä nyt alkuvuodesta kuntosalilla säännöllisemmin. Aion myös lenkkeillä vähintään joka toinen päivä. Katsotaan mihin aika riittää. Eilen tämä tiikeri kuitenkin ravasi sitkeästi kahdessakymmenessäyhdessä pakkasasteessa reilun 9 kilometrin matkan kämpältä rakennukselle. Ripset olivat höyrystyä kiinni toisiinsa ja lihakset temppuilivat, mutta selviytyminen plussasi lenkinjälkeisen hyvänolontunteen. Todistin pakkasjuoksun aikana itselleni urheiluvaatteiden merkitystä liikkumisessa. Puin nimittäin urheilupaidan päälle puuvillapaidan. Seurauksena palelin umpihikisenä viimeiset kilometrit. Puuvilla imi kaiken kosteuden itseensä ja märkä paita sekä softshell-takki päästivät pakkasviiman asusteen läpi. Hrrhh!!

Pakkasessa sai kauniit jääripset! :P

Kuntoilu on siis aloitettu. Hiki saa virrata, liike lisätä hyvää fiilistä. Nautitaan alkuvuoden kuntoiluinnostuksesta ja suhtaudutaan rakkaudella median joulukilohysteriaan. Nyt tämä tiikeri lähtee ruokkimaan pentujaan. Mukavaa loppiaispäivää kaikille! <3 

Pitää vielä laittaa yksi kuva joulun villasukkatunnelmasta. Vuoden päästä uudestaan. <3

<3: Janika

Aito rakkaus ei kuole milloinkaan

Viisitoista vuotta sitten solmin kaksoissiskon kanssa elämässäni suhteen, mikä kantaa yhä. Rakastuimme päätä pahkaa samaan kohteeseen. Ja mikä onnellisinta: ilman riitaa. Vain jaettua nautintoa, mikä on vuosien varrella muuttunut kiintymykseksi. Ajattelin kertoa tästä sinulle, jotta voisit nauttia kanssamme. Jos et halua elämääsi lisää riippuvuutta aiheuttavia nautintoja, lue tekstiä varoen. Ja joka tapauksessa pilke silmäkulmassa.   

Oli tavallinen arkipäivä. Äiti oli hakenut meidät koulupäivän jälkeen muun perheen luokse kotiin, syvälle eteläisen Suomen korpeen. Kauppareissun jäljiltä purimme tavarat kaappeihin ja sen jälkeen painelimme kukin omiin hommiimme. Teinivuosien hikipingot ehkä lukivat läksyjään, juoksivat liikunnanhimoissaan pitkin metsäteitä, laskivat kaloreita tai huusivat kilpaa keittiönpöydän ääressä. En tarkkaan muista päivän tapahtumia, mutta illasta tuli ikimuistoinen.

Vahingossa kauppatavaroiden purkuhetkellä joku purkajista toimi tietämättään hyvin nerokkaasti.  Pakasteiden joukkoon oli eksynyt jotain, mikä kuuluu monen uskomatta juuri sinne. Pakkasen kylmyydessä oli muoviseen purkkiin jäätynyt paljon. Purnukan kannen auki rapsahdettua kalorikammoiset teinit hurmaantuivat. Käsissä lepäsi vain 40 kaloria 100 grammassa sisältävää nannaa. Valion rasvaton mansikka-vaniljajogurtti oli muuttunut pakastimessa kevytjäätelöksi.

Vuodet vierivät ja moni asia muuttui. Tytöt muuttivat kotoa ja erilleen. Luiden ympärille kertyi läskiä ja lihasta. Mutta yksi asia on säilynyt ennallaan. Kauan sitten syttynyt huuma ei ole sammunut. Vannon, että näillä kaksosilla on kodin kylmimmässä kaapissa edes yksi jäinen jogurtti. Luultavasti useampia, sillä jäätymisprosessi ei aina onnistu täydellisesti. Ei ehkä se rasvaton mansikka-vanilja. Tällä hetkellä mulla on Valion vanilja- ja Arlan mango-sitruskausi menossa. Jotta sinäkin voisit ihastua pakastejogurttiin, annan muutaman vinkin. Tavoitteena on sileäksi jäätynyt herkku, josta irtoaa lusikkaan kevyesti tasainen, jäinen jogurttinauha. Kokeile ihmeessä, edes kerran. Jos terveys kestää ja lusikka kädessä pysyy, niin me systerin kanssa rapsutellaan vielä eläkeiässä. Tämä suhde lienee ikuinen. 

Jotta välttyisit hileisesti pakastuneelta, lohkeilevalta jäähilemössöltä ja saisit nauttia pehmeästä, silkkisestä pakastejogurtista, toimi näin:



1.       Aseta jogurtti vaakatasoon jäätymään.

2.       Ennen herkuttelua, sulata juggaa 15 sekuntia täydellä teholla mikrossa tai ota vartti ennen rapsuttelun aloittamista se huoneenlämpöön sulamaan.

;)

Varoitus! Ruoputa jäätynyt hapanmaitotuote sisuksiisi huonolla lusikalla. Pehmeä metalli on lukuisat kerrat muuttanut muotoaan jäistä pintaa kuohittaessa.

Hileiseksi jäätynyt Valion vaniljajogurtti, ns. epäonnistunut versio.



Täydellisesti jäätynyt, rasvaton Arlan Mango-sitrusjogurtti. Namskis!

                                                       Herkullista viikonloppua toivotellen;

                                                                         Jenny

Kahvienkahvi

 

"Makukahveja Lidlissä!", viesti siskolta. Auto alle ja heti menoksi. Niitä oli saatava. Viime talvena Janika oli löytänyt paikkakuntansa saksalaisesta päivittäistavaraketjusta tuota makuhermoja hivelevää tummaa mönjää, mistä saa keitettyä Euroopan maukkaimmat kahvit. Sillä oli vaniljaa ja hasselpähkinää.Noh. Erään kerran se kahvi sitten loppui. Mehevien juorujen kera vika kuppi valui nielusta alas jättäen jälkeensä lähtemättömän himon. Se kahvi oli niin loppu, ettei sitä ollut missään. Kiertelin Lidleissä. Muka "taattua laatua", mutta ei Deluxe-makukahvia. Kokeilin erilaisia aromatisoituja kahveja eri kaupoista, mutta ei. Se himo ei sammunut. Oon sen verran yksinkertainen tyyppi, että kun joku maku miellyttää niin sillon sitä on saatava. Kun löydän jonkun hyvän maun tai makuyhdistelmän, nautin sitä helposti parikin kuukautta putkeen. Yleensä noiden kuukausien aikana löytyy uusi fanitustuote, johon puolivahingossa eksyn ja oon sen kanssa naimisissa seuraavat pari kuukautta. Vanhoihin himoihin palaan aina sillon tällön. Viime aikoina oon juonut litratolkulla Clipperin Detox-teetä. 

Riipivää makutäyttymystä janotessa painelin ostoksille. Ja hupsistakeikkaa. Väärä takki juuri tällä oikealla hetkellä. Pankkikortti kotona. Varttia myöhemmin, kortin kera, kiersin tämän kaupugin Lidliä ja etsin, etsin, kunnes -löysin! Laatikko oli lähes täynnä. Suklaakahvia oli vain yksi pussi, muita makuja löytyi vielä. Njähnjäh. Janika oli löytänyt vaan hasselpähkinää kaksi kappaletta. Sain kaikkia makuja! En raaskinut ostaa koko lootaa, pitihän muillekin jättää. Mutta kahdeksan pussia timanttista tavaraa istuu nyt meidän keittiön hyllyssä. Tämän karmean, pimeän ja lohduttoman kylmän joulunodotuksen sietäminen on jotenkuten helpompaa kun kupissa on isosti maitoa ja just tätä kahvia.

Kokeile -jos uskallat ;) 

Loppuun vielä päiväunilta heränneestä murusta pari otosta ja koulupäivän jälkeinen minä.

 Hyvät illanjatkot!

 -Jenny



 

Mahtavat kirppislöydöt ja jotain muuta

Huhheijjaa, meinasin toivottaa uutta viikkoa ja uusia kujeita, mutta tämä viikko on tosiaan kohta jo puolessa välissä. Aika kuluu niin nopeaa, liiankin vauhdilla. Muistelimme eilen valokuvien kautta mennyttä aikaa, kauhistuimme. Miten sitä itse on ollut niin pikkuinen ja kaikki rakkaat ihmiset ympärillä varttuneet ja kasvaneet! ”Pläräsimme” läpi elämän onnellisia hetkiä, reissuja ja juhlia, jotka ovat tallentuneet kameran filmille. Tunteiden vyöry nousi pintaan ja melkein tippa linssiin. En halua vanheta, aika ei saa kulua enään, haluan nuo menneet hetket takaisin! ”Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää!?”

Brasilia viime keväänä, ollappa noissa maisemissa yhä!

 

Loppu hyvin kaikki hyvin, siitä selvittiin ja tajusimme, että pitää muistaa elää hetkessä. Onni on tässä ja nyt. Pitää nauttia joka päivä, joka hetki, että saa elää ja olla terve! Ja niin iso kiitos, että on saanut tehdä elämässä kaikkia niitä juttuja ja että niistä on jäänyt muistot, niin mieleen kuin paperille valokuvaksi.

Tämä alkuviikko on ollut ihmeen tuottelias. Olen saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja tehtyä koulutöitä eteenpäin. Tarvitsen aina sellaisen pienen stressin ja viime hetken paineen, että työt alkavat sujumaan. Kumma on, että mielestäni työni jälki on tuolloin parempaa.

Tänään minulla kävi ihan uskomaton tuuri. Menin ihan huvikseen lyhyen koulupäivän jälkeen kuluttamaan aikaani kierrätyskeskukseen. Sieltä matkaani tarttui vaikka ja mitä. Tein aivan uskomattoman hyviä löytöjä, niin itselleni kuin, siskoni pienelle ”pallerolle”. Sain aikaan myös ekologisuutta tälle pallolle, jossa me asumme. Harvoin käyn kirpputoreilla ja vielä harvemmin löydän sieltä mitään. Nyt oli kumminkin onni matkassa! I`m happy!

Super -löytö

Kengät itselle ja siskon nyytti saa myös osansa.

Matkaan lähti myös tällainen villapaita!

"Onni! Voi se on yksinkertaista! Se on hyvä terveys ja huono muisti!" — Ernest Hemingway

Näissä fiiliksissä toivotan Teille kaikille lukijoille iloista ja ahkeraa loppuviikkoa!

Terkuin Sarlotta