Meillä kävi eilen tonttu. Kyllä, ihan oikea tonttu! Sellainen satuhahmo kuin joulupukkikin. Tonttu vei ikkunalaudalta lasten toivekirjeen. Kirje odotti kaksi päivää ikkunalla, sitten se katosi. Tonttu-ukko sen varmastikin näin joulun alla vei. Jännityksen puna kohosi kolmevuotiaan poikamme poskipäihin kun kirje oli kadonnut. Joulu on jännää aikaa. Lasten silmissä tuikkii ilo, ilmassa on jännitystä ja salaisuuksia. Meillä vanhemmillakin on helpompaa ovathan tonttu-ukot apunamme kasvatuksessa. "Kyllä tonttu varmasti katselee, että nyt ei vielä meillä olla nukkumassa." "Tontut siellä jossain saattavat kuunnella, että peseeköhän se A nyt hampaansa.."
Tonttu-ukko hiippalakki
jouluyötä valvoo.
Tähtitaivaan enkeleitä
aatoksissaan palvoo.
"Joulussa on taikaa", pieni tonttu hiljaa tuumaa,
hennon suukon enkeliltä poskeltaan kun kuivaa.
Kuvasin tämän ihanan lumienkelin päiväkotimme pihalla. Meillä on lunta, niin pehmeää ja valkoista lunta!
Tänään olen töiden jälkeen koristellut pipareita jouluksi. Suklaiset joulupiparit maistuvat minullekin. En niinkään välitä tavallisesta piparista. Pitää olla joko sokerikuorrutetta, suklaata tai tuorejuustoa. Koristeina karkkeja, nonparelleja tai suklaata.
Piparinmakuista joulunodotusta joka tupaan. Kaksi yötä jouluun on..
Janika-tonttu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)