tiistai 30. joulukuuta 2014

Pakkasenkukkia




Hyvät lukijat! Alkuun kumarran syvään ja haluan antaa valtavan suuret kiitokset kaikesta palautteesta, mitä olemme saaneet KauppaSuomessa julkaistun blogiesittelyn jälkeen! Kiitos! Toivottavasti pysytte mukana jatkossakin!




 Olen aamukuudesta asti istunut bussissa. Äsken saavuin Ouluun. Täällä vaihtuu kulkupeli ja matka Lappiin uudenvuoden viettoon jatkuu. Hrr, tätä kylmyyttä. Aamulla kun lähdin Jyväskylästä joulunvietosta, oli pelottavan pimeää ja viileää. Pakkanen narskui kenkien alla ja varpaat taistelivat kengissä kohmeutta vastaan. Loistavia pakkasenkukkia ja minä, joka unohdin hanskat. Kehon tutina ja hampaiden kolina yltyivät sitä mukaa kun saavutin bussipysäkkiä. Asteita Keski-Suomessa oli ainakin -20, tuntui kuin -35. Bussiin selviydyttyäni tunsin samaa voittajafiilistä kun joka kerta selviydyttyäni hengissä pakkasesta lämpimään. 


Keski-Suomessa, hiihtoladulla.

Aurinkokin pilkahti hiihtolenkillä!


Välillä sitä miettii ja ihmettelee, et miksi ihmeessä sitä asuu täällä Suomen pimeässä pakkasilmastossa. Nuorempana pohdin asiaa vielä enemmän. Sen jälkeen kun olin Brasilian lämmössä lähes puoli vuotta, kylmyyden kangistamat hetket saavat minut palaamaan noihin mietteisiin. Olen yrittänyt opettamalla opettaa itseäni katsomaan noita tilanteita uusin, erilaisin silmin. Suljen silmät silloin kun tuntuu pahimmalta ja avaan ne uudestaan. Katson ympärilleni. Katson tarkemmin kuin aikaisemmin. Yleensä aina löydän jotain kaunista ja huomiotta jäänyttä. Usein päivän tai tilanteen pelastus on jokin pieni asia. Se voi olla auringonpaiste, vehreyttään kukkiva pelto (joita pohjanmaalta löytyy), soliseva joki tai lumen huurruttama puu. Tänä aamuna näin kimmeltävät pakkasenkukat.


Mun uusin harrastus!


Aion matkustella vielä elämässäni paljon, toivottavasti ympäri maailmaa. Kumminkaan aina siihen ei ole mahdollisuutta. Enkä koskaan voisi, enkä haluaisi jättää tätä maata kokonaan taakseni. Niin paljon hyvää täällä on. Kaukana ikävöin aina koti-Suomea. Perhe, ystävät ja veri ovat juurruttaneet minut tähän maahan. Tänä aamunakin löysin lähtiessä meikkilaukusta kirjeen tärkeältä ihmiseltä ja minulle tuli niin hyvä mieli. Etsitään ja huomataan elämän pieniä ihmeellisyyksiä ja ilon aiheita!

Hyvää alkavaa vuoden alkua toivottaen 

Sarlotta
 

3 kommenttia:

Kiitos kommentistasi! :)