Flunssa motivaation lähteenä

Nämä parantavat ja lämmittävät säteet otan aina ilomielin vastaan!

Hengityksen rohinaa, rään helinää, kurkun turvotusta, äänihuulien vinkunaa ja aivastusten saattelemaa epätoivoa: loppuuko tämä ollenkaan? Nämä ainesosat ovat olleet minun edellisen viikon rakennusmateriaaleina. Pikku hiljaa hiipien se alkoi maanantaina ja keskiviikkona oli jo kovasti voimissaan -flunssa! Olin säilynyt kaikilta edellisiltä taudeilta syksyn varrella, joita lähipiirini ihmiset olivat sairastelleet (lukuun ottamatta yhtä mahatautia). Näin ollen pitihän sen osua kohdalleni juuri silloin, kun sitä vähiten odotti tai halusi. Niin sekosi pieni elämäni. Kiire katosi ja aikataulut sekä suunnitelmat menivät uusiksi. Tauti ei todella kysy lupaa tullessaan!

Aktiivisena kuntoilijana sekä tietynlaisena ”terveysintoilijana” toivon, että malttaisin odottaa parantuvani kunnolla. On myönnettävä, että nämä terveyden tilapäiset muutokset ainakin minun kohdallani laittavat elämän arvot ja asenteet uuteen järjestykseen. Jotain positiivista sairastelussa on myös tietynlaisen "buustin" ja motivaation lisääntyminen elämässä. Kun on muutaman päivän maannut sängyssä ja niistellyt, on helpompaa löytää niitä elämän pienimpiä nautintoja sekä fiilistellä terveyttä!

Voi tuota lenkin riemua :D

Tämän viikon vanhan kuvan fiiliksiin kun pääsis!

Sitä tämä on, elämän kaikilla osa-alueilla, motivaation uudelleen löytämistä ja nostattamista. Tietyt tavoitteet ja ihanteet synnyttävät hetkellisen ”buustin” jostakin. Joskus innostus pysyy pidempään, joskus se katoaa hyvinkin nopeasti. Niin se vain tuntuu olevan.

Näin flunssaisena ja pikkuisen vähempivoimaisena toivon, että muistamme tsempata ja välittää toisistamme!  Mikään ei ole parempaa kuin kaverin tai läheisen piristävät sanat tai hyväntahtoinen ele. Kerrotaan vilpittömästi toistemme aidoista hyvistä puolista. Nautitaan terveydestä ja tehdään asioita elämän hyvien pienienkin asioiden eteen.

Ihanaa lauantaista päivää kaikille!

Toivottaen

Sarlotta

Lauantainen keskiviikko tai hoputon hetki tomerassa tiistaissa

Olin eilen väsynyt. Niin väsynyt kuin neljän tunnin yöunet nukkunut äiti voi olla. Suoriuduin kuitenkin mallikkaasti työpäivästäni. Pääsin jo ennen iltapäivää, sillä olin mennyt aamuvuoroon. Työpäivän jälkeen kaahasin hakemaan toista lasta tarhasta korvalääkäriin. Huomasin, että ajoneuvoja oli liikaa liikenteessä ja risteykset liukkaita. Juoksin parkkirahan automaattiin ja lapsen lääkärin tutkimustuoliin. Tohtori oli ystävällinen ja nopea. (Terveystalon hissi puolestaan hidas, suorastaan mateleva.) Korvalääkäristä kaahasin tarhaan ja otin toisen muksun mukaan. Juoksin lasten kanssa ruokakauppaan ja ruokakaupasta höyrysin kotiovelle. Kotona kiire jatkui välipalapöytään asti.

Istuessani kahvikuppini ääressä sydän hakkasi ja kuppi tärisi kädessä. Kiire, kiire. Lapset hörppivät maitojaan ja lusikoivat eilisen päivän mustikkarahkaa suihinsa tyytyväisinä. ”Pyölät ne pyölivät ympäli, ympäli…” He lauleskelivat ja iloitsivat pojan lääkäriltä saamasta makeasta vihreästä muovitikusta. Yhtäkkiä lasten kiireettömyys löi minua höyrypäätä keskelle kasvoja. Ihan naurahdin ääneen kun huomasin ajattelevani ”että mihinkäs mulla nyt onkaan hoppu?”. Ei ollut seuraavaa paikkaa tai aikaa sovittuna. Iltaan oli vielä pitkä aika, päivällinen salaatteineen valmiina jääkaapissa ja mieskin oli luvannut tulla työpäivän jälkeen kotiin (eikä mennä raksalle).

Lämmitin viikonloppuna leipomiani ”muffinssisämpylöitä” mikrossa. Tein itselleni ja lapsille herkulliset sämpylämyffinit ja kaadoin kahvikuppiin lisää lämmikettä. Pyöräytin olkapäät kerran ympäri –vanne pään ympärillä löystyi kuin itsestään. Juhlallista! Löysin jotain ihmeellistä, rentoutta ja mielenrauhaa keskellä viikkoa! Oli mahtavaa löytää oma itsensä leipä suussa keskellä viikkoa kokemassa samaa vapauden ja mahdollisuuden tunnetta kuin viikonloppuna. "Alettaisko me lukemaan kirjaa vai lähdettäskö ulos pulkkamäkeen? Leivotaanko vai leikitäänkö legoilla?"

Arki on niin kellotettua, että siihen on tottunut. On viiden päivän arkielämä ja kahden päivän viikonloppuelämä. Tuosta tiistaisesta hetkestä viisastuneena päätin tästedes ladata kiireettömyyttä myös täpötäysiin arkipäiviin. Mahtavaa jos pieni pala lauantaita mahtuukin kiireisen keskiviikon keskelle. 

Tällaista tuikitärkeetä ajattelin siis eilen ja kirjoitan tänään. Lauantaista keskiviikkoa kaikille! 

-Janika-

Joulun tuntua

Melkein aloin nukkumaan, mutta en malttanut ihan vielä. Hiivin keittiöön juomaan vettä. Olkkarin ikkunoista loisti valkoinen lumivaippa ja pensasaidan oksilla kimaltelivat pienet jäätimantit. Jouluvalot valaisivat hämärän huoneen. Siinä yöpaitasilla seisoessani vihdoin tunsin sen. Yössä loistavat valot ja hämyinen tunnelma kutittivat joulumielen mun sisällä eloon. Jes, tää fiilis löysi sittenkin perille!

Keskitalven tummuuteen viritettävä valonjuhla on näillä leveysasteilla, kaamoksen ja kylmyyden armoilla, yksi hengissä selviämisen perusta. Juhla-asuun puettuna kolkko pohjola on huomattavasti viihtyisämpi paikka asua. On äärettömän kaunista ajatella, että kiireistään ja velvoitteistaan suurin osa kansasta pakenee viikoksi läheistensä kanssa rauhoittumaan ja nauttimaan. Toivottavasti.  

En välitä kinkusta, mutta sen paistosta ilmaan vapautuva haju kuuluu jouluun siinä missä hyasintit, piparkakut, kuusi ja kynttilät. Tuoksujen lisäksi joulu on täynnä makuja, valoa ja lämpöä sekä antamisen iloa. Ja onhan lahjoja kiva myös saada! Minulle aito joulutunnelma tulee naurun ja höpötyksen keskellä ykköstyyppien kanssa kotona, jouluperinteitä unohtamatta.

Marraskuussa kauppoihin saapunut joulutavaramassa puistatti. Joulunavaukset ja kauneimmat joululaulut jäivät välistä. Keskiajan musiikilla maustettu joulukonsertti kirkossa sai korvat soimaan. Joulukortit unohdin postittaa. Lahjoja on hankkimatta. Aatoksi lupaamani elämäni ensimmäiset lanttulaatikot ovat vasta raaka-aineina jääkaapissa. Eikö ole ihan hyvä syy nauttia nyt vihdoin löytyneestä joulumielestä niin paljon, että keskellä yötä olkkarin lattialla naputtaa siitä tekstiä?

Vaikka on todella rentouttavaa katsoa maailmaa lattianrajasta ja kellua jouluolossa, täytynee vetäytyä takaisin nukkumaan.  Huomenna on saatava tekemättömiä tehdyiksi. Kuvituksena luonnon juhla-asua päivänvalossa ja jouluisia räpsäisyjä iltasella.

Enää muutama yö ja sydäntalvessa tuikkiva juhla on meillä. Nautinnollista joulunodotusta!
                                                                
                                                               <3 Jenny