Ei muotia vaan hiihtoa! :)

Uusi viikko on pyörähtänyt käyntiin. Helmikuu on puolessa välissä. Ihana kun saimme vielä lunta. Ladut ovat jälleen hiihtokunnossa. Meidän kotimme läheltä lähtevät hyvät hiihtoladut, joita hyödynnämme ahkerasti. Mies hiihtää useampana päivänä viikossa töihin, lisäksi hiihdämme koko perhe usein iltaisin. Hiihto on ehdottomasti talvilajeista meidän suosikki!


Hiihtäessä tulee aina hiki, kaloreita palaa ja mieli virkistyy. Ladulla katoavat niin päänsärky, stressi kuin kuukautisvaivat. Eilisellä hiihtolenkillä minun oli pakko pysähtyä kuvaamaan satumaisemaa, joka ympäröi minut, yksinäisen hiihtäjän, tutun metsän siimeksessä. Lumi keinui puiden oksilla valkoisina pilvinä, taivas oli sininen ja ladun pinnassa tuikkivat timantteina hohtavat jääkiteet. Olin hiestä märkä, mutta tyytyväisyyttä täynnä. Kotiin oli kiva palata iloisena ja virkeänä.


Hiihtolenkkini jälkeen lähdimme seuraamaan hiihdon maakuntaviestiä. Lapset olivat innoissaan, sillä isikin hiihti viestissä ja meillä oli kannustettavaa. Sää suosi hiihtotapahtumaa ja pienet kannustajat saivatkin popsia makkaransa auringon paisteessa. Ystävänpäivän kunniaksi lapset saivat myös hillomunkkia ja kaakaota. Oikein huvitti kun poika suu sokerissa totesi, että "ihan hyvältä täällä maistuu"!

Kisamakkaraa!!!

Itse seurasin lasten ilon ohella muuta viestiyleisöä. Hiihto ei todella nyky-Suomessa paistattele kansalaisten suosiossa. Sen näkee kaikesta. Kisapaikat ovat kuluneita ja tunkkaisia, järjestelyt vaatimattomia ja jotenkin vanhanaikaisia. Makkaraa ja munkkia ostava hiihtokansa alkaa olla jo reilusti yli keski-ikäistä, yleisön määrällä ei "mällätä". Hiihto ei ole muotia, mutta silti me vielä innostumme siitä. Viemme lapsiamme ladulle ja kaiken lisäksi hiihdämme siellä itse. Seuraamme suomalaisten hiihtäjien menestystä maailmalla ja hiljaa mielessämme toivomme uutta kulta-aikaa kuolemaa tekevälle kansallislajillemme. Hiihdossa on jotain suomalaista ja aitoa. Jotain mistä tulee hyvä olo.

Maakuntaviestin komea kiertopalkinto. Kuvaajan kuvastaidot eivät todella tee oikeutta hienolle pystille. Tosin ympäristö oli niin kulunut ja tunkkainen, että sitä oli vaikeaa rajata pois.

Juuri ennen viestin lähtöä.

Lähtöalueella oli vilskettä.

Viesti kulki hienosti ja tunnelma meidän kisaporukalla oli mainio.Kotiin lähdettiin iloisin mielin. Ulkoilmassa nautitun hiihtoelämyksen jälkeen oli mukava rentoutua kotisohvalla ja nauttia ystävänpäivän illasta.



Näihin tunnelmiin... Iloista alkanutta viikkoa ihan jokaiselle!

<3: Janika

Suksimalla uuteen vuoteen

Välillä on etsittävä uusia polkuja

Joulu, uudenvuodenjuhla ja reissut ovat takana. Upeat muistot erilaisista hetkistä ja tilanteista, perheestä ja niin vanhoista kuin uusista ystävistä ovat tallentuneet mielen sopukoihin ja kuviksi matkapuhelimen sekä kameran muistikorteille. Loma teki tehtävänsä. Ainakin mielelle. Vaikka se saikin aikaan hetkellisen fyysisen pahan olon kaiken matkustamisen, valvomisen ja touhuamisen myötä.

Aamupäivällä päätin karistaa kehon ja mielen rasitukset. Hyppäsin monoihin, tuikkasin korvanapit korviin, heilautin suksipaketin auton takakonttiin, kipusin ratin taakse ja hurautin kolmen kilometrin päähän hiihtoladulle. Latu oli hyvässä kunnossa, pakkasta vain kuusi astetta ja sukset luistivat äärettömän hyvin. Hiihdin ja hiihdin, potkin vauhtia suksiin, työnsin mitättömillä lihaksillani voimaa sauvoihin. Tunsin kuinka mieleni rentoutui ja keho tiristi itsestään kaikkia ylimääräisiä tuntoja ja asioita. Olo keveni kevenemistään ja muutuin mielessäni keijuksi. Sukset siipinä leijailin valkoisella latupilvellä. Suksin suksimistani, voimien äärirajoille saakka. Ajoin kotiin, pidin hetken venyttelytuokion ja otin suihkun. Lopputuloksena oli voimaton, mutta uskomattoman hyvä fiilis. Voiko mikään maailmassa olla niin parantavaa kuin urheilu ja sen tuottama nautinnollinen hyväolo?

Tunturissa kulki paremmin perinteisellä.

Luisteluhiihto on mun lemppari.

Uskon säännöllisen urheilun olevan lääke moneen ongelmaan. Ainakin itselläni se parantaa fiiliksen kuin fiiliksen. Siitä saa voimaa ja jaksamista jokaiseen elämän hetkeen.

Näissä maisemissa lasketeltiin alas tunturia.

On ihana päästä takaisin arkeen ja kiinni normaaliin päivärytmiin. Juhlaa, vapaa-aikaa ja rentoutumista tarvitaan. Tekee hyvää päästä hetkeksi irti ”oravanpyörästä”saadakseen vain nauttia läheisten ja ystävien läsnäolosta, nukkua pitkään (rytmistä riippumatta) ja syödä hyvin. Sen jälkeen kykenee jälleen työskentelemään täysillä henkisesti ja fyysisesti. Loman antamin voimin jaksaa taas tavoitella unelmia ja kantaa kortensa kekoon tämän yhteiskunnan hyväksi.

Onnea tähän uuteen vuoteen ja sen tuomiin uusiin "kujeisiin”!

Katse kohti uutta vuotta!

Toivottaen

Sarlotta