Siskoja ja blogia

Tänään olemme viettäneet blogi-iltaa. Lähdin töiden jälkeen ajamaan lumituiskussa Jennyn ja Sarlotan luokse. Pieni ideariihi kahvikuppien kera tuli tarpeeseen. Teimme suunnitelmia blogin sisällöstä sekä kuvien laadun parantamisesta. Jennylle hankittiin uusi kamera, Sarlotta vielä odottelee omaansa. Sovimme myös kirjoitusvuoroista ja muista jutuista. 

Blogi-illan päätteeksi halusin ”juhlistaa” vapaailtaani paikallisessa kahvilassa –ovathan siskot ihan parasta seuraa! Meillä oli niin hauskaa. Rankan työnteon ja raksaelämän täyttämän viikon jälkeen oli ihanan piristävää höpötellä kaikkia enemmän ja vähemmän turhia juttuja. Söimme salmiakkia ja puhuimme, räkätimme ja palpatimme. Maistui kahvi, huulikiilto sekä salmiakki. Tuoksui kofeiini ja hajuvesi. Näkyivät nauravat suut sekä kameransalamat. Siskot todella ovat aarteita! <3

Seuraavaksi pari kuvaa tältä päivältä valokuvaukseen liittyen. Kävimme muun muassa kuvauksissa Kärkkäisen mainostoimistossa. Sarlotta kuvausvuorossa. (Kuva otettu puhelimella.)

Valokuvauksen kohteena oleminen on haastavaa. Kriittisen naisen valokuvista harvat ovat kuvattavan mielestä onnistuneita. Nappasin töistä laukkuuni tämän vuoden esikoulukuvat. Lastentarhanopettaja -14. Ei onnistuneita otoksia nämäkään, mutta omille lapsille kelpasivat. Äidin”rimpsessa” yksvee rutisti kädessään tarrakuvaa ja hoki: ”mun äiti, oma, mun oma äiti” ja nauraa kihersi tyytyväisenä. Äitinä oleminen on siitä parasta, ettei ulkonäöllä ole äitiydessä mitään merkitystä.

Siskojen piristämänä lähden ajamaan kotiin päin. Edessä on viikonloppu, jota vietämme koko pienen perheemme voimin! Silmäpussit ovat tummat ja pää väsymyksestä sumea, mutta mieli sitäkin kevyempi! Onko elämässä mitään parempaa kuin rakkaat ihmiset?! <3 <3 Heille kelpaan näinkin rispaantuneena ja tuhruisena (kuva alla).

-Janika-