Liikunnan iloa!

Villasukat lämmittävät jaloissa, viltti hartioilla. Hörpin ihanaa suklaanmakuista kahvia ja imeskelen turkinpippureita. Olo kropassa on väsynyt, poskia kuumottaa. On kuitenkin ihan hurjan hyvä fiilis. Olen tänään hiihtänyt paikkakunnallamme järjestetyn retkihiihdon (18 km). Edellisen kerran hiihdin kyseisen reissun odottaessani esikoistamme, olin tuolloin seitsemännellä kuulla raskaana. Nyt matka tuntui luonnollisesti kevyemmältä ja saavuin maalinkin 44 minuuttia aikaisemmin! Ensi vuonna aion nipistää ainakin muutaman minuutin!



 
Tämä viikonloppu on jälleen ollut meidän perheessä yhtä hiihtämistä. Esikoisemme on halunnut käydä hiihtotapahtumissa ja kilpailuissa, samalla pikkusiskokin on saanut hiihdellä omassa sarjassaan. Mitaleita on kertynyt ja poikamme on ollut yhtä hymyä. Tänään pikkumies oli pokannut itselleen elämänsä ensimmäisen pokaalin. (En itse ollut tuota hiihtoa todistamassa, sillä lasten hiihtotapahtuman aikaan jo valmistauduin omaan hiihtooni.) Mutta voi sitä iloa, mikä meidän kotona on hyrissyt! Minusta on ihana käydä lasten hiihtokilpailuissa, sillä kilpailusta huolimatta lasten sijoituksia ei korosteta. Usein kaikki osallistujat palkitaan. Meidän aikuisten luettavaksi tulostetaan tulokset. Poikammekaan ei alkuun edes kysynyt sijoitustaan. Nykyisin hän kysyy, että "olinko mä eka"? Uskon, että sijoituksesta huolimatta lapselle tärkeintä on liikunnan ilo sekä kisamakkara, pillimehu ja se, että koko perhe on mukana. :)

Minä en lapsena ollut erityisen hyvä missään urheilulajissa. Aina löytyi kolme parempaa. Muistan, että kerran olen päässyt ala-asteikäisenä palkintopallille. Tuolloinkin sain kaulaani sen kaikkein himmeimmän mitalin! Vaikka en ole kerännyt menestystä liikunnassa, olen silti aina rakastanut liikkumista. Haluankin todella kasvattaa omat lapseni ennen kaikkea nauttimaan liikunnasta. Tällä hetkellä meillä asuu kaksi intohimoisesti liikkuvaa ja leikkivää lasta. Liikkumisleikit ja kaikenlainen liikkuminen menee aina ohi muista leikeistä, jos lapset saavat valita! Poika on aina valmis uuteen pallopeliin alakerran aulassa tai luistelureissuun tai hippaleikkiin. Kunpa näin jatkuisi. Liikunnasta saa niin paljon hyvää oloa sekä oppii tuntemaan omaa kehoaan.


Täällä siis ollaan väsähtäneitä. Iltapalaksi syödään puolukkarahkaa.
Kyllä liikkuminen on sitten mahtavaa, hyvä terveys ja toimintakyky ovat elämän upeita juttuja!
Hyvää oloa ja iloista mieltä kaikille! Ensi viikon perjantaina täällä pohjoisessa melko monella alkaa hiihtoloma. Lomalatuja odotellessa!

Suomenliput Kalevalan-päivän kunniaksi.

Aurinkoa taivaalle toivoen;

Janika

Loppiaista!

Pakkanen paukkuu. Meillä mittarissa miinuslukemat ovat laskeneet lähelle 25 astetta. Hrrh!

Ei tarvitse haaveilla kovin pitkästä ulkoilusta lasten kanssa näin loppiaisena ja virallisena vapaapäivänä. Olenkin ollut oikein ”lomatuulella” heti aamusta alkaen. Siivouskohtaus iski heti aamukahvin ryystämisen jälkeen. Mies ja lapset olivat ihmeissään kun muriseva naarastiikeri pyöri ja hyrisi ympäri kämppää. Ei, sille ei mitään voi kun epäjärjestys pilaa ihanan vapaapäivän jo aamusta. No, asia on nyt kuitattu ja kämppä vähän siedettävämpi. Naaras istuu tietokoneella ja nuolee turkkiaan –kyllä kannatti! Mieskin uskaltaa jo hymyillä. Kaksi puolialastonta tiikerinpentua pyörii lattialla ja rakentaa jumppaleikin ohessa ”lollupukinkotia”. Keskelle juuri siivottua olohuonetta kantautuu jatkuvasti loikkivien askelien mukana lisää tavaraa: jakkaroita, kenkiä, lelulaatikoita, leluja ym. On vain katsottava ohi ja keskityttävä kuuntelemaan iloisia lastenääniä ja leikinjuonta. Joulupukkia leikkivä pentu vetää parhaillaan tennaria jalkaan, on lähdössä ostamaan vauvalle maitoa. Olalla roikkuu pikkusiskon sydänlaukku, johon kuulemma pakataan banaania matkalle.  Pikkusisko on poronroolissa suu naurussa. Poro juoksee housuvaippa heiluen joulupukin perässä. Kaulassa roikkuu ainakin neljä korua ja jaloissa askeleita siivittävät pari numeroa liian isot kesäsandaalit. Sellaista loppiaista siis!

Meillä kävi raksalla loppiaispukki, joka toi vielä lisää lahjoja lapsille. Loppiaispukki päätti meidän joulun. Lapset tunnistivat heleä-äänisen harvapartaisen pukin tädikseen. Lahjojen jakamisen jälkeen resuinen pukinparta sekä hiippalakki pääsivät mukaan leikkiin. Joulupukkileikkiä onkin kestänyt jo monta päivää. Jännä nähdä loppuuko pukkileikki ennen kesää...

Tammikuu on alkanut kuntoilun merkeissä. Olen päättänyt käydä nyt alkuvuodesta kuntosalilla säännöllisemmin. Aion myös lenkkeillä vähintään joka toinen päivä. Katsotaan mihin aika riittää. Eilen tämä tiikeri kuitenkin ravasi sitkeästi kahdessakymmenessäyhdessä pakkasasteessa reilun 9 kilometrin matkan kämpältä rakennukselle. Ripset olivat höyrystyä kiinni toisiinsa ja lihakset temppuilivat, mutta selviytyminen plussasi lenkinjälkeisen hyvänolontunteen. Todistin pakkasjuoksun aikana itselleni urheiluvaatteiden merkitystä liikkumisessa. Puin nimittäin urheilupaidan päälle puuvillapaidan. Seurauksena palelin umpihikisenä viimeiset kilometrit. Puuvilla imi kaiken kosteuden itseensä ja märkä paita sekä softshell-takki päästivät pakkasviiman asusteen läpi. Hrrhh!!

Pakkasessa sai kauniit jääripset! :P

Kuntoilu on siis aloitettu. Hiki saa virrata, liike lisätä hyvää fiilistä. Nautitaan alkuvuoden kuntoiluinnostuksesta ja suhtaudutaan rakkaudella median joulukilohysteriaan. Nyt tämä tiikeri lähtee ruokkimaan pentujaan. Mukavaa loppiaispäivää kaikille! <3 

Pitää vielä laittaa yksi kuva joulun villasukkatunnelmasta. Vuoden päästä uudestaan. <3

<3: Janika

Virkistäytyneenä vuoden alussa

Niin se sitten vaihtui vuosi viimeyönä. 2015, hienot numerot taulussa! Itse tosin siirryin uuteen vuoteen elämänhistoriassani ensimmäistä kertaa vällyjen välissä ja unten mailla. Olemme viettäneet kohta viikon ajan urheilulomaa Kuortaneen urheiluopistolla, joten syy keskiyön uniseen tunnelmaan löytynee liikunnantäyteisistä päivistä. Meidän perheellemme kulunut viikko on ollut tärkeä, ihana ja voimaannuttava. Me vanhemmat olemme hikoilleet ahkerasti niin ladulla, kuntosalilla kuin jumpissa. Hiki on vienyt pois rankan syksyn rasitusta, tuonut tilalle hyvää oloa ja energiaa! Olemme viettäneet aikaa perheemme kesken liikkuen ja nautiskellen kiireettömyydestä ja opiston täysihoidosta. On ollut ihana mässätä yhteisellä ajalla ja rakkaudella. Tällaiseen elämään voisi jopa tottua!

Kun toiset ravaa niin jonkun pitää levätä.

Opiston urheiluhalli on ollut lapsille mieluinen paikka. Iltaisin liikkaopeisi on vetänyt mineille lajitreenejä kuulantyönnöstä pituushyppyyn. On ihana nähdä miten lapset nauttivat liikkumisesta. Ennen nukkumaanmenoa suihku on tullut pienille lomailijoillekin tarpeeseen, eikä untakaan ole tarvinnut odotella!

Tulee se hiki hyppiessäkin!

Lomaa on edessä vielä yksi päivä. Sen jälkeen alkaa arki. Rakenteilla olevassa talossa ovat lämmöt päällä, mutta kaikki pinnat vielä harmaata kiveä. On alettava kilpailuttamaan keittiötä, sisustusmateriaaleja, takkoja jne. Ensi viikolla alkavat työt ja aikaiset aamuherätykset. Luvassa on touhua ja tohinaa, suorittamista ja aikatauluja. Lomamme aikana olen saanut kuitata univelkoja, akut on ladattu! Uusi vuosi alkaa kipein lihaksin, mutta vaalentunein silmänalusin!

Jumpan jälkeen.

Toivon vuodelle 2015 rakkautta ja tyytyväisyyttä! Tämän vuoden aikana pyrin keskittymään siihen mitä minulla on, enkä siihen mitä minulla ei ole. Parisuhteemme hyvinvoinnin edistämiseksi lupasin miehelleni lopettaa ainaisen myöhästelyni! Uskon, että mikäli lupaukseni pitää, tyytyväisyys meidän perheessä kaikkien perheenjäsenten osalta lisääntyy entisestään.

Näissä maisemissa on vietetty jo useampi loma!

Kuortane-hotelli.

                         
                                Onnellista, tyytyväistä ja terveellistä vuotta 2015 teille kaikille!


                                                                      <3:Janika