Lauantainen keskiviikko tai hoputon hetki tomerassa tiistaissa

Olin eilen väsynyt. Niin väsynyt kuin neljän tunnin yöunet nukkunut äiti voi olla. Suoriuduin kuitenkin mallikkaasti työpäivästäni. Pääsin jo ennen iltapäivää, sillä olin mennyt aamuvuoroon. Työpäivän jälkeen kaahasin hakemaan toista lasta tarhasta korvalääkäriin. Huomasin, että ajoneuvoja oli liikaa liikenteessä ja risteykset liukkaita. Juoksin parkkirahan automaattiin ja lapsen lääkärin tutkimustuoliin. Tohtori oli ystävällinen ja nopea. (Terveystalon hissi puolestaan hidas, suorastaan mateleva.) Korvalääkäristä kaahasin tarhaan ja otin toisen muksun mukaan. Juoksin lasten kanssa ruokakauppaan ja ruokakaupasta höyrysin kotiovelle. Kotona kiire jatkui välipalapöytään asti.

Istuessani kahvikuppini ääressä sydän hakkasi ja kuppi tärisi kädessä. Kiire, kiire. Lapset hörppivät maitojaan ja lusikoivat eilisen päivän mustikkarahkaa suihinsa tyytyväisinä. ”Pyölät ne pyölivät ympäli, ympäli…” He lauleskelivat ja iloitsivat pojan lääkäriltä saamasta makeasta vihreästä muovitikusta. Yhtäkkiä lasten kiireettömyys löi minua höyrypäätä keskelle kasvoja. Ihan naurahdin ääneen kun huomasin ajattelevani ”että mihinkäs mulla nyt onkaan hoppu?”. Ei ollut seuraavaa paikkaa tai aikaa sovittuna. Iltaan oli vielä pitkä aika, päivällinen salaatteineen valmiina jääkaapissa ja mieskin oli luvannut tulla työpäivän jälkeen kotiin (eikä mennä raksalle).

Lämmitin viikonloppuna leipomiani ”muffinssisämpylöitä” mikrossa. Tein itselleni ja lapsille herkulliset sämpylämyffinit ja kaadoin kahvikuppiin lisää lämmikettä. Pyöräytin olkapäät kerran ympäri –vanne pään ympärillä löystyi kuin itsestään. Juhlallista! Löysin jotain ihmeellistä, rentoutta ja mielenrauhaa keskellä viikkoa! Oli mahtavaa löytää oma itsensä leipä suussa keskellä viikkoa kokemassa samaa vapauden ja mahdollisuuden tunnetta kuin viikonloppuna. "Alettaisko me lukemaan kirjaa vai lähdettäskö ulos pulkkamäkeen? Leivotaanko vai leikitäänkö legoilla?"

Arki on niin kellotettua, että siihen on tottunut. On viiden päivän arkielämä ja kahden päivän viikonloppuelämä. Tuosta tiistaisesta hetkestä viisastuneena päätin tästedes ladata kiireettömyyttä myös täpötäysiin arkipäiviin. Mahtavaa jos pieni pala lauantaita mahtuukin kiireisen keskiviikon keskelle. 

Tällaista tuikitärkeetä ajattelin siis eilen ja kirjoitan tänään. Lauantaista keskiviikkoa kaikille! 

-Janika-