Pitkään odotettu lauantai alkoi ihanasti. Mies tosin katosi
kuvioista ikkunoiden asennukseen raksalle. Poikamme kömpi viereeni ja supisi
silmät naurussa hauskoja juttujaan. Haimme pikkusiskonkin kanssamme letkottelemaan.
Oli ihanaa olla kun kiire oli poissa. <3
No, kuten varmaan monessa muussakin lasten asuttamassa
kotitaloudessa, myös meillä oli sotkuista. Huushollimme jok´ikinen nurkka huusi
siivousta, pyykit pesijää ja pölyt pyyhkijää. Lauantai-idylli katosi
päivänvalon lisääntyessä. Pakotin itseni istumaan rauhallisesti aamupalapöytään
ja hillitsemään päässä jyskyttävän siivouspakon aamupuuron ajaksi. Lapset
olivat onneksi hyvällä tuulella. Molemmat halusivat alkaa muovailemaan, joten
minulla oli edessäni MAHDOLLISUUTENI...
Unohdin ulkoilun ja lenkin tuplarattaiden kera. Hyökkäsin
siivoushulluudessani ensin olohuoneeseen. Matot lensivät ulos puolipukeissa,
sitten alkoi hyörinä. Pyörremyrsky vyöryi läpi asunnon, pesuaine tuoksui ja
siivoojan paita kastui hiestä. Jossain välissä pesin hampaat, muistaakseni ennen
vessan kuuraamista. Hiukset olivat samassa ponnarissa, johon olivat yön
jäljeltä jääneet. Siivosin, pesin kakkapyllyjä ja muovailuvahaisia käsiä.
Siivosin ja pyyhin räkänenää, vaihdoin lastenlaulu-cd:tä. Siivosin ja höpötin
välillä pöydän alta, välillä jakkaralta rätti ylähyllyllä -jotta lapset
jaksaisivat vähän aikaa vielä. Siivoushöyryissäni keitin perunoita, kypsensin
kanaa ja pilkoin salaattia. "Omenaviipaleita, että pikkuiseni jaksaisivat vielä
hetken", ajattelin pilkkoessani lasikuppiin Royal Gaalaa (omenamerkki). Kun oli
enää lakanoiden vaihto jäljellä, oli pakko vetää henkeä. Oli
r-a-u-h-o-i-t-e-t-t-a-v-a koko estrogeeninen keho, istuttava pienten ihmisten
tasoon lattialle. Ja mitä kaikkea ihanaa huomasinkaan! Niin mahtavan matoperheen,
joka makasi muovailijansa käsissä: Isä-madon, äiti-madon ja kolme vauvamatoa! Matoja
oli pyöritetty niin huolellisesti, että vihreät ja siniset, keltaiset ja
oranssit värit olivat sekoittuneet ruskeanharmaaksi mössöksi. <3 Pieni
nukkeäiti halusi myös antaa märkäpäisen vauvansa minulle hoitoon. Kakka oli
tullut ”outuun”. Unohdin lakanat. Vauvanhoidon jälkeen madot oli vietävä
kuivumaan, piikkisiilipeliä oli pakko pelata ja kirjoja oli niin paljon
luettavaksi.
No, ruokailun jälkeen pieni nukkeäiti nukahti päikkäreille.
Muovailija sai puolestaan legojen rakentelurauhan. Ja minä toisen
mahdollisuuteni. Ei muuta kuin lakanat koneeseen, silitysrauta päälle. Silkkipaidat,
rusettilegginssit ja kauluspaidat oikenivat, kuivausrumpu ja pesukone huusivat.
Oli ehdittävä niin paljon lyhyessä ajassa.
 |
| Jynssääjän parhaat kaverit. |
Nyt istun metrilakuineni tietokoneella. Kahvinkeitin pörisee
ja olohuoneessa asti tuoksuu hasselpähkinäkahvi. Rauha on laskeutunut. Legojen
rakentajakin nukahti. Minua naurattaa! Hahhhahhaaa! Tää on ihan hullua!! Tämä
lauantaijynssäys on järjetöntä! Sisälläni sydän läpättää kuitenkin tyytyväisenä.
Aivoissa ihan lorisevat endorfiinit kun katson puhdasta lattiaa, kirkasta
lasilyhtyä ja pölytöntä lipastonpäällistä. Hrr, kehrään. Ajattelin jakaa
sinullekin lukijani tämän ihmeellisen hetken. Kun kaikki on puhdasta. 1, 2, 3. Nimittäin
joka minuutilla epäjärjestys alkaa lisääntyä. Puhtaus on katoavaa. Pölyhiukkaset
leijailevat puhtaalle lasilyhdylle, pienet sormet ja varpaat heräävät kohta. Illalla
jo maitopullo läikyttää pisaroita puhtaille lakanoille, päivällinen murustelee
lattian ja tahmatassu läpsyttää peiliä jo mahdollisesti päiväunien jälkeen. Viikkosiivous
on kuitenkin tehty, tämä hetki on eletty. Tämä on elämää. Onko silti olemassa mitään
rakkaampaa kuin pienet tahmaiset kädet ja kaikkialle ehtivät vikkelät varpaat? <3
Makoisaa karkkipäivää muillekin siivoushulluille! Minä olen osani tehnyt. Lähdenkin valmistautumaan juhlailtaan. Edessä ovat ystäväperheemme suloisen 4-vuotiaan prinsessan syntymäpäivät sekä tupaantuliaiset! On ihana päästä fiilistelemään toisten valmistunutta rakennusprojektia. Jospa saisin tämän illan myötä lisätsemppiä raksaleskeyteen!!! :) Nauttikaamme, onhan LAUVANTAI!!! :)
<3:Janika
