Näköaloista toisiin

Näihin maisemiin on hyvä kotiutua!

Pääsiäisloma on nautittu. Siirtyminen takaisin kiireiseen työn sekä opiskelujen täyteiseen arkeen on alkanut. Tuo pääsiäisen aika toi monenlaista muutosta, tekemistä, juhlan aihetta sekä harrastelua elämääni. 

Muutin Ylivieskan jo tutuksi tulleista ympäristöistä pysyvästi pois. Päädyin takaisin rakkaimpaan kotikaupunkiini Jyväskylään. Juhlimme äidin 5-kymppisiä, saunoimme, uimme avannossa, urheilimme ja urheilimme vielä vähän lisää. Söimme vastapainoksi hyviä herkkuruokia, leivoksia ja suklaata. Kylässä, vierailulla kävi myös tahtojen taistelu, kun mielenkiinnolla sivusta seurasin jääkiekon nostattamaa huumaa kera JYP ja Kärppä fanien.

Sunnuntaina purimme viimeiset jännitteet ja tunteet Oravivuoren rinteille, aina Struven ketjun mittauspaikalle asti. Alkuun Oravivuoren reitin lähelle löytäminen autolla tuotti pieniä vaikeuksia. Muutamien ylimääräisten kilometrien ja ohjeiden/ kyselyjen jälkeen parkkeerasimme auton pienelle parkkialueelle. Tien toiselta puolelta jyrkkä ja kapea polku kera oranssien opasteiden lähti kiemurrellen johdattamaan kohti päämäärää. Ennen tuohon kiivaaseen nousuun ryhtymistä, luimme kumminkin taulusta pienen tieto -pläjäyksen paikasta. 

Struven-ketjun historiaa, tarinaa ja merkitystä

Edessä oli juoksua, hyppyjä, kävelyä, raskasta hengitystä, naurua ja iloisia purkauksia. Kunnes näkökenttään nousi uljaana kohti taivaita kohoava torni. Pari naista oli pysähtynyt sen juurelle nauttimaan eväistä ja luonnon ihmeellisestä rauhasta. Niinpä huikkasimme "moit" ja annoimme heidän jatkaa rauhaisaa eloaan. Kipusimme suoraan perille korkeuksiin. Maisemat olivat huikeat! Näimme melkein koko Päijänteen yli!

 Tuolla ylhäällä, taivaissa, luonnon helmassa, jylhien havupuiden ja eteen aukeavien järven selkien keskellä ei voinut kuin huokaista syvään. Taltioin talteen kameran filmille tuon kauniin maiseman, jokaisesta perspektiivistä mihin kykenin.

 Kiivetessä ylemmäs ja ylemmäs metsä kuivui melkein silmissä

Näköalatorni kaikessa komeudessaan

Huipulla ei tuullut!

Aiai..

Kipusimme hyvän tovin jälkeen alas ja tutkiskelimme vielä lähiympäristöä. Kello alkoi liian pian kolkuttamaan ja meidän retkemme oli saamassa päätöstään. Enää paluu autolle ja hurautus kotiin.

Siinä matkalla mieleeni kehittyi idea!! Olisi mahtava päästä tutustumaan jokaiseen Struven-ketjun henkeäsalpaavaan maisemaan. Lähteä kiertämään kaikki 34 suojeltua mittauspistettä, jotka ovat Suomessa, Norjassa, Ruotsissa, Venäjällä, Virossa, Latviassa, Liettuassa, Valko-Venäjällä, Moldovassa ja Ukrainassa. Lukemani mukaan kaikki mittaukset on tehty korkeissa olosuhteissa, joten näkymät tulisivat olemaan huikeat!

Ehkä mä vielä joskus...

Tsemppiä lomalta paluuseen & aurinkoista kevättä toivottaa

Sarlotta

p.s. Alla hieman Struven ketjun historiasta ja merkityksestä

Struven ketju - Tonavan suistosta Hammerfestiin

Saksalaissyntyinen tähtitieteilijä Friedrich George Wilhelm Struve päätti 1800-luvun alkupuolella selvittää tarkemmin Maapallon kokoa ja muotoa kolmiomittauksilla. Maapallo oli todistettu pyöreäksi 1500-luvulla, mutta jo Isaac Newton 1600-luvulla arveli, että maapallo olisi sittenkin hieman litteä navoiltaan. Seuraavalla vuosisadalla Lappiin ja Peruun lähetetyt retkikunnat olivat osoittaneet tämän teorian oikeaksi.

Struven ketjuksi nimetyn kolmioketjun mittaukset aloitettiin vuonna 1816 ja saatiin päätökseen vuonna 1855. Ketju muodostuu 258 peruskolmiosta ja 265 peruspisteestä. Pohjoisin piste sijaitsee Norjassa lähellä Hammerfestia ja eteläisin Mustanmeren tuntumassa Ukrainassa. Suomessa Struven ketjua on kutsuttu myös venäläis-skandinaaviseksi astemittaukseksi.

Suojeltavaksi kohteeksi on valittu 34 mittauspistettä. Niistä kuusi sijaitsee Suomen alueella: Stuor-oivi (nimi nykyasussa Stuorrahanoaivi) lähellä Norjan rajaa, Avasaksa (Aavasaksa) ja Tornea (Alatornion kirkko) Länsi-Lapissa, Puolakka (Oravivuori) Korpilahdella sekä Porlom II (Tornikallio) Lapinjärven Porlammilla ja Svartvira (Mustaviiri) Pyhtään saaristossa.

Kun ketju mitattiin, se kulki kahden valtion - Venäjän ja Ruotsin - alueella. Nykyään alueella on kymmenen valtiota eli Norja, Ruotsi, Suomi, Venäjä, Viro, Latvia, Liettua, Valko-Venäjä, Moldova ja Ukraina. Nämä maat ovat tehneet yhteistyötä ketjun suojelemiseksi ja mittauspisteiden kunnostamiseksi jo vuodesta 1993. Struven ketju onkin ensimmäinen maailmanperintökohde, joka ulottuu näin monen valtion alueelle.

Kolmiomittauksen alkuperäinen tavoite oli selvittää maapallon täsmällinen muoto ja mitat. Struven ketjun mittaustulokset ovatkin yllättävän tarkkoja. Sen perustavaa laatua olevia tuloksia on käytetty monissa tieteellisissä tehtävissä. Myöhemmin se on toiminut malliesimerkkinä kolmiomittaustekniikasta ja antanut hyvän pohjan myöhemmille kartoitustöille niin Suomessa kuin muissakin maissa.

Suomessa Struven ketju yhdisti pohjoisen ja etelän kolmiomittausketjut toisiinsa yli sadan vuoden ajan aina 1960-luvulle saakka, jolloin Maanmittauslaitoksen kolmioketjut eivät vielä kattaneet koko maata.

Myöskin monessa muussa maassa ketjun pisteistö on luonut pohjan käytännön kartoitustyölle. Tähän on ollut hyvät mahdollisuudet erityisesti siitä syystä, että koko työ on erittäin tarkasti dokumentoitu. F.G.W. Struve julkaisi vuonna 1860 teoksen Arc du méridien de 25° 20' entre le Danube et la Mer Glaciale mésure depuis 1816 jusqu'en 1855, 3 vol. and diagrams, St. Petersburg.

(teksti kaapattu: http://www.maanmittauslaitos.fi/toiminta/organisaatio/historia/struven-ketju)

Suksimalla uuteen vuoteen

Välillä on etsittävä uusia polkuja

Joulu, uudenvuodenjuhla ja reissut ovat takana. Upeat muistot erilaisista hetkistä ja tilanteista, perheestä ja niin vanhoista kuin uusista ystävistä ovat tallentuneet mielen sopukoihin ja kuviksi matkapuhelimen sekä kameran muistikorteille. Loma teki tehtävänsä. Ainakin mielelle. Vaikka se saikin aikaan hetkellisen fyysisen pahan olon kaiken matkustamisen, valvomisen ja touhuamisen myötä.

Aamupäivällä päätin karistaa kehon ja mielen rasitukset. Hyppäsin monoihin, tuikkasin korvanapit korviin, heilautin suksipaketin auton takakonttiin, kipusin ratin taakse ja hurautin kolmen kilometrin päähän hiihtoladulle. Latu oli hyvässä kunnossa, pakkasta vain kuusi astetta ja sukset luistivat äärettömän hyvin. Hiihdin ja hiihdin, potkin vauhtia suksiin, työnsin mitättömillä lihaksillani voimaa sauvoihin. Tunsin kuinka mieleni rentoutui ja keho tiristi itsestään kaikkia ylimääräisiä tuntoja ja asioita. Olo keveni kevenemistään ja muutuin mielessäni keijuksi. Sukset siipinä leijailin valkoisella latupilvellä. Suksin suksimistani, voimien äärirajoille saakka. Ajoin kotiin, pidin hetken venyttelytuokion ja otin suihkun. Lopputuloksena oli voimaton, mutta uskomattoman hyvä fiilis. Voiko mikään maailmassa olla niin parantavaa kuin urheilu ja sen tuottama nautinnollinen hyväolo?

Tunturissa kulki paremmin perinteisellä.

Luisteluhiihto on mun lemppari.

Uskon säännöllisen urheilun olevan lääke moneen ongelmaan. Ainakin itselläni se parantaa fiiliksen kuin fiiliksen. Siitä saa voimaa ja jaksamista jokaiseen elämän hetkeen.

Näissä maisemissa lasketeltiin alas tunturia.

On ihana päästä takaisin arkeen ja kiinni normaaliin päivärytmiin. Juhlaa, vapaa-aikaa ja rentoutumista tarvitaan. Tekee hyvää päästä hetkeksi irti ”oravanpyörästä”saadakseen vain nauttia läheisten ja ystävien läsnäolosta, nukkua pitkään (rytmistä riippumatta) ja syödä hyvin. Sen jälkeen kykenee jälleen työskentelemään täysillä henkisesti ja fyysisesti. Loman antamin voimin jaksaa taas tavoitella unelmia ja kantaa kortensa kekoon tämän yhteiskunnan hyväksi.

Onnea tähän uuteen vuoteen ja sen tuomiin uusiin "kujeisiin”!

Katse kohti uutta vuotta!

Toivottaen

Sarlotta

Virkistäytyneenä vuoden alussa

Niin se sitten vaihtui vuosi viimeyönä. 2015, hienot numerot taulussa! Itse tosin siirryin uuteen vuoteen elämänhistoriassani ensimmäistä kertaa vällyjen välissä ja unten mailla. Olemme viettäneet kohta viikon ajan urheilulomaa Kuortaneen urheiluopistolla, joten syy keskiyön uniseen tunnelmaan löytynee liikunnantäyteisistä päivistä. Meidän perheellemme kulunut viikko on ollut tärkeä, ihana ja voimaannuttava. Me vanhemmat olemme hikoilleet ahkerasti niin ladulla, kuntosalilla kuin jumpissa. Hiki on vienyt pois rankan syksyn rasitusta, tuonut tilalle hyvää oloa ja energiaa! Olemme viettäneet aikaa perheemme kesken liikkuen ja nautiskellen kiireettömyydestä ja opiston täysihoidosta. On ollut ihana mässätä yhteisellä ajalla ja rakkaudella. Tällaiseen elämään voisi jopa tottua!

Kun toiset ravaa niin jonkun pitää levätä.

Opiston urheiluhalli on ollut lapsille mieluinen paikka. Iltaisin liikkaopeisi on vetänyt mineille lajitreenejä kuulantyönnöstä pituushyppyyn. On ihana nähdä miten lapset nauttivat liikkumisesta. Ennen nukkumaanmenoa suihku on tullut pienille lomailijoillekin tarpeeseen, eikä untakaan ole tarvinnut odotella!

Tulee se hiki hyppiessäkin!

Lomaa on edessä vielä yksi päivä. Sen jälkeen alkaa arki. Rakenteilla olevassa talossa ovat lämmöt päällä, mutta kaikki pinnat vielä harmaata kiveä. On alettava kilpailuttamaan keittiötä, sisustusmateriaaleja, takkoja jne. Ensi viikolla alkavat työt ja aikaiset aamuherätykset. Luvassa on touhua ja tohinaa, suorittamista ja aikatauluja. Lomamme aikana olen saanut kuitata univelkoja, akut on ladattu! Uusi vuosi alkaa kipein lihaksin, mutta vaalentunein silmänalusin!

Jumpan jälkeen.

Toivon vuodelle 2015 rakkautta ja tyytyväisyyttä! Tämän vuoden aikana pyrin keskittymään siihen mitä minulla on, enkä siihen mitä minulla ei ole. Parisuhteemme hyvinvoinnin edistämiseksi lupasin miehelleni lopettaa ainaisen myöhästelyni! Uskon, että mikäli lupaukseni pitää, tyytyväisyys meidän perheessä kaikkien perheenjäsenten osalta lisääntyy entisestään.

Näissä maisemissa on vietetty jo useampi loma!

Kuortane-hotelli.

                         
                                Onnellista, tyytyväistä ja terveellistä vuotta 2015 teille kaikille!


                                                                      <3:Janika