perjantai 27. maaliskuuta 2015

Pajunoksien koristelemista ja virpomista



Virvon varvon,
tuoreeks terveeks,
tulevaks vuodeks.
Vitsa sulle,
palkka mulle.

Virvon varvon vitsasilla,
tuorehilla, tervehillä.
Vanhat virvon viisahiksi,
nuoret ylen notkehiksi.
Iloisiksi kaikki muut,
kilteiksi pienet piimäsuut.

Kaikki on valmista. Kotiovella seisoo kaksi huivipäistä nauravaa tyttöä, jotka ovat lähdössä vuoden makeimmalle reissulle naapurustoon. Essuissa on edessä tasku (noidilla pitää olla), pisamat on maalattu oikealla tavalla, posket hehkuvat punaisina niin innosta kuin maalistakin. Tytöt ovat väkertäneet silkkipaperista, kreppipaperista ja piipunrasseista koristeita pajunoksiinsa monta päivää. He haaveilevat pääsiäismunista, suklaapatukoista ja tikkareista sekä virpomisen tuomasta jännityksestä.

Nuo kaksi noitaa ovat nyt ajatuksissani, minä ja kaksoissiskoni. Rakastimme virpomista! Minua huvittaa, sillä pajunoksien koristeleminen tuntuu vielä aikuisenakin jotenkin erityiseltä. Nautin siitä kun saan väkertää kreppipaperista erilaisia kukkia ja sitoa iloisenvärisiä höyheniä yhteen. Toivon niin suuresti, että lapseni saisivat virpomisesta yhtä ihania ja iloisia kokemuksia kun itse olen saanut. Me teemme esikoisen kanssa koristeita mummulan, mummilan ja tätien oksiin. Mietimme yhdessä, että millaisesta oksasta vitsan saaja voisi tykätä. Maalamme pisamia ja punaisia nenänpäitä, etsimme vaatteita ja loruttelemme. Palmusunnuntaina sitten ajamme autolla tuttujen ja sukulaisten ovien taakse. Virpomaan. Lähdemme virpomisreissuun vasta sen jälkeen kun kotiovellamme on käynyt noitia. Muistan kuinka viime virpomispäivänä esikoisemme nautti suklaamunien antamisesta trullien koreihin. Haluan, että palmusunnuntaina opitaan saamisen lisäksi myös antamista.

Virpomisvitsoja voi koristella monella tavalla. Itse joudun joka vuosi harjoittelemaan oppimieni kreppikukkien ja koristeiden väkertämisen uudelleen. Tänä vuonna kuvasin itselleni parin helpon kukkakoristeen ohjeet muistiin. Julkaisen ne teille lukijoillekin. Saattavat näin palmusunnuntain alla tulla tarpeeseen.



Tämän vuoden vitsat! Vielä "koristemunat" puuttuvat!










 v



Tarvitset:  kirkasta teippiä, sakset ja kreppipaperia.



KAUNIS KIERREKUKKA


                                                                                           2. Kieritä nipuksi ja teippaa
                                                                                               alhaalta yhteen..







1.Hapsuta kaksinkerroin taitettu krep-
pipaperi taitospuolelta noin 1,5-2 cm
leveiksi hapsuiksi.
                                                                                                 
                                        3. Avaa kreppipaperilenkki sormien  
                                            väliin ja kierrä lenkki kerran ympäri
                                            joko myötä- tai vastapäivään.













4. Kun olet kiertänyt kaikki lenkit kerran
 ympäri, kaunis kukka on valmis!Teippaa alaosa vielä tiukasti kiinni ja kiinnitä pajunoksaasi.




PÄÄSIÄISNARSSISSI





                                                               
1. Hapsuta kaksikerroin taitettu koko kreppipaperin pituinen kaistale taitospuolelta puoleen väliin saakka noin 2 senttimetrin levyisiksi hapsuiksi (5-6 hapsua).                                                       




2. Kieritä hapsuttamaton kaistale ylhäältä hapsuihin asti
kynän tai jonkin kepin ympärille. Teippaa kierretty osa kiinni.












                                                                   
3. Pyöritä hapsujen päät sormilla tiukasti kiinni. Saat kukan 
     terälehtiä.
    Vedä kynä/keppi pois ja kierrä terälehdet narssissin keskustan
     ympärille. Oio terälehdet kauniiksi ja teippaa kukan alaosa
     tiukasti kiinni...














... Nauti siitä, että ymmärsit erittäin kehnot ohjeet ja sait aikaiseksi mitä kauneimman koristeen pajunoksaasi.













Ostetaan virpojille suklaamunia ja karkkeja. Nautitaan lasten jakamasta ilosta ja kevätauringosta! :)



-Janika ja pikkunoidat-

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Ravintorikkaat pavut ja köyhän kaapin papupata


Oli maanantai ja lounasaika. Viikonloppuna puhtaaksi kuuratun jääkaapin lasihyllyt loistivat kirkkaina. Puhtaus oli astunut kaappiin ruoan tilalta eikä vielä ollut aikaa ostosreissulle. Pitkään säilyviä ruuanlisukkeita, voita, juustoa, hilloja, maito, tomaatteja ja munia. Eivät äkkiseltään antaneet mahdollisuuksia kovin tasokkaalle aterialle. Pakastimesta löytyi onneksi vihreitä papuja ja kuiva-ainekaapista tonnikalaa sekä kvinoaa. Niistähän saattoi jo saada taiottua jotain lounaaksi!

Laitoin pavut pannulle ja sekaan paljon vettä sekä jonkun verran kvinoaa. Keitin kananmunan ja napsautin auki tonnikalan. Kun pavut olivat pehmenneet ja kvinoa kypsynyt, lisäsin mausteita. Lopuksi hämmensin munan ja tonnikalan papu-kvinoan sekaan. Pannulla lepäävä massa tuoksui äärimmäisen herkulliselta ja tyytyväisenä jälleen kiitin itseäni innovatiivisista kokkaustaidoistani. Kaikki eivät meidän kodissa aina ole niistä yhtä kiitollisia.

Namnam! Helppoa ja hyvää.

Papupadassa oli tänään vihreitä papuja, tonnikalaa, kananmunaa, kvinoaa ja mausteita.





Papupataa jauhaessani aloin huvikseni selailemaan papujen ravintoarvoja, sillä meille tuli viikonloppuna puolison kanssa kidneypapu-jauheliha-munakasrullaa syödessä väittely pavun proteiinipitoisuudesta. Olen viime aikoina löytänyt pavut uudestaan ja lisäillyt niitä ruokien lisäksi salaatteihin hyvän maun sekä ravintopitoisuuden saavuttamiseksi.


Sunnuntaina testasin kuinka jauhelihamunakasrullaan sopivat kidneypavut. Maukasta oli!



Vihreässä pavussa, jota haarukassani kannoin, on vähän kaloreita (36 kcal/ 100g) ja muihin papuihin verrattuna myös vähemmän hyödyllisiä ravintoarvoja kuten proteiinia ja ravintokuitua. Niissä on kuitenkin paljon aineenvaihduntaa parantavaa foolihappoa eli folaattia.
Ihanan jauhoiset kidney-pavut, joiden proteiinipitoisuutta viikonloppuna ylistin puolison eduksi hiukan liikaa, ovat huomattavasti tuhdimpi ja ravitsevampi vaihtoehto. Runsaasti ravintokuitua ja proteiinia (8g/ 100g) sisältävät punaruskeat pavut pitävät nälän poissa pidemmän aikaa ja tasapainottavat verensokerin heilahteluita sekä aineenvaihduntaa.
Kouluruokailussa Chili con carnen muodossa tutuiksi tulleet valkoiset pavut olen mieltänyt pavuista epäterveellisimmiksi, mutta ne sisältävätkin proteiinin ja kuidun lisäksi rautaa, foolihappoa sekä b-vitamiinia. Valkoisia papuja voi myös idättää ja näin moninkertaistaa pavussa olevat vitamiinit.



Soijapapu on pavuista ravintorikkain. Siinä on paljon proteiinia (16,1g / 100g), terveellisiä aminohappoja, vitamiineja, kalsiumia, rautaa ja antioksidantteja. Soijapapuja voi myös idättää ja niistä on apua vaihdevuosioireiden sekä kuukautishäiriöiden tasapainottamisessa. Lisäksi on olemassa vielä minulle tuntemattomia Mungpapuja ja Adukipapuja, joissa on molemmissa ravintoarvot kohdillaan.

Soijapavuissa on paljon proteiinia! Kuva osoitteesta: http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/terveys/soijavalmisteita-vaihdevuosioireiden-ja-kuukautishairioiden-tasapainoittamiseen.


Ajattelin jakaa paputietoa tännekin, jos joku muu on unohtanut nämä maukkaat ja ravintorikkaat palkokasvit yhtä hyvin kuin minä. Jotta pääsisin nyt kunnolla papujen makuun, kaipailisin reseptejä muilta gourmet-kokeilta! ;) Niitä tai linkkejä ohjeisiin voi laittaa osoitteeseen:    sist3rsit@gmail.com! 


   

                                     Tsemppiä takatalveen ja herkullista viikon alkua!



                                                                    - Jenny -

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Raksa-arjessa on elämänmakua



Päivät juoksevat, viikot kuluvat. Minun edellisestä postauksestani on päässyt kulumaan liikaa aikaa. Meilläpäin vuorokauden tunnit vain tuppaavat olemaan niin täynnä, että hetkiä kirjoittamiseen ei ole liikaa tarjolla. Rehellisesti sanottuna en ole viime aikoina juurikaan fiilistellyt. Olen kantanut taatusti kaikkia töissä tarjolla olleita viruksia elimistössäni ja ollut puolikuntoinen useita viikkoja. Välillä on mennyt lihasvoimat, välillä ääni. Olen joutunut selviämään hyvin vähillä liikuntamäärillä, joten mielen tasapaino on ollut koetuksella. Olenkin todennut, että puolikuntoisena liikuntakiellossa ei kannata minun kaltaiseni ihmisen juurikaan analysoida ja tulkita fiiliksiään. On parempi keskittyä niihin asioihin mitä pystyy tekemään.:) Olen hakenut iloa kukista, uuden kodin sisustussuunnittelusta, ihanasta työstäni (esikoulun kevät on suloista aikaa) sekä omista mussuistani.


Viime päivät olen pohdiskellut pesutilojen ja vessojen laattavalintoja. Marmori näyttää minun verkkokalvoillani nyt erityisen kauniilta. Tiukka budjetti (!!!) hieman rajoittaa marmorin määrää rakennusmateriaalina. Saattaa olla, että päätösvaiheessa tyydymme jäljitelmäänkin... Tässä pari googlettamaani inspiraatiokuvaa.



Marmoria. Niin kaunista.

kuva lainattu: https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimu6U0Vw9we77EK8trWgr6cKRObk0AlZY2TyBN647uzdPwin-aLQpM1n198OpoqY2Gefn2S8Jw2nqgdUOHrAxjtdXG0W-v88C_nZbUlVRAReasDNCJrbDJS4zcFL6_95Ma7DyaWuUuvw/s640/httpwww.avatv.fikauneusjahyvinvointiartikkeli.shtmltalta-nayttaa-unelmien-kylpyhuone-20102010031090923.jpg





Kaunista!

 kuva lainattu: http://st.houzz.com/fimgs/6351476f0f15ac9b_2524-w660-h449-b0-p0--contemporary-bathroom.jpg





Mitä talonrakennukseen tulee, niin alan olla jo väsähtänyt koko projektiin. Takana on kaksi viikkoa raksalesken elämää työnteon ohella. Välillä olen väsymyksessäni meinannut luovuttaa koko talontekoyrityksen. On ollut päiviä, jolloin olen ollut todella poikki. Omakohtaisella empiirisellä tutkimuksellani olen todennut, että vastuu kodin arjesta painaa liikaa jos se lepää yhden ihmisen harteilla. Uupuneena itsesäälissäni kieriskellessä olen ajatellut, että jonain päivänä rakennukselta kivipölyissään kotiin raahautuva mieshahmo saa vielä tavata punaisilla silmillään tyhjästä asunnosta löytämäänsä lappua, jossa lukee: ”Rakastin sinua, sinä raksaa. Tämän se raksa maksaa.”



Onnekseni mies on osannut kuitenkin oikeilla hetkillä hidastaa tahtia ja kuunnella itkuiset tunnepurkaukseni. Minun kaksilahkeisessa kivikourassani on hienoa se, että hän todella kuuntelee. Mielestäni vaativassa elämänvaiheessa parisuhteen kannalta olennaista luottamuksen lisäksi on toisen arvostaminen ja kuunteleminen. Meillä vaimon itkukohtausta seuraa miehen tilanteen päivitys ja  menetelmien uudelleenarviointi. On äärimmäisen helpottavaa ja lohduttavaa kun toinen ottaa tosissaan ja alkaa tehdä asioille jotain. Sen mitä jutuille tehdään, ei tule olla kovin suurta, mutta jotain konkreettista. 







 Haluan tällä hieman alakulon sävyttämällä tekstilläni luoda teille muillekin haastavassa elämäntilanteessa oleville toivoa helpommasta huomisesta. Tämän itse sepittämäni lorun myötä toivon kaikille makeaa keskiviikkoa!




Elämänmakua

Elämän kuuluukin maistua. 
Kirpeältä, katkeralta, makealta.
Kun maistuu liian väkevältä, polttaa kieltä,
sylkäise pois!
Se piristää mieltä.
Kinuskia, suklaata ja lakua,
elämässä maistuu monta suloista makua!



 Sisua poskeen ja menoksi! Kevät on tulossa! :)



-Janika-



 







     











tiistai 10. maaliskuuta 2015

Kookoksesta kesään



Ei enää kauan, niin meillä on kesä!

Aamulla, jo sängystä noustessa, voin tuntea iloisen kiherryksen, jonka huomaan olleen hukuksissa hyvän aikaa.  Koulumatka taittuu nauttien siitä, kuinka hiekanjyvät narskuvat hieroutuessaan kenkien pohjiin kuivaa asfalttia vasten, jokaisella ottamallani askeleella. Paluumatkalla ei edes ärsytä yhtään, vaikka koko kolmen kilometrin kävelymatkan ajan pieni tihkuinen vesisade huurruttaa silmälasien linssit. Se kastelee takinkaulukset sekä luo iloisesti pomppivia pisaroita ohittamieni lätäköiden pinnoille paljastaen koko ajan lisää ja enemmän kävelytien vieressä kulkevan ojanreunaa. Lumenraja lähenee uhkaavasti uoman pohjassa olevaa mutkaa. Takaraivossa soi muisto edellispäivän mahtavan auringonpaisteen tunkeutumisesta aivojen jokaiseen sopukkaan täyttäen ne, niiden pienimmistä lohkoista lähtien, täysin iloisen odotuksen ja jännityksen sekaisilla ajatuksilla antaen virtaa vielä tähänkin päivään.  Luottavaisesti pidän esillä kevyen toppatakin ja tennarit, sillä sääennustajien povaamat säteet pilkahtavat tämän välipäivän jälkeen taas huomenna ja ylihuomenna sekä ehkäpä yliylihuomennakin. Mulla on kevättä rinnassa! 





Parhainta tässä kaikessa on, että odotukset on suunnattu ihanaan, rakkaaseen, nautinnolliseen kesään, mikä on koko ajan lähempänä ja lisäksi vielä edessäpäin!

Tämä suuri muutos pihalla, ulkona auringon ja luonnon hoitaessa talven runtelemia koloja ja eheyttäessä harmautta kohti kesän kukoistusta sai minut tajuamaan, että olisi aika myös hoitaa omaa talvessa ryvettynyttä kehoa. Pakkasten aiheuttamat uurteet kasvoilla, kylmän lannistamat hiukset sekä väritön ihoni täytyy virvoittaa ennen kesän iloisia tapahtumia ja hetkiä. Muistin kylpyhuoneen kaapin kätköihin unhoittuneen pienen purnukan. 
Kaivoin esille vaaleaa energiaa täynnä olevan lasisen puna-valkoisen astian. Valettuani ihon ja hiukset kirkkaan nesteen peittoon, leijailin tuoksun huumaamana elävästi kuvittelemaan itseni palmun alle, kaukomaille hellivien auringon säteiden huomaan. 

Purkki täynnä kookoksen tuoksua!
Kookosöljy, joka varmasti on monessa keittiössä leivonnassa tutuksi tullut tuote, antoi minulle pienen palasen lämpöä ja tulevan kesän hehkuvaa fiilistä hoitaen ja virittäen niin mieleni kuin kehoni vielä enemmän kevään aitoon tuntuun.
Toivottavasti saan mennä näillä tunteilla kesään asti!

Ihanaa loppuviikkoa!

- Sarlotta


perjantai 6. maaliskuuta 2015

Ajatuksia lastenruoasta ja Fit Mom + lastenruokavalmennuksesta

Hiihtolomaviikko on pian lopuillaan. Alkuviikko vierähti Vuokatin Katinkullassa ja nyt on jalkojen alla Keski-Suomi. Perheen mies lähti työreissulle ja me tytöt jäätiin mummilaan odottelemaan. Matkustaessa vauvan ruokailu vaatii erityistä miettimistä. Sopivasti juuri nyt reissun aikaan sain tiedon, että olen päässyt mukaan Fit Mom + Lastenruokavalmennukseen, siispä ajattelin kirjoittaa lastenruoka-asiaa.

Riisikakku on arjen herkku.

Meillä tyttö on neljän kuukauden iästä lähtien syönyt pääosin itse valmistettuja soseruokia maidon lisäksi. Yleensä teemme suuremman satsin ruokaa kerralla pakasteeseen. Pakastepusseihin ja rasioihin säilötty ravinto on kasvismuussia lihalla tai kalalla. Raaka-aineina käytetään porkkanaa, bataattia, perunaa, parsakaalia, riisiä, pastaa, jauhelihaa, kanaa ja kalaa. Välipaloiksi teen avokado-banaani-sosetta ja nyt uusimpana olen kokeillut avokado-raejuusto-yhdistelmää. Aamulla ja illalla tyttö syö puuroa kaupan hedelmäsoseen kera, vaikka se kuulemma onkin suurimmalta osin vettä.


Nämä jalat tarvitsevat paljon ravinteita, mineraaleja ja luonnollisia vitamiineja, joita ei purkkiruoasta saa.


Minulle oli jotenkin itsestään selvää, että lapsen ruoka valmistetaan kotikeittiössä. Oma äitini teki meille lapsille kaikki ruoat soseista tavalliseen arkiruokaan itse. Ajattelin, että koska olen saanut puhdasta ja hyvää ravintoa syödäkseni, haluan tarjota sitä myös omalle lapselleni. Kaupoissa myytäviä lasten purkkiruokia haistettuani en voisi kuvitellakaan maistavani niitä, saati tarjoavani ellottavan lemuista evästä vauvalleni pääasiallisena ravintona. Lokakuussa internetissä kiertänyt artikkeli  ( http://safkatutka.fi/lasten-purkkiruoka-monikansallisten-yritysten-tuottama-ravinnekoyha-valmiste/ ) sai minut tyytyväisenä kiillottamaan sädekehää pääni päällä. Kirjoittajan mukaan lastenpurkkiruoka on ravinneköyhä valmiste. En ihan oikeasti ymmärrä miksi neuvoloissa suositellaan valmisruokia ja ylipäänsä mainostetaan niitä. Jopa tytön neuvolakorttiin annettiin lastenruokavalmistajan sponsoroimat muovikuoret. Eikö lapsen terveys ole bisneksen tukemista tärkeämpää? Mitä jos ihan oikeasti esimerkiksi nuoruusiän diabeteksen ja allergioiden lisääntyminen johtuvat pienokaisille syötetystä purkkiin sullotusta ruoasta? (Lue artikkeli: http://yle.fi/uutiset/lasten_purkkiruoan_terveellisyydesta_vaannetaan_katta/5433339 )

Aamupuuropöytä Vuokatissa oli katettu vain minille, joka ei päässyt aamiasbuffaan.


Pienimmäinen sai Pohjoisen mummin kädestä aamupuuroa kun me isommat karkasimme valmiille.

Vuokatissa ajattelin päästä loman kunniaksi helpolla noutamalla poikkeuksellisesti marketista minille tuota korkeassa lämpötilassa valmistettua steriloitua ruokaa. Kiersin kannen auki ja vein pierun hajuisen ravintopurkin mikron lämpöön. Ensimmäinen erä lusikalle ja eikun ääntä kohti. Loput menivätkin surutta roskikseen, eikä mami välttynyt kokkailuhommilta. Onneksi meillä oli huoneistossa keittomahdollisuus.

Teen kaikkeni, jotta hänestä tulee vahva, terve nainen.

Lapsen terveellisestä ruokavaliosta kiinnostuneena olin erittäin innostunut päästyäni mukaan Fit Mom + lastenruokavalmennukseen. Safkatutkan Lastenruokavalmennus lupaa lapsen (0-6 v.) ikään soveltuvat terveelliset ja helpot reseptit päivän joka aterialle sekä vinkkejä ja neuvoja jälkikasvun terveyden ylläpitämiseksi oikeanlaisen ravinnon avulla. Fit Mom -Äiti kuntoon -treeniohjelmasta saa tämä mamma itse uusia treeni- ja ruokavaliovinkkejä. Mielenkiinnolla odotan 17.3 alkavaa valmennusta! Fit Mom:in ruoka- ja treeniohjelmien avulla voi päästä eroon raskauskiloista ja oppia terveellisistä elämäntavoista lisää.

Fit Mom + Lastenruoka -valmennuspaketista löytää lisää informaatiota ja sen voi tilata oheisesta linkistä: http://www.bodycamp.eu/tuote/fit-mom-lastenruoka-valmennus
* . Jos kaipaat vinkkejä lapsen ruoan valmistukseen tai oman kunnon kohottamiseen, lähde messiin!

Täällä Keski-Suomen mummilassa tuoksuu mun äidin kokkaama kanaruoka! Tänään me tytöt täytämme vatsan ravinteikkaalla, terveellisellä ravinnolla, made by mummi. <3

                                         Hyvää kevättalven viikonloppua! :)

                                                           -Jenny-



Mamman eväillä jaksoi polskia pariin kertaan täpötäydessä kylpylässäkin. :P

* Yhteistyössä Bodycampin kanssa.



keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Hirvikolarissa..



Minulla oli tänä vuonna hiihtolomaa yhden maanantaisen lomapäivän verran. Päätin pidennetyn viikonlopun kunniaksi lähteä lasten kera mummilaan. Olen matkustanut lukemattomia kertoja lasten kanssa niin bussilla, junalla kuin omalla autolla. Äitiyslomilla, vapailla ja nyt rakennusaikana. Reissut ilman iskää taitamme muksujen kanssa mieluiten linja-autolla. On hurjan paljon helpompaa avata pillimehua, kaivaa tuttia, tonkia eväskassia ja viihdyttää pientä matkaseuraa ilman, että yrittää samaan aikaan ohjata liikkuvaa autoa ja pysyä tiellä! :) Muistan miten esikoisemme oli vauva ja reissasin hänen kanssaan omalla autolla. Kerrankin 150 kilometrin matka vei meiltä lähes neljä tuntia! Pojalle oli tulossa hampaita ja jatkuvasti meinasi itkettää. Pysähdyin levikkeelle, huoltoasemalle ja pikkutielle. Syötin tissiä, banaania ja maitoa. Vaihdoin vaippaa, etsin tuttia ja taistelin turvakaukalon turvavöiden kanssa. Välillä itkimme tienposkessa kuskin penkillä molemmat, äiti ja poika.






No, tällä reissulla kaikki alkoi hyvin! Ehdittiin bussiin ja halittiin taloa rakentamaan jäävä iskä…Olimme lukeneet siihen mennessä jo pari kirjaa, syöneet ja murustelleet muutaman karjalanpiirakan sekä kastelleet paidankaulukset pillimehulla. Minä hymisin unilaulua tytölle ja poika odotteli äitiä viereensä istumaan sen jälkeen kuin pikkusisko olisi nukahtanut. Kunnes, PAMM! Tunsin melko pitkän jarrutuksen ja nykäisyn, sitten rysähti ja matka pysähtyi. Ajoimme hirvikolarin. 


Poikamme säikähti niin, että laittoi kalpeana silmät kiinni. Hoki vain, että ”minä äiti nyt nukun”. Kaappasin valkokasvoisen prinssini pikkusiskonsa kanssa syliin ja rauhoitin itseni. Ihmetytti, että niin suuresta pamauksesta ei aiheutunut meille mitään. Katselimme lasten kanssa linja-auton ikkunasta ulos. Hälytysajoneuvot ulvoivat paikalle, pimeässä välkkyivät siniset ja punaiset valot. Säikähdyksestään selvinneellä pikkumiehellä riitti kysyttävää. ”Joutuiko se hirvi eläinten sairaalaan? Menikö se bussikuski sitä hirveä hoitamaan? Miksi tuli poliisi? Keitä nuo sedät ovat, joilla on kypärä päässä?” Vastasin mitä kykenin. Palomies tuli jossain vaiheessa kertomaan, että hirvi oli lentänyt vastaantulevan auton päälle. Saimme tietää, ettei kukaan ollut hengenvaarassa ja, että matka jatkuisi kun poliisi olisi kuvannut bussin. 




Kuva lainattu täältä: http://www.vastavalo.fi/paloauto-paloautot-fire-truck-fire-paloautoja-tiella-320552.html



Linja-autokyytimme myöhästyi reilun tunnin, mutta pääsimme perille mummilaan. Lapset nukahtivat heti kun bussi starttasi kolaripaikalta. Seuraavana aamuna riitti pienellä miehellä kerrottavaa illan tapahtumista. Hirvi, ambulanssi, palomiehet ja bussin ikkunasta näkynyt autojono puhuttivat, turvavyöt muuttuivat sankarillisiksi. Kolarista oli kerrottava kaikille läheisille, taisi jokainen kuulla selostuksen useampaankin kertaan. Oli hellyttävää kun ennen kotiin lähtevään linja-autoon nousemista poika kysyi kuljettajalta, että ”On tämä sellainen bussi, joka ajaa hirven päälle?”. Kuski naurahti, että ”eihän tämä bussi nyt hirven päälle aja” ja poika hyppäsi kyytiin. 


Bussimatka ja hirvi ovat jo unohtuneet. Lapset odottavat innolla seuraavaa linja-autoreissua mummilaan, joten suuria traumoja tuskin ehti syntyä kenellekään. Saimmepas vähän seikkailunmakua ja tunteiden mylläkkää elämään! Huomaan olleeni keskivertoa tyytyväisempi vaikka mies onkin nyt lähes yötä päivää raksalla, molemmilla lapsilla (ja minulla itselläni) on silmätulehdus ja pikku rimpsessalla antibioottikuuri. Olen vaan niin ”mahrottoman” onnellinen siitä, että täräytimme siihen jättimäiseen uroshirveen linjurilla  emmekä minun ohjaamalla henkilöautolla! 




Mieheni leikkasi Kalevan uutisen talteen.





Nautinnollista hiihtolomaa lomailijoille! Teille lomalta palanneille ja arkea eläville lukijoille toivon oikein tyytyväistä loppuviikkoa! :)


<3: Janika