Sitruunahullutus

Ponnarilla viimein. 

Kukaan ei varmaan usko, mutta olen taasen hurahtanut! En tiedä mistä se johtuu. Kuinka näitä tulee, mutta huomaan lähes päivittäin langenneeni johonkin uuteen. Kokeilen, ihastun, rakastun, vihastun tai en tunne mitään. Toiset näistä jäävät osaksi minun elämää, päivittäisiksi jutuiksi tai vähemmän käytetyiksi (kerran kuussa tai vuodessa). Toisia ei tarvitse testata kuin kerran. Suurin osa unohtuu parin kokeilun jälkeen. Seuraava tarina kertoo viimeisimmästä hurahduksesta.

Oli synkkä marraskuinen iltapäivä, löntystin rätti väsyneenä koulusta kohti kauppaa. Mieleni teki jotakin terveellistä ja piristävää poistamaan uupumuksen ja saamaan aivoihini edes jonkinlaista eloa tämän pimeyden keskelle. Pääsin kauppaan ja kuljin hedelmäosastolle. Tutkiskelin eri hedelmiä. Greippiä en tahtonut. Olin jossakin elämäni vaiheessa mussuttanut sitä jo (yksi entisistä hurahduksistani) liikaa. Mieleni ei tehnyt limeä, joka toi muistot mieleen edellispäivän kala-ateriasta. No, nappasin siitä matkaani pussillisen luomu-sitruunoita sen enempää miettimättä (huom. kyseisessä kaupassa sitrushedelmät ovat ensimmäisenä vastassa hedelmähyllyllä). Suoritin loput ostokseni ja painelin jo tutuksi tulleen tasaisen tien kohti kämppääni. Menin suoraan keittiöön, leikkasin sitruunan kahteen osaan ja puristin niistä mehut lasiini. Sekoitin sekaan hieman kylmintä vettä mitä hanastamme saa. Kulautin ihanan, virkistävän seoksen kurkustani alas. Tunsin kuinka sitruunahapot valtasivat suuni ja makunystyräni. Haukoin henkeä juomani tuottamista kipristelyistä suussani sekä aivoni räjäyttävästä fiiliksestä. Tämä ihanan pirteä juoma jäi siitä hetkestä sydämeeni ja aloitankin aamuni nykyään (tällähetkellä) aina sillä. 

Tarina ei saanut päätöstään kumminkaan vielä. Erään toisen päivän iltana tässä kuussa mieleeni nousi laulu, jota hyvin rakas ja läheinen ihminen lauloi minun ollessa pieni. Vielä tänäkin päivänä, joskus harvoin tätä hyräilyä saattaa kuulla: ”Käsille kuin käsille paljon sitruunaa, sitruuna on aine joka kädet kaunistaa..”.  Koin jonkinlaisen ahaa-elämyksen. Menin nettiin, googletin: sitruunaa käsille. Silmilleni rävähti suoraan useita eri artikkeleita, joita selaillessani sain useita vinkkejä sitruunan käyttöön eri muodoissaan. Suoranaisesti käsille ihon hoitoon, mutta myös kynsiä vahvistamaan. Sitruuna häivyttää arpia sekä vaalentaa ihoa (ihon vaalennusta en kyllä tarvitse). Sillä voi siivota, poistaa tahroja vaatteista, tai pestä hedelmät sekä vihannekset eri torjunta-aineista. Litania vain jatkui ja jatkui.. Mikä kaikkein parasta mitä huomasin, oli artikkeli, jossa kerrottiin kuinka se neutralisoi kehon happamuutta ja tehoaa näin syöpää vastaan! 

Aamun lasillinen kipristystä.

Itsellä ei ole onneksi syöpää (koputtaen puuta). Silti nyt useampina aamuina olen käyttänyt sitä syöpää ehkäisevänä sekä aamua piristävänä juomana. Parina aamuna olen uittanut myös kynsiäni sitruunan laimentamattomassa mehussa ja "kappas kummaa" ylimääräiset kynsinauhat ovat kadonneet! Lisäksi kynnet on vahvemmat kuin koskaan. Kynteni eivät ole mitenkään täydelliset, mutta voin todeta, että hoito teki niistä hieman siedettävämmät.

Kynsihoitoa.

Haha, tulipa kunnon myyntipuhe sitruunalle!

 Ei muuta kuin keltaisen happaman hedelmän kimppuun! ;)

Terkuin

Sarlotta