"Makukahveja Lidlissä!", viesti siskolta. Auto alle ja heti menoksi. Niitä oli saatava. Viime talvena Janika oli löytänyt paikkakuntansa saksalaisesta päivittäistavaraketjusta tuota makuhermoja hivelevää tummaa mönjää, mistä saa keitettyä Euroopan maukkaimmat kahvit. Sillä oli vaniljaa ja hasselpähkinää.Noh. Erään kerran se kahvi sitten loppui. Mehevien juorujen kera vika kuppi valui nielusta alas jättäen jälkeensä lähtemättömän himon. Se kahvi oli niin loppu, ettei sitä ollut missään. Kiertelin Lidleissä. Muka "taattua laatua", mutta ei Deluxe-makukahvia. Kokeilin erilaisia aromatisoituja kahveja eri kaupoista, mutta ei. Se himo ei sammunut. Oon sen verran yksinkertainen tyyppi, että kun joku maku miellyttää niin sillon sitä on saatava. Kun löydän jonkun hyvän maun tai makuyhdistelmän, nautin sitä helposti parikin kuukautta putkeen. Yleensä noiden kuukausien aikana löytyy uusi fanitustuote, johon puolivahingossa eksyn ja oon sen kanssa naimisissa seuraavat pari kuukautta. Vanhoihin himoihin palaan aina sillon tällön. Viime aikoina oon juonut litratolkulla Clipperin Detox-teetä.
Riipivää makutäyttymystä janotessa painelin ostoksille. Ja hupsistakeikkaa. Väärä takki juuri tällä oikealla hetkellä. Pankkikortti kotona. Varttia myöhemmin, kortin kera, kiersin tämän kaupugin Lidliä ja etsin, etsin, kunnes -löysin! Laatikko oli lähes täynnä. Suklaakahvia oli vain yksi pussi, muita makuja löytyi vielä. Njähnjäh. Janika oli löytänyt vaan hasselpähkinää kaksi kappaletta. Sain kaikkia makuja! En raaskinut ostaa koko lootaa, pitihän muillekin jättää. Mutta kahdeksan pussia timanttista tavaraa istuu nyt meidän keittiön hyllyssä. Tämän karmean, pimeän ja lohduttoman kylmän joulunodotuksen sietäminen on jotenkuten helpompaa kun kupissa on isosti maitoa ja just tätä kahvia.
Kokeile -jos uskallat ;)
Loppuun vielä päiväunilta heränneestä murusta pari otosta ja koulupäivän jälkeinen minä.
 |
-Jenny
