Luistelua jäällä

Joulukuu rullaa järkyttävällä vauhdilla eteenpäin. Joulun rauhasta ja juhlantunnusta ei ole meidän perheessä tietoakaan. Molemmilla vanhemmilla on töissä kiirettä ja vielä tekemättömiä töitä ennen ensi viikolla alkavaa joululomaa. Lapset ovat jo väsyneitä aikaisiin aamuherätyksiin ja arjen aikatauluihin. Oikeastaan (hassua, mutta totta) olemme olleet jo tyytyväisiä kun pojan harrastukset ovat jo joulutauolla. Tuntuu todella siltä, että viimeisiä virtoja viedään pitkän syyslukukauden loppumetreillä. Yhä useammin aamulla itkettää pieniä tarhaan lähtijöitä, välillä melkein vanhempiakin.


No, arjen pienet ilot ne ovat, jotka tekevät ihmisestä onnellisen. Tänään sain väsymyksestä huolimatta hyvän mielen onnistuneesta kuntosalitreenistä. Päivän parasta oli kuitenkin lasten kanssa luistelu omassa rannassamme meren jäällä. Mies sai puhuttua hieman kärttyisen ja viluisen äidin lasten seuraan jäälle. Ja voi kuinka meillä olikaan hauskaa! Jää ei pettänyt, kukaan ei vilustunut eivätkä lapset kaatuilleet tai itkeneet! Jäällä hyrisivät iloiset punaposket, jotka opettelivat akuankkaliukuja isän opastuksella.

 Meren ranta on turvallinen, sillä meidänkin kohdallamme on n. 50 metrin matkan alle puoli metriä syvää. Lasten kanssa luistelimme rannan läheisyydessä, jossa veden syvyys on vain 10-20cm. Jää oli kyllä uskomattoman tasainen ja siitä näkyi läpi meren pohjaan! Ihmettelimme lasten kanssa jään alla olevia kiviä -näimme myös tämän oksan!

Pikkusiskonsa silmissä jo huippuluistelija!

Luistelun jälkeen oli mukava lämmitellä kotisaunassa. Nyt tukka märkänä lähden minäkin nukkumaan. Hyvää yötä ja jaksamista kaikille meille joulua stressaaville. Ensi viikolla on juhlan aika.

<3: Janika

Retki-iloa tuulessa ja tihkusateessa!

Niin se viikonloppu vierähti ja minun postaukseni jäi tekemättä. Anteeksi! Tekosyynä voin kertoa, että minulla on takana yh-viikonloppu, sillä mies oli reissussa. Lasten sekä siskoni Sarlotan kanssa vietimme mukavan viikonlopun lenkkeilyn, shoppailun sekä yhdessäolon merkeissä. Sunnuntai-illalla kaffittelimme vielä sukulaisten kera hyvän fiiliksen ja vähän myös Janikan nimipäivän kunniaksi.

Ainiin, kävimmehän me myös retkellä! Retki suuntautui läheiselle uimarannalle. Eväinä oli leipää, suklaasikareita ja kaakaota. Njamskis! Testasimme myös lasten päiväkotikuvista teetettyjä termosmukeja. Mukit pitivät mainiosti retkikaakaot lämpiminä reilun tunnin ajan. Lapsista oli hauskaa juoda mukeista, joissa virnistelivät omat kasvot.

Retkisää oli hieman tuulinen. Vettä tihkui jonkun verran taivaalta. Meri oli hyisevän tumma ja aikuisen silmissä kaikkialla oli kalseaa, harmaata. Kaksi pientä retkeilijää olivat kuitenkin täynnä naurua ja retki-iloa! Lasten silmät näkivät rannan hiekassa tiikerin jälkiä ja perhosen jalkoja. Raikkaassa ulkoilmassa eväätkin katosivat pieniin hymyileviin suihin!

Tiikerin jälkiä...

Kaakaota ei voi tietystikään juoda sotkematta. Pahimmat suklaatahrat ulkovaatteista pyyhittiin paperiin.

Retkemme oli onnistunut ja sen jälkeen pienempi retkeilijä nukahti helposti päiväunille. Isomman kaverin kanssa jatkoimme sisällä piirrellen eläinten jälkiä paperille.


Elämän onnelliset hetket syntyvät pienistä asioista. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! Toivotaan lumisadetta. Valkoisella hangella retkeily vasta olisikin timanttista -eikö?!

<3: Janika

Tähti on syttynyt!

Marraskuuta on eletty jo kohta kolmannes ja joulu lähestyy. Pikkujoulukausi on käynnistymässä! Itse olen jo yhdet pienet joulut juhlinut, vielä muutamat ovat edessä! En yleensä ole pikkujoulutyyppiä, mutta näin raksaprojektin erakoittamana on ihana ajatella ajanviettoa ystävien ja kavereiden kanssa. Tänä vuonna odotan jouluakin enemmän kuin muulloin. En niinkään jouluruokia tai joululahjahärdelliä saati ostohysteriaa. Odotan sitä, että olisi aikaa olla läheisten kanssa, ilman jatkuvaa aikatauluttamista.


Kävimme viikonloppuna Ikeassa. Suuressa talossa tarvitaan loputtomasti säilytyskalusteita sekä muuta käyttötavaraa, joten ostettavaa oli! Toimme Ikeasta myös pienen palan joulua uuteen kotiimme. Löysimme nimittäin olohuoneen ikkunaan ihastuttavan kuparinvärisen joulutähden! Yksinkertainen ja selkeä metallitähti oli myös "hörsylöitä" inhoavan miehenkin mieleen.Tähden ripustaminen ikkunaan oli tosin tunteiden taistelu, sillä johto oli aivan liian pitkä! Meillä on olohuoneessa keskimmäisen ikkunan päälle asennettu pistorasia juurikin jouluvalojen ripustamista varten. Olohuoneeseen ei ole kuitenkaan vielä asennettu sinne suunniteltuja lamelleita, joten ylipitkä johto jäi kurjasti roikkumaan myttynä pistorasian viereen. Sähkömiehen mukaan johdon lyhentäminen ei ollut mahdollista, joten jouduin tekemään kompromissin ja asentamaan tähden eri ikkunaan ylösalaisin. Näin johto kulkee huomaamattomammin sohvan takana lymyilevään pistorasiaan. Kaikesta huolimatta tähti on oikeenkin kaunis! Se täydentää hyvin olohuoneen kuparinväristä valaisinmaailmaa.

Kimmeltävää marraskuista keskiviikkoiltaa meille kaikille! Nautitaan kodeistamme ja sytytellään kynttilöitä sekä koristevaloja! Tämän pikapostauksen jälkeen lupaan postata vielä tällä viikolla. Mies lähtee reissuun ja meillä on lasten kanssa aikaa. Jos lähdettäis vaikka retkelle... :)

-Janika-

Tontin raivausta

Tämä viikko on ollut ihana, sillä arkeamme piristämässä kävivät minun vanhempani sekä muita sukulaisiani. Lapset olivat innoissaan kun saivat pitää päiväkodista vapaata ja olla mummin ja papan hoidossa. Kaikki kiva loppuu kuitenkin aikanaan ja niin mummilan porukankin piti lähteä kotiin ja töihin. Mekin aloimme ahertamaan ulkona ja sisällä. Lauantai-aamun meidän sisällä möyrysi jälleen pölyä, likaa ja sormenjälkiä sekä likapyykkiä inhoava naarastiikeri, joka mouruten ajoi miehen ja lapset pihalle. Kun pahin pöly oli pyyhitty ja paikat hieman paremmassa ojennuksessa, tiikeri nuoli turkkinsa ja lähti muiden mukaan pihalle puusavottaan.

Meidän tontillamme kasvaa jättimäisiä mäntyjä. Niin korkeita, leveitä ja monihaaraisia, että peittävät oksillaan näkymää merelle. Mies on kaatanut niitä jo useamman, mutta vielä muutama pitää saada kumoon. Puusavotta tarkoittaa sitä, että lasten kanssa kannamme suurten puiden oksia ja polttopuiksi sahattuja puukappaleita pinoihin ja kasoihin tontin eri puolille. Päämääränä on saada puiden osat poltettua ja pinoon ennenkuin kaivuri tulee viikon päästä tonttia muokkaamaan. Homma on kovaa, mutta yhdessä ihan mukavaa ajanvietettä. Hiki lämmitti ja välillä käytiin lasten kanssa juomassa "limpparia" pahvimukeista pihakivellä.

Illalla paistoimme rannassa makkaraa. Päivän ajan palanut nuotio oli pienentynyt niin, että siinä oli hyvä kypsentää lapsille Atrian iltaherkut! :) Laskeva aurinko kultasi meren ja lapset leikkivätkin, että "vedessä on kultaa". Löysimme rantakaislikossa kuljeskellessamme jonkun eläimen luurangon. Meri oli  mitä ilmeisimmin myrskyn aikaan sen huuhtonut rantaamme. Poikamme oli varma, että luut kuuluvat ketulle. Illasta tulikin luontoilta. Kysymysten tulva oli valtava. Miksi se on kuollut? Miten sillä ei oo silmiä? Miksi sen nahka on irti? Missä sen äiti ja isi on? Onko se kävellyt meidän pihalla? Miehen kanssa vastasimme parhaamme mukaan. Mitä elämä olisikaan ilman pieniä pihantonkijoita, jotka innostuvat, ihmettelevät ja saavat meidät vanhemmatkin näkemään kotipihan kiehtovana?!

Kaislikossa suhisee.

Kettu se ei kyllä ole, mutta kettuna sitä nyt pidetään! :) Meri tuo ihmeellisiä aarteita.

Päivän aikana nuotio pieneni niin, että illalla siinä jo pystyi paistamaan makkaraa.

Pienet pihantonkijat nukkuvat puhtaina sängyissään. Sauna on pian lämmin, päivän rehkinyt mies odottaa seuraa! Ilta olkoonkin pitkä ja suloinen! Toivotan tämäniltaisen auringonlaskun myötä ihanaa ja kaunista syysiltaa meille kaikille! <3

Kalastajan kotimatka.

<3: Janika

Flunssailua kotona!

Talo on hiljainen. Pieni potilas nukkuu. Isoveli lähti isin kanssa kaatamaan puita pihalta. Olen tämän päivän ollut kotona ja lääkärissä, sillä tyttäremme on flunssassa. Lastentarhanopettajana ja äitinä olen jälleen tänä syksynä saanut kokea miljoonien bakteerien ja virusten tervehdyksen! Kuume, flunssa, vatsatauti, enterorokko, vesirokko, silmätulehdus ja korvatulehdus -lastenvitsauksia viime viikoilta. Tarttuvat myös aikuisiin, kokemuksella voin kertoa. Luvassa on lisää pöpöjä, sillä lööpit pelottelevat superinfluenssalla. Ei hätää, näillä mennään! Kesään mennessä helpottaa ja lomalla voikin jo alkaa sairastamaan kesäflunssaa.

Lapsen sairastamisen arviointi aiheuttaa taatusti jokaiselle työssäkäyvälle vanhemmalle joskus päänvaivaa. Onko lapsi sairas? Joko nyt ollaan terveiden kirjoissa? Töissä mittailen kuumetta, keskustelen puolikuntoisen lapsen tarhaan tuomisesta vanhempien kanssa sekä soittelen äitejä ja isiä hakemaan väsyneitä nuhaneniään kotiin sairastamaan. Neuvon, että lasta ei voi tuoda puolitehoisena päiväkotiin. Lapsen tulee olla siinä kunnossa, että hän jaksaa päiväkodin arjessa. Oman lapsen kohdalla olen kuitenkin hukassa. Mietin muiden vanhempien tavoin aamulla eteisessä, että onko pikkuinen nyt "oikeasti" sairas. Viime päivät olen huolestuneena arponut oman murusen silmien punoituksen syytä ja väsynyttä olemusta. Odottanut kuumetta. Kun asteita kuumemittarissa on tarpeeksi, voi olla varma, että päätös pienen kanssa kotiinjäämisestä on varmasti oikea. Meille ei kuitenkaan tällä kertaa tullut väsymyksen ja huonovointisuuden avuksi sitä kuumetta. Onnekseni päädyin kuitenkin jäämään tyttömme kanssa kotiin, sillä lääkäri totesi hänellä korvatulehduksen ja silmätulehduksen. Meidän pieni pyörremyrsky on tällä hetkellä sammunut sänkyynsä. (Välillä tosin herää yskimään niin järkyttävästi, että todella luulen hänen tukehtuvan.) Oman lapsen sairastaminen on surkeaa!

Tämän päivän aikana olen maailman levottomasta tilanteesta ja yhteiskuntamme surkeasta taloustilanteesta huolimatta ollut tyytyväinen. Olen nimittäin kokenut suurta kiitollisuutta siitä, että olen saanut olla sairaan pikkuiseni kanssa kotona. Oikeastaan olen sitä mieltä, että meillä on täällä kotimaassa todella hyvin asiat! Ajatella, meillä on mahdollisuus hoitaa sairastavia sydänkäpyjämme kotona -ja saada siitä vielä palkkaakin! Luksusta, ainakin minun mielestäni! :)

Olemme tänään touhunneet pojan kanssa kaikkea mukavaa sillä aikaa kun pikkusisko on koisinut. Kotipäivä keskellä viikkoa tuli koko syksyn päiväkodissa touhunneelle miehenalullekin tarpeeseen. Kotona rauhallisessa ympäristössä syntyi mahtava junarataleikki, johon äitikin pääsi mukaan!

Sairaala, poliisitalo sekä satama.

Lääkärin radiossa tunnettu naislaulaja laulaa melkein tämän päivän ajatuksiani:

Elämä on varjoa ja valoa, näin syksylläkin!

Ihanan tavallista iltaa kaikille!

Laitan vielä loppuun viime postauksen suklaapiirakan ohjeen, sitä kun kaivattiin. :)
Ohje on suoraan Pirkan kaakaojauhepurkin takaa. Teen sen kaksinkertaisena yhdelle pellille. Pohjasta tulee muhkeampi.

<3: Janika

Suklaan sulostuttama keskiviikko

Meille iski poikani kanssa todellinen suklaanhimo.

Kuten jokainen suklaata rakastava tietää, himon iskiessä ei muuta keinoa ole kuin taltuttaa se. Tai ainakin itse olen oppinut ymmärtämään, että suklaalle on ajoittain annettava valta. Jos ryhtyy hakemaan tyydytystä suklaapakkoon jostakin muusta makeasta saati suolaisesta herkusta, tulee popsittua kaloreita ja rasvaa aivan turhaan ja liikaa. Niinpä päätimmekin pyöräyttää suklaapiirakan. Perinteisen pellillisen ruskeaa, tahmaista ja suklaista namia. Pahin suklaatuska katoaa yleensä nimittäin jo leipomisen aikana herkullisen tuoksun haistelun ja pienen taikinan maistelun myötä.




Leipominen uudessa keittiössämme lasten kanssa on oikein miellyttävää. Pikkukokit vahtaavat baarijakkaroilla saarekkeen toiselta puolelta äitiä, joka mittaa ja sekoittaa aineksia. Apukokit saavat toki myös osallistua. Jauhojen ja sokereiden kaataminen taikinakulhoon on tärkeää osallistumista.
 

Lasten mielestä leipomisessa parasta on taikina. Suklaapiirakan leipomisessa meillä jo ymmärretään odottaa kuorrutekulhon rappaamista. On samaan aikaan hermoja raastavaa ja suloista katsoa kun pienet kielet ja tahmaiset sormet tahraavat kaiken ympärilläolevan ainakin puolen metrin etäisyydeltä taikinakulhoa nuoleskellessaan. Kuuluu nautinnollisia ääniä, maiskutusta ja naurua. Kaksi herkkupeppua istuu vieretysten sulassa sovussa kulhon ympärillä ja nautiskelee leipomisen ihanuutta. Äitinä olemisessa on aivan mahtavaa saada tarjota mussukoilleen niin pieniä, mutta silti todella suuria elämyksiä.

No, meidän leipomus onnistui. Suklaa todella sulostutti väsyneen ja sateisen keskiviikkoillan. Nyt on uutta taloa katsomaan tuleville lapsivieraillekin pakastimessa tarjottavaa. Tervetuloa kaikki te pienet vieraat!

Huomenna voisi sitten tällä suklaanhimoisella äidillä ollakin kuntosalipäivä. Energistä ja makeaa loppuviikkoa kaikille! Syökää suklaata!!!

<3: Janika

Blogikirjoitus KauppaSuomi-lehdessä tänään

Olemme jo hyvän aikaa kirjoittaneet Jennyn ja Sarlotan kanssa blogitekstejä KauppaSuomi-lehteen.
Tänään julkaistussa KauppaSuomessa on kirjoitukseni, joka kuvaa hieman tunnelmia juuri uuteen kotiin muuttamisen jälkeen.

Kirjoituksen voi lukea joko painetusta lehdestä tai KauppaSuomen verkkolehdestä (s.18) täältä:
http://issuu.com/kauppasuomi/docs/39-pohjoinen_2433014a238e14?e=10124190/30237502

-Janika-

Pyykkinaruhaave :)

Minulla on jo vähän aikaa ollut pieni toteuttamaton haave mielessäni. Haave syntyi luultavasti niihin aikoihin kun tuskailin märkien tuoksuvien pyykkivuorteni kanssa pienessä väliaikaisessa vuokrakämpässämme. Kun olin pessyt tehokkaana kolme koneellista pyykkiä putkeen ja illalla etsin viimeiselle koneelliselle kuivatustilaa. Siinä vaiheessa kun kämpän ilmankosteus tuntuu jo melkein pisaroina nenänpäässä, on oikein mahdollista alkaa haaveilemaan pyykkinarusta. Ihan totta!

Viikonloppuna päätin toteuttaa pyykkinaruhaaveeni. Paksun ja kestävän pyykkinaruni kera hipsin takapihallemme etsimään sopivaa pyykinkuivauspaikkaa. Löysin idyllisen paikan kahden koivun välistä ja pienen hääräyksen jälkeen lakanat roikkuivat narullaan ja tuuli teki niistä pullistelevia purjeita.

Illalla oli aivan ihana pedata raikkaat ja puhtaat lakanat sänkyyn. Vaikka talossamme on pyykkejä varten tehty erillinen pyykinkuivaushuone, aion kuivattaa osan pyykeistä ulkona niin kauan kuin se on mahdollista. Näitä pieniä naurettavia haaveita, juuri näitä, on niin herkullista toteuttaa, omalla tontilla.

Pyykinpesu on niin tylsää, mutta palkitsevaa. Suorastaan rakastan puhtaan pyykin tuoksua! Ripustelkaahan tekin lakanoita syystuuleen hulmuamaan, vielä ehtivät melkein jopa ensi yöksi sänkyyn.Tämä mama suuntaa Kodin Ykkösen yllätyspäiville hakemaan Lokki-valaisinta edulliseen yllärihintaan! Meiltä puuttuu keittiön pöydän päältä vielä sopiva valaisin ja olen varma, että Lokki riippuisi ruokapöydän yllä varmasti tyylikkäänä ja ajattomana useamman vuoden.

Raikasta keskiviikkoa ja tsemppiä loppuviikkoon!

<3: Janika

Syyskuun 1.päivä, blogin henkiin herääminen kesätauolta!

Heippa, ihanat lukijat!

Olen saanut viestejä niin sähköpostitse kuin blogiin, että täällä odotellaan postauksia ja tietoa blogin jatkosta. Blogi on ollut vaiti. Anteeksi! Minulla ei vain ole ollut aikaa ja voimia kirjoittaa. Elämä on ollut täpötäynnä. Päivät niin pyöreitä ja vaativia, että tämä bloggari on kaatunut illalla sänkyyn ja sammunut heti. Ei edes unia bloggaamisesta. Jenny ja Sarlotta ovat molemmat niin kiinni työelämässä, että blogin puolella kunnostaudun pääasiassa minä! Lupaan, että syyskuu on blogin uusi alku! Pääni pursuaa tekstejä ja ideoita blogin suhteen, katsotaan paljonko niistä ehdin naputella teidän näkyvillenne...

Ankkuri on heitetty kotisataman santaan. Me olemme kotona!

Voisin valottaa hieman omaa elämäntilannettani sekä sitä, miksi en ole ehtinyt blogiin. Oikeastaan voisin sanoa, että olisin toki ehtinyt, mutta olen arvottanut minulle vielä merkityksellisemmät elämän perusasiat viime aikoina blogin kirjoittamisen edelle. Meillä oli suorastaan sairas loppurutistus raksan suhteen. Asiat menivät niin kuin emme olleet suunnitelleet ja jouduimme muuttamaan hieman keskeneräiseen kodintapaiseen. Miehen terveys oli koetuksella rankan ja työntäyteisen vuoden jälkeen ja muutto uuteen kotiin oli karu ja raskas. Onnen ja voittotuuletusten sijaan meidän kotipihallamme vilkkuivat ambulanssin valot ja illat olivat itkua täynnä. Käperryin väsyneenä iltaisin uuden kodin kiviseinien sisäpuolelle ja keräsin rakkaat ympärilleni. Halusin vain olla raksaelämän nujertaneen perheeni kanssa.

Kuten sanoin, raksa otti meistä lähes kaiken irti. Uudessa kodissa ei fiilistelty ekoina päivinä. Kuljin ahdistuksen pala kurkussa edestakaisin talossa, jossa kaikui. Hymyilin tekohymyä riemusta silmät kirkkaina leikkiville mussukoilleni, yritin esittää miehelle tyytyväistä ja onnellista. Kuitenkin itkin eniten, mitä koko sinä aikana kuin olemme mieheni kanssa tunteneet toisemme. En halunnut kutsua uutta taloa kodiksi, työleiriä ja perheen koettelijaa. Se oli ahdistusta, väsymystä ja tunteiden tuskaa. Halusin muuttaa pois. Pelkäsin suunnattomasti sitä, että raksa vei meiltä liikaa, niin paljon, ettei kaikkea ole koskaan mahdollista saada takaisin. Oikeastaan inhosin taloamme, inhosin koko ideaa alkaa rakentamaan.

Onnekseni minulla on työni. Työ, jota rakastan. Työ, jossa voin toteuttaa itseäni parhaalla mahdollisella tavalla. Töissä unohdin talon, ahdistuksen ja oman elämän repaleisuuden. Töihin ajaessa kuuntelin musiikkia sekä ajatuksiani ja riemuitsin työpäivän tarjoamasta vapaudesta olla pois omasta kotielämästä. Työn ansiosta olen onnistunut kohentamaan omaa oloani myös kotona. Niin, kotona. Uusi talo on vähitellen muuttunut kodiksi. Yläkerta alkaa olla täysin valmis ja näyttää jo aivan omalta kodilta. Kodissamme keittiö ja olohuone, vanhempien makuuhuone sekä yksi wc sekä suihkutila sijaitsevat yläkerrassa. Yläkerrasta pääsee myös suurelle terassille, joka on keskeneräisyydestään huolimatta ollut kovalla käytöllä. Vietämme iltaisin ulkoilun lisäksi paljon aikaa yläkerrassa, kodin valmiissa osassa!

Alakertakin on listoja vaille valmis. Sisustus on kuitenkin lastenhuoneita lukuun ottamatta täysin kesken. Alakerran aulan pöytä on täynnä työkaluja, seinää vasten nojaa musta roskia pursuava jätesäkki. Kodinhoitohuone on täynnä Ikean kasseja, joissa lakanat, verhot, pyyhkeet, koriste-esineet ja lastenvaatteet ym. odottelevat oman paikkansa löytymistä. Lattialistat makaavat pinoissaan yhdessä huoneessa, uudet terassikalusteet on pinottu pahvilaatikoissaan korkeaksi torniksi pääeteisen oven eteen. Pikku hiljaa. En aio stressata, sillä sen olen viime aikoina oppinut, että elämä ei koskaan tule valmiiksi. Tällä hetkellä on tärkeämpää olla päiväkodissa päivänsä viettävien kullanmurujen kanssa illat, läsnä. Viikonloppuina olisi mahtavaa siivota ja järjestää paikkoja, mutta arvotan nyt levon ja perheen kanssa vietetyn ajan tärkeämmäksi. Vielä tulee aika laittaa loput tavarat paikoilleen ja pestä ikkunat kunnolla. Nyt meillä tarvitaan koti-iltoja, veneretkiä merellä, makkaranpaistoa nuotiolla, pyöräilyreissuja ja yhdessä kokattuja iltapaloja.

Kodin lähellä on paikka, jossa vesi on todella matalalla. Tänne pääsee veneellä parissa minuutissa.

Nyt on uusi aika, minulla ja blogilla. Itseni koonneena olen yhtä raksaa kokeneempi ja vahvempi. Uskon löytäväni onnen nykyisin entistä pienemmistä asioista.  Kuulen pienen tyttäreni naurun. Plaston muovinen maasturi ajaa ruokaa vaaleanpunaiselle ponille. Poni huutaa nälkäisenä: " Lissää, lissää! Ihhaahaa haluaa jäätelöheinää!". Ilta-aurinko kultaa olohuoneen delfiini-sohvapöydän lasin.
Kaikki tähän asti olohoneeseen aseteltu on harmonisesti paikoillaan. Mies paukuttaa jotain pihalla, terassille asti kuuluvat vesijettien äänet sekä meren kohina. Täällä on meidän maailma, keskeneräinen valtakunta, jossa mikään muu ei ole täydellistä kuin tunne rakkaudesta.

Muuttopäivänä instagramiin lisäämäni kuva.

Tähän on hyvä lopettaa jättipitkä postaus! Lähdenkin seuraavaksi viltin mutkaan pakuriteetä litkimään, olen nimittäin flunssassa. Energistä ja iloista syyskuun ensimmäistä viikkoa teille kaikille ihanille!


<3: Janika

Blogin kesä ja raksan valmistumista..

Suomen suvi ei ole ollut kovinkaan suloinen, hyvä niin, sillä rakentajaperheen arkeen ei tule ylimääräisiä paineita "nauttia kesästä". Paria lyhyttä kesälomareissua lukuunottamatta meidän elämämme pyörii raksan ehdoilla. Minulla alkoivat työt, joten arki ja illat ovat kyllä täynnä säpinää. Olemme kuitenkin jo voiton puolella, sillä heinäkuun viimeinen päivä on MUUTTOPÄIVÄ!

Olen käynyt suorastaan kuumana, hyrissyt illasta toiseen. Raksalla alkaa olla jo valmista, joten koen olevani oikeutettukin pieneen fiilistelyyn ja kehräämiseen! Muuttoa ennen on vielä asennettava hanat ja suihkut, portaiden flotex-matto, parit tapetit, lasikaiteita ja sen sellaista. Edessä on rankkoja iltoja ja loputon määrä muuttolaatikoiden pakkaamista sekä purkamista. Valmistuva koti kuitenkin pitää mielen pirteänä ja kutsuu ihmeellisellä tavalla, päivin ja öin. Kodin sisustaminen pyörii kaiken aikaa mielessä, sisustuskuvat rullaavat filminauhoina yöunissa. Olen kiertänyt sisustusliikkeitä ja selannut verkkokauppoja, tilannut tavaraa ulkomaita myöten. Ruokapöytä on matkalla Saksasta kotiin, olkkarin sohva seilaa Viron lipun alla merta pitkin kotisatamaan. Lamppuja, peilejä, huonekaluja, verhoja ja kaikkea muuta tärkeää.  Nököttävät auton takakontissa, postissa tai paketeissaan kämpällä ja raksalla.

Meillä oli eilen juhlapäivä kun mieheni täytti vuosia. Juhlakalu möyri raksalla jo aamusta ja aistin hänen innottomuutensa juhlimiseen jo useaa päivää aikaisemmin. Vieraita kävi pyörähtämässä raksalla sankaria onnittelemassa, mutta juhlia ei sen kummemmin järjestetty. Aamulla työnsin lasten kanssa leipomamme suklaakeksit rasiassa ahkeroitsijan kainaloon. Illalla juhlimme kämpällä kuitenkin lasten kera kotiin saapunutta päivänsankaria. Lahjojen ja korttien lisäksi isi sai nauttia juhlatarjoilusta, jollaisesta oikeasti pitää. Ei kermaa, sokeria, eikä voita. Kakun virkaa toimitti jäädytetyistä marjoista ja rahkasta koottu "jäädyke". Koristeena oli jäädytettyä pehmeäksi sulatettua vaniljajogurttia, banaania ja pari murennettua Digestive-keksiä. Nam! Kakku oli niin hyvää, että lapsetkin söivät vatsat täyteen vitamiineja. Lakritsa-pakuriteen ja omenamehun seuraksi murustelimme näkkäriä ja leipää.

Meidän blogimme nukkuu. Jenny ja Sarlotta ovat hieman väsähtäneet bloggailuun. Työelämän todellisuus on vienyt voimat. Neuvottelut blogin jatkon suhteen ovat kesken. Emme ole varmoja jatkavatko kaikki bloggaamista. Nyt kesän aikana teemme päätöksiä. Minä kuitenkin haluan jatkaa kirjoittamista. Mikäli blogin hallinta siirtyy minulle, muuttuu blogi yhä enemmän lifestyleblogiksi, joka käsittelee sisustusta ja lapsiperheen arkea. Katsotaan mitä tulevaisuus ja syksy tuovat tullessaan. Pian luvassa joitakin "paloja" meidän kodistamme... :)

Näiden kotirantamme kuvien myötä toivotan ihania kesäpäiviä kaikille teille lukijoillemme! Kiitos kärsivällisyydestänne, pian tekstejä alkaa tulla taas säännöllisesti!

 Uusi parketti on otettu käyttöön. Lähden läpsyttelemään...

-Janika-

Mittumaaria!

Meidän perheen juhannuksen piti olla aika tylsä ja raksaa täynnä. Onneksi siitä tuli odotettua mukavampi. Sattumien kautta meidän juhannuksemme on oikeastaan ollut ihana! Ei ollut mökkiä eikä sovittu yhtään mitään kenenkään kaverin, ystävän tai sukulaisen kanssa. Numero yksi oli vain keittiön vastaanottaminen ja kalusteiden purkaminen kuljetuspakkauksista juhannusaattoa edeltävänä päivänä sekä laatoitettujen pintojen saumaus. Kaikesta huolimatta me olemme saaneet mitä yllättävimpien käänteiden ansiosta viettää aikaa ystävien ja tuttavien seurassa joka päivä, saimme myös mökkireissulta pohjoisesta kotiin ajavan pikkusiskonikin kaverinsa kera yökylään! <3

Kaappeja siellä, kaappeja täällä...

Juhannuksen kynnyksellä hain postista Ellokselta tilaamani tapetin (Teen postauksen kotimme tapeteista sitten kun tyttären huoneen tapetti on hankittu.) ja ajelin lasten kanssa raksalle. Mies oli työmiehen kanssa laatoittanut valmiiksi kylppärin ja alakerran lattian -juhannusriemu repesi! Laatat olivat niin kauniit! Ilo ja fiilis kasvoivat ennätyslukemiin kun saimme vielä keittiön ja kodinhoitohuoneen kalusteet "kotiin" ennen keskikesän juhlaa. Availin lasten kanssa kalusteita kuljetuspaketeista ja olin onneni kukkuloilla. Kodinhoitohuoneen kalusteiden ovet yllättivät, ne sopivat meidän kodin värimaailmaan paremmin kuin ajattelinkaan. Keittiön kalusteissa ovat vielä suojamuovit päällä, joten pääsen ihmettelemään niitä paremmin asennuksen jälkeen! Tässä kuitenkin pieni näyte kodarin kalusteiden ovista. (Kuva on kännykällä otettu, mutta kaapinoven väri näkyy kutakuinkin oikeana.)

Lattia on vielä saumaamatta.

Meidän mummula sijaitsee raksan läheisyydessä, joten pääsimme myös juhannussaunaan. Itseasiassa sauna on lämmennyt useaan otteeseen, sillä uimaralli saunasta mereen/järveen kuuluu ehdottomasti juhannukseen -eikö vain? Kaksivuotias tyttäremmekin uskaltautui saunanhöyryistä kahlaamaan meriveteen. Vesi on todella viileää, mutta saunasta uimaan pulahtaminen tuntuu iholla niiiiinnn hyvältä!! I really love it!!! Meri on näyttänyt kauneutensa yöttömän yön juhlassa. Iltaisin olen ihastellut lintujen lentoa tyynen vedenpinnan yllä. Meri on yöttömän yön auringossa ihmeellisen kaunis, taianomainen. Olen opetellut pois "kuvaamispakosta", joten en halunnut juosta ihanista hetkistä pois hakemaan kameraa. Veikkaan, että kuvaan merta kyllästymiseen asti sitten kun olemme asettuneet asumaan, joten ei huolta -saatte tulevaisuudessa taatusti kuvamateriaalia merestä!

Juhannukseen kuuluvat kukat. Toiset löytävät niitä heti ulko-oven takaa. "Äiti, näin monta kukkaa!"

Taidankin tästä lähteä lasten kanssa kävelylle, aurinko nimittäin kurkistelee pilven takaa! Tiedä vaikka löytäisimme talsimisen päätteeksi jätskikiskalle! Ihanaa keskikesää itse kullekin, kesä on täällä! <3


-Janika-

  

Lomalla, mutta lapset mielessä!

Blogi taitaa hieman nukkua, tai ainakin elää hiljaiseloa. Jenny on valmistunut insinööriksi ja aloittanut työnteon, Sarlottakin ahertaa uudella työpaikallaan. Naiset eivät tunnu nyt ehtivän blogin puolelle, mutta toivottakoon, että pian saamme postauksia kehiin!

Minä puolestani olen lomalla. Kyyneleet silmäkulmissa hyvästelin eskarini ja päästin heidät koulutielle –minun lainalapseni! <3 No, toiset haasteet odottavat ja kesäloman jälkeen tämä lastentarhanopettaja aloittaa työnsä uudessa päiväkodissa. Omat unelmat lastentarhanopettajantyöstä ovat täyttymässä,

joten työ kirjaimellisesti kutsuu minua loman jälkeen. Työt ja vapaa-aika on pidettävä erillään. Siksipä en kirjoita työpaikastani sen enempää. Koen lapsia yli kaiken rakastavana bloggarina sekä varhaiskasvatuksen ammattilaisena velvollisuudekseni kuitenkin mainita adressista, joka vastustaa päiväkotien ryhmäkokojen suurentamista! Hyvät lukijat, vierailkaa addressit.com sivustolla ja allekirjoittakaa kyseinen addressi. Linkki adressiin:

 http://www.adressit.com/varhaiskasvatuksen_tulevaisuus_ei_kasvaville_ryhmille 

Hallitus aikoo muuttaa päivähoidon lasten ja kasvatushenkilökunnan välisen suhdeluvun yli 3-vuotiaiden lasten osalta seitsemästä lapsesta kahdeksaan lapseen aikuista kohden! Hallituksen linjaus saa todella varhaiskasvatuksen ammattilaisen voimaan pahoin. Kunpa näkisivät herrat säästösuunnitelmissaan joskus niin alas, että ihan lapsen tasolle!!!

Tulen niin vihaiseksi tästä suhdeluvun muuttamisasiasta, että haen kupin teetä ja jatkan. Huoh! Tiedän tai oikeastaan olen aivan varma, että jokainen päiväkodissa työskennellyt kasvattaja tuntee kurjia tuntemuksia ja voimattomuutta päättäjien suunnitelman edessä. Päiväkodeissa kaivataan nykysuhdelukujenkin rajoissa lisäkäsiä ja läsnäolevia aikuisia! Olisi järjetöntä kiristää henkilökuntamitoitusta entisestään. Itse en kykene uskomaan, että tämä linjaus menee läpi. Meidän ns. hyvinvointiyhteiskuntamme ei voi olla niin sekaisin, että avuttomimmilta otetaan pois! Aijai kun kylmää ajatus, että hyvinvointia rakennettaisiin nurinkurin murtamalla perustusta. En edes halua kuvitella lasten arkea vielä nykyistä suuremmissa ryhmissä. En myöskään tohdi ajatella sitä, miten lujilla olisivat lapsia rakastavien varhaiskasvattajien sydämet hektisessä riittämättömyyden tunteiden täyttämässä päiväkotiarjessa. Aikaa ei olisi olla läsnä pienten ihanissa maailmoissa, ei voisi olla, sillä jo nykysuhdeluvuilla mennään mielestäni välillä liian tiukilla henkilökuntamitoituksilla. Tuleeko meistä kasvattajista kiireen kyynistämiä, lapsilaumaa paimentavia robotteja, jotka kirjaavat hienoja korulauseita päättäjien määräämiin lomakkeisiin??                                                        

Voi rakkaat lukijat, tehkää päivän hyvä työ ja lisätkää nimenne addressiin! Ei anneta päättäjien viedä enää yhtään lapsiltamme! Totuus on, että lapset tarvitsisivat ennemminkin yhden aikuisen lisää ryhmään, jos laadukkaasta päivähoidosta puhutaan. Laatu on läsnäoloa, huomiota ja kiireettömyyttä. Me kaikki sen varmasti tiedämme,  että aika on rahaa! Vaaditaan rahaa tulevaisuudelle –rakkaimmillemme! Vain yhden lapsen lisäys kasvattajaa kohti kuulostaa todella vähältä. Seitsemän tai kahdeksan, ei kai sillä nyt niin eroa ole?? Ei sen kummemmin kuin, että kolmen kasvattajan ryhmässä tämä tarkoittaa 24 lasta nykyisen 21 sijaan. Voin vakuuttaa, että vähänkin alkaa olla jo liikaa! Sitä laatua kiitos!!

<3: Janika

Loppuun vielä pari otosta puhelimeen tallennetuista kesäloman hetkistä. Olemme lasten kanssa ulkoilleet paljon sekä touhunneet arkisia juttuja. Viikonloput ovat täyttyneet juhlista, joten arki on maistunut ihanalta juhlareissujen ja herkuttelun jälkeen.

Hevoset ovat niin suuria ja ihmeellisiä.

Keski-Suomen metsäpoluilla,

Oulu on yllättävän kaunis. Näkymä Tuiran sillalta.

Keittiöfiilistelyä

Aurinkoinen tervehdys raksaelosta!


Ajattelin hieman fiilistellä tilaukseen lähtenyttä keittiötämme myös täällä blogin puolella. Päädyimme useiden keittiöfirmojen kilpailutuksen jälkeen HTH-keittiöihin. HTH-keittiöt vakuuttivat meidät hinta-laatusuhteellaan sekä ainutlaatuisilla VH7-ovillaan. Meinaa mammaa jo vähän jännittää, sillä näistä suunnitelmista kootaan meidän perheen ensimmäinen ihan oma kokkauspaikka!

Keittiö on kodin sydän, sanotaan. Meidän kodissamme kokkaavat äiti, isä ja lapset, joten kodin sydän on kovassa käytössä. Kuten kaikki vanhemmat tietävät, pienet kädet ovat tahmeita, kovakouraisia ja varomattomia. Meidän keittiömme yksi tärkeimmistä kriteereistä onkin kestävyys. Kestävyyden lisäksi meille on tärkeää, että "köökki" on kodikas, moderni sekä ajaton. Nämä adjektiivit saavutettiin kun valittiin hillitty vaalea värimaailma ja suorat selkeät linjat.Kaapinovet ovat korkeakiiltoiset valkoiset laminaattiovet, joiden reunat ovat tammiviilua. Tasoiksi suunnittelimme ensiksi HTH:n tarjoamaa lakattua massiivipuutasoa, mutta päädyimme lopulta lattian vuoksi valkoiseen laminaattiin. (Näissä perspektiivikuvissa tammitasot.) Kodinkoneet ovat AEG:n, sillä saimme ne HTH:lta edullisesti.

No, keittiösuunnitelma edistyi hienosti. Olimme jo alusta asti keittiösuunnittelijamme kanssa samoilla linjoilla. Suurin koettelemus koettiin kuitenkin lattian kanssa. Suunnittelimme nimittäin keittiöön laattalattiaa. Sen tuli toimia keittiön kaapistojen, olohuoneen parketin sekä koko talon värimaailman kanssa. Valinta oli vaikea, mutta lopulta päädyimme samaan laattaan, valkoharmaaseen Carrara marmoriin, jota tulee yläkerran suihkutilaan sekä yhden kiinteän hyllyn verran alakertaan. Keittiö oli mielestäni aivan täydellinen Carraran kanssa ja elin marmorihuumassa päivän. Päivän, sillä sisustussuunnittelijamme Oulun Sisustajilta muistutti, että marmori on superherkkä kivimateriaali.

Onnekseni mies hoksasi napata raksalta mukaan marmorilaatan paloja, jotta voimme testata keittiönlattiaehdokasta. Googlasin sen verran, että tiesin huokoisen marmorin kärsivän happamista aineista ja voimakkaista väreistä. Kotona sitten testasin. Sotkin ihmeellisen kauniit kivipalaseni mustikkaan, puolukkaan ja sitruunaan.

Ja, järkytys oli suuri kun muutaman MINUUTIN jälkeen putsasin marmoripalaset! Jokainen "testausaine" jätti jälkensä kiiltävään kiveen, samean kiillottoman läntin! Sitruuna tuntui syövyttäneen kiveä ihan kunnolla. (Ks. kuva alla.)

Niin luovuin sillä seisomalla marmorilattiaisesta keittiöstä. Kaltaiseni likakammoisen tyypin olisi itsemurha laittaa noin stressaava lattia kodin sydämeen, eikö?! Aamun kiireessä lattialle läikkynyt kahvitippa tai mustikka olisi katastrofi! Elämässä sattuu suurempiakin katastofeja, joten esteettisyyden aiheuttama kärsimys olisi liian suuri!! Huristelinpa sitten laattakauppoihin ja etsin marmorin jäljitelmät Oulun alueelta hyppysiini. Vaan ei ollut Carraran vertaista. Ei auttanut tämän naisen lopulta kuin vaihtaa kivisydän puuksi ja tilata keittiöön sama parketti kuin olohuoneeseen. Olen kuitenkin varma, että aamulla paljaat varpaat ja mieli ovat tyytyväisempiä parketin päällä kuin kuvan kauniilla marmorilla!

Keittiö on nyt suunniteltu valmiiksi, siitä tulee meidännäköinen ja talon tyyliin sopiva. Jos suunnitelma joskus oikesti nököttää paikallaan, lupaan kuvata sen nähtäväksenne. Säihkyvän kirkasta iltaa kaikille! :)

-Janika-