Joulukuinen tervehdys blogiin!

Heippa! Onpas vierähtänyt pitkä aika mun edellisestä postauksesta. Joulukuun alku on ollut meidän perheessämme hyvin kiireinen. Mies on lähes asunut rakennuksella. Minä puolestani olen yrittänyt selvitä arjesta, pikkujoulustressistä sekä pienen asuntomme aiheuttamasta ahdistuksesta. 

Haluan heti aluksi kiittää sydämestäni kaikista ihanista kommenteista ja tsempeistä, joita olen saanut teiltä lukijoilta. Olen viime aikoina ollut hieman kriisiytynyt kaiken muun lisäksi myös bloggauksesta. En ehkä rehellisesti sanoen ollut valmistautunut näin suureen lukijamäärään… Toki on ihanaa, että blogillamme on lukijoita. Pohdin vain omia resurssejani blogin kirjoittamiseen. Kiiressä on usein tingittävä laadusta. Haluaisin ehtiä panostaa enemmän blogiimme, teidän lukijoiden vuoksi. Katsotaan mihin riitän. Onneksi joulu tuo helpotusta arkeemme ja saan hieman hengähtää. Jospa blogin laatukin jouluilon ja vuoden vaihtumisen myötä paranisi! :P

  

Meidän perheen osalta Suomen itsenäisyysjuhlia vietettiin raksalla. Uusi koti on saanut ikkunat, ovet sekä lämmityksen. Oli erittäin voimauttavaa käydä ihmettelemässä raksan edistymistä! Työmiehet sekä puolisoni ovat todella tehneet hyvää työtä. Meidän kivikodissa on jo kohta väliseinätkin valmiina. Minun oman jaksamiseni kannalta päivä raksalla oli tärkeä! Osa unelmaamme on jo konkretisoitunut, huikeeta! Raksaelämä on korutonta, kaukana glamourista. On vain rajallisia tunteja, kiireisiä minuutteja sekä arjen himmentämiä unelmia. Jaksaakseen tämän elämänvaiheen, on uskottava vahvasti juuri niihin, unelmiin.

Iltapäivällä istahdin tulevan olohuoneemme ikkunalaudalle ja katsoin merelle. Aurinko kultasi vapaana aaltoilevan veden. Näkymä oli niin kaunis. Olin pakotettu juoksemaan puhelimeni kanssa rantaan. Ikuistin kädet täristen lumoavan näyn: jäähileen valtaaman rannan kultaisessa auringonpaisteessa. Verkkokalvoilleni piirtynyt kuva ei onnistunut tallentumaan yhtä kauniina puhelimeeni. (Kuva alla.)  Tuo hetki merkitsi minulle kuitenkin PALJON. Se antoi voimaa jaksaa. Joka päivä tätä raksaelämää vie lähemmäs muuttoa uuteen kotiin ja mitä kauneimpaan maisemaan… <3

 

Jos mieheni ei olisi kieltänyt niin jyrkästi minua kuvaamasta valmistuvaa kotiamme blogiin, lataisin taatusti kymmeniä kuvia tämän postauksen jatkoksi. Meillä ovat ”bloggausneuvottelut” avioliitossa kesken, joten kunnioitan (vielä) rakennuksen mahdollistanutta osapuolta. Voin kuitenkin luvata, että ajan oikeuksiani maltillisesti läpi bloggauksen suhteen. Kuvamateriaalia jyhkeästä kodistamme tulee varmasti jossakin muodossa ”ponnarille”. Jos ei nyt keskeneräisenä, niin valmiina ja asuttuna! :)

Tsemppiä alkavaan viikkoon kaikille! Uskotaan unelmiimme ja tehdään niitä todeksi! :) 

Meidän pieni raksa-apulainen...

 

 <3: Janika