Säihkyvä aurinko ja perrrjantai!!!

Kiitos teille lukijoille kannustavista kommenteistanne, ihanista viesteistä ja kaikesta siitä positiivisesta palautteesta, jota olemme teiltä saaneet. Minulle tämän viikon läpivieminen on tuntunut lähes ylivoimaiselta, joten kaikki positiivisuus on tullut tarpeeseen! Kiitos! <3

Mitään vakavaa ei ole sattunut, tehtävää ja ajateltavaa on vain ollut niin paljon. Illalla "kone" ei ole meinannut millään pysähtyä, vaan ajatukset ja tekemättömät työt ovat pitäneet pitkään valveilla. Ja kuten usein olen huomannut, valvominen ja väsymys eivät ainakaan helpota tekemättömien töiden listan lyhenemistä. Minusta tulee yliherkkä yliväsyneenä. Pillitin eräänä iltana muun muassa sitä, että olen niin huono äiti. Huono äiti erityisesti siksi, että varhaiskasvatuksen ammattilaisena pidän lapsiani päivät päiväkodissa. Olin lukenut ennen tätä itkukohtausta sosiaalisessa mediassa leviävän kirjoituksen ”Mitä päiväkodissa oikeasti tapahtuu” (Piia Collan). Itse en Piian kuvaamaan järkyttävyyteen ole tavannut, mutta itkin silti. Lastemme päiväkodissa henkilökunta on ihanaa ja ammattitaitoista, MUTTA siltikin vollotin. Ehkä surin myös niitä lapsia, jotka todella viettävät päivänsä kiireen ja väsymyksen turhauttamien ammattilaisten hoidossa. On varmaa, että kun lapsista säästetään, meitä kaikkia äitejä itkettää. Kunpa päättäjissä olisi enemmän äitejä tai meitä, jotka teemme työksemme tulevaisuutta. Huoh!

Raskaasta viikosta selvinneenä olin hyvin iloinen kotiin päin ajellessani. Taivaalla mollottava säihkyvän kirkas luonnonilmiö ei ainakaan vähentänyt hyväntuulisuuttani. Mieliala ei laskenut vaikka kotona odottikin kuuraamaton wc ja viikkaamattomat pyykit. Yritin olla huomaamatta myös keittiössä kummittelevat tiskit ja myslinmurut lattialla. Määrätietoisesti ajattelin vain ulosmenoa: raikasta ilmaa, aurinkoa sekä sinistä taivasta ja nauravia lapsiani. Pakkasin eväskassiin termospullollisen lämmintä kaakaota, Meriläisen leipomon jättisuuria vaniljapullia sekä tummaa suklaata ja kaahasin hakemaan miestä ja lapsia päiväkodilta. Edessä oli laatulaskuja ikiomien aarteideni seurassa -naurua, suukkoja sekä lumen natinaa! 

Tontilla merimaisema melkein häikäisi väsyneen työläisen.

Nyt hyvin laskeneena kirjoitan tätä postausta. Lapset leikkivät pikkulegoilla rakentamillamme ”aluksilla”. Neljään päivään en ole ollut näin onnellinen. Kohta lähden hakemaan raksalta sen, joka saa jakaa tämän illan tyytyväisen vaimonsa kanssa. Voihan vaniljapulla! 

 

Löysimme eväspaikan, jonne auringon viimeiset säteet ylsivät.

Kaakaopullo jäähtyi hyvin hangessa.

Näiden auringon kultaamien kuvien myötä toivotan kaikille rentouttavaa ja tyytyväistä viikonvaihdetta!

<3: Janika