Tähti on syttynyt!

Marraskuuta on eletty jo kohta kolmannes ja joulu lähestyy. Pikkujoulukausi on käynnistymässä! Itse olen jo yhdet pienet joulut juhlinut, vielä muutamat ovat edessä! En yleensä ole pikkujoulutyyppiä, mutta näin raksaprojektin erakoittamana on ihana ajatella ajanviettoa ystävien ja kavereiden kanssa. Tänä vuonna odotan jouluakin enemmän kuin muulloin. En niinkään jouluruokia tai joululahjahärdelliä saati ostohysteriaa. Odotan sitä, että olisi aikaa olla läheisten kanssa, ilman jatkuvaa aikatauluttamista.


Kävimme viikonloppuna Ikeassa. Suuressa talossa tarvitaan loputtomasti säilytyskalusteita sekä muuta käyttötavaraa, joten ostettavaa oli! Toimme Ikeasta myös pienen palan joulua uuteen kotiimme. Löysimme nimittäin olohuoneen ikkunaan ihastuttavan kuparinvärisen joulutähden! Yksinkertainen ja selkeä metallitähti oli myös "hörsylöitä" inhoavan miehenkin mieleen.Tähden ripustaminen ikkunaan oli tosin tunteiden taistelu, sillä johto oli aivan liian pitkä! Meillä on olohuoneessa keskimmäisen ikkunan päälle asennettu pistorasia juurikin jouluvalojen ripustamista varten. Olohuoneeseen ei ole kuitenkaan vielä asennettu sinne suunniteltuja lamelleita, joten ylipitkä johto jäi kurjasti roikkumaan myttynä pistorasian viereen. Sähkömiehen mukaan johdon lyhentäminen ei ollut mahdollista, joten jouduin tekemään kompromissin ja asentamaan tähden eri ikkunaan ylösalaisin. Näin johto kulkee huomaamattomammin sohvan takana lymyilevään pistorasiaan. Kaikesta huolimatta tähti on oikeenkin kaunis! Se täydentää hyvin olohuoneen kuparinväristä valaisinmaailmaa.

Kimmeltävää marraskuista keskiviikkoiltaa meille kaikille! Nautitaan kodeistamme ja sytytellään kynttilöitä sekä koristevaloja! Tämän pikapostauksen jälkeen lupaan postata vielä tällä viikolla. Mies lähtee reissuun ja meillä on lasten kanssa aikaa. Jos lähdettäis vaikka retkelle... :)

-Janika-

Peruskauraa kaamoksessa

Päivät ovat kuluneet siihen tahtiin, että ei paljon ole ehtinyt fiilistellä blogin puolella. Ja jos rehellisiä ollaan niin suurimmat hehkut ovat hukkuneet kaamokseen. Pienistä asioista ovat löytyneet ilot ja timanttiset hetket päivien keskelle. Liikunta, laadukas ruoka ja hyvät tyypit taitavat olla niitä positiivisuuden lähteitä. Mun aurinkoenergialla latautuvat akut huutavat lisää virtaa. Iltapäivällä kaiken sisäänsä kahmaiseva liian pitkään kestävä pimeys hallitsee liikaa. Tulispa edes lunta!



Eilen löytyi riemua talven keskelle kun lähdimme illalla meidän trion voimin kylpylään Kalajoelle. Pikkuihmisen ensimmäinen kylpyläreissu sujui mallikkaasti alkushokin jälkeen. Tyttö pelästyi muutamaa ystävällisesti hymyilevää vanhaa rouvaa saunassa niin perusteellisesti, että jäivät löylyt väliin. Lämmin, valoisa poreallas, ilman kuplia aiheuttavaa napin painallusta, oli ihan suosikki. Sukellettiinkin ekat kerrat. Ilta päättyi hiekkasärkillä sijaitsevaan tunnelmalliseen raflaan, Sandy Keltiin. Hyvillä mielin ajelimme kotiin. Matkanvarrella näimme myös yhdet kunnon jouluvaloöverit. Jollekin oli varmaan käynyt alejouluvalolaarilla sama kun mulle saattaa käydä liian usein ihansamamissämarketissa oranssilla edullisuustarralla leimattuja tuotteita sisältävän korin tai hyllyn edessä: pakko ostaa paljon kun halvalla saa! Vaikka mistäpä mä tiedän miten tarkkaan harkittuja valovirityksiä ne on. Piristävän näköinen eriväristen lamppujen sekamelska märän, hiilenmustan asfalttitien reunassa kuitenkin. Oisin ottanut kuvan, mutta kiekkovuoroon kiirehtivä kuski suositteli mua kuvaamaan ens kerralla ohi ajettaessa. Jännä nähdä ovatko ne silloin jo sammuneet.

(Kuva lainattu kaikessa kauneudessaan täysikokoisena osoitteesta:  http://www.kalajokiresort.fi/kylpyla-ja-hoidot/kylpyla-sanifani/ )

Käväisin iltasella vetäisemässä raivolla juoksulenkin ja kaamoksen aiheuttama tuska hajosi tänään sinne. Katuvalojen välkkeessä huhkitun lenkin vapauttamat endorfiinit maalasivat pimeän sävyt hetkeksi piiloon. Tummien oksien päälle sinnetänne ihmisten pihoilleen asettelemat lamput näyttivät kauniilta jälleen. Joulu, sen jälkeinen uusi vuosi ja sitä seuraava kevät. Tästä pimeydestä saattaa sittenkin selvitä hengissä. ;)

Koska päivät ovat olleet pääosin todella tavallisia, aattelin kuvailla myös kirjaimellisesti peruskauraa. Aamiaisella samaa viljamössöä eri täytteillä joka päivä. Pienemmälle pikahiutaleista ja isommalle normaaleista. Puuro maistuu päivästä riippumatta.

Mielettömästi jaksamista meille kaikille pohjoisen asukkaille tänne kaamoksen keskelle! D-vitamiinia poskeen ja sisulla ensi kevääseen! ;)

Terkuin; Jenny