maanantai 17. marraskuuta 2014

Uuden viikon kynnyksellä...



Viikonloppu vierähti, uusi viikko raksuttaa jo eteenpäin. Raksalesken elämä on palannut raiteilleen. Sunnuntai oli meillä melkein juhlapäivä, isi oli kotona! Voin muuten todeta, että puoliso tuntuu aika kultaiselta kun näkee muutaman kerran viikossa. Ihan muistuvat välillä mieleen ”vanhat ajat” kun miehen kanssa elettiin kaukosuhteessa ja nähtiin vain viikonloppuisin! Puolison olemassaolo myös kotiarjessa maistuu herkulta. On uskomattoman ihanaa kun joku toinen välillä juoksee tyhjentämään pottaa, pyyhkii kaatuneet maidot lattialta tai siivoaa ruokapöydän! Luxuksena sain sunnuntaina päivänvalossa juosta lenkkiäni niin pitkään kuin mieli teki. Juoksinkin ainakin kahden kuukauden patoumat tienvarsille. En pysty välittämään sitä tunnetta, jonka vallassa höyrysin eteenpäin kahden tunnin ajan. Imin raikasta ilmaa sisääni, nautin tihkusateesta ja seilasin ajatuksissani. Kotiin päästyäni väsymys oli poissa, mieli kevyt ja moneen pohdintaan vastaus jäsennettynä. Liikunnan lääkettä määräisin reseptinä kaikille, jotka kaipaavat elämäänsä raikkautta, iloa ja onnen tunnetta! Minun kehoni on aina vaatinut tietyin väliajoin hikistä rääkkiä enemmän kuin mitään muuta. Näin talven hämäryydessä elävä kroppa tarvitsee erityisesti säännöllisiä herätyksiä, liikettä ja sydämensykkeen nostamista, jotta ”hyvän mielen aineet” lähtevät liikkeelle.


 Viikonloppuna onnea toi myös poikamme ensimmäinen luistelukeikka tonttimme rannassa. Meri oli rannasta jäätynyt sen verran, että jäällä pystyi luistelemaan! Meidän rannassa veden syvyys on ainakin reilun 50 metrin matkan 15-20 cm, joten turvallisin mielin päästin pikkumiehen tätiensä kanssa hokkareitaan testaamaan. Preppasimme pientä luistelijaa varautumaan siihen, että pystyssä ei välttämättä pysy lainkaan. Korostimme sitä, että kaatuminen kuuluu asiaan ja pystyssä pysyminen on haasteellista. No, kaikkien yllätykseksi poika seisoikin luistimillaan jäällä kuin vanha tekijä, otti muutamia liukujakin! Äiti-ihminen luonnollisesti melkein liikutuksenkyyneleet silmissään kuvasi kamera kuumana otoksia lapsuuden albumeihin -ja videoita arkistoon. <3 Ovat ne ihmeellisiä, meidän jokaisen maman ikiomat aarteemme!  <3










 Tänään olemme ottaneet lasten kanssa rennosti. Raksaleskikin on antanut itselleen luvan vain ”olla”. Ei lenkki/jumppastressiä tälle illalle. Kävimme lasten kanssa rautakaupasta hakemassa iskälle tarvikkeita ja toimitimme ne raksalle sekä touhusimme kotona kaikenlaista. Tuunasinkin illan iloksi ikivanhasta öljylampusta patterikäyttöisen version, mitä pidätte?  :) Lampulla on tunnearvoa, sillä otin sen muistoksi kesähuvilasta, joka purettiin rakenteilla olevan talomme tieltä. Pidän vanhoista esineistä ja huonekaluista, ne huokuvat mennyttä elämää ja niihin liittyy monia tarinoita. Mitä lie tämäkin lamppu kuullut valaistessaan pimeitä syysiltoja huvilan oleskeluhuoneessa, ulkosaunalla tai keittiön pöydällä… 












Valoa pimeisiin iltoihin sekä tsemppiä kaikille alkaneeseen viikkoon!  Poltetaan kynttilöitä, sytytellään lyhtyjä ja jouluvaloja, vaalitaan hyvää oloa! Marraskuun pimeydessä rakkaus, onni ja tyytyväisyys vasta loimuavatkin! <3 <3


-Janika-


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)