Suklaan sulostuttama keskiviikko

Meille iski poikani kanssa todellinen suklaanhimo.

Kuten jokainen suklaata rakastava tietää, himon iskiessä ei muuta keinoa ole kuin taltuttaa se. Tai ainakin itse olen oppinut ymmärtämään, että suklaalle on ajoittain annettava valta. Jos ryhtyy hakemaan tyydytystä suklaapakkoon jostakin muusta makeasta saati suolaisesta herkusta, tulee popsittua kaloreita ja rasvaa aivan turhaan ja liikaa. Niinpä päätimmekin pyöräyttää suklaapiirakan. Perinteisen pellillisen ruskeaa, tahmaista ja suklaista namia. Pahin suklaatuska katoaa yleensä nimittäin jo leipomisen aikana herkullisen tuoksun haistelun ja pienen taikinan maistelun myötä.




Leipominen uudessa keittiössämme lasten kanssa on oikein miellyttävää. Pikkukokit vahtaavat baarijakkaroilla saarekkeen toiselta puolelta äitiä, joka mittaa ja sekoittaa aineksia. Apukokit saavat toki myös osallistua. Jauhojen ja sokereiden kaataminen taikinakulhoon on tärkeää osallistumista.
 

Lasten mielestä leipomisessa parasta on taikina. Suklaapiirakan leipomisessa meillä jo ymmärretään odottaa kuorrutekulhon rappaamista. On samaan aikaan hermoja raastavaa ja suloista katsoa kun pienet kielet ja tahmaiset sormet tahraavat kaiken ympärilläolevan ainakin puolen metrin etäisyydeltä taikinakulhoa nuoleskellessaan. Kuuluu nautinnollisia ääniä, maiskutusta ja naurua. Kaksi herkkupeppua istuu vieretysten sulassa sovussa kulhon ympärillä ja nautiskelee leipomisen ihanuutta. Äitinä olemisessa on aivan mahtavaa saada tarjota mussukoilleen niin pieniä, mutta silti todella suuria elämyksiä.

No, meidän leipomus onnistui. Suklaa todella sulostutti väsyneen ja sateisen keskiviikkoillan. Nyt on uutta taloa katsomaan tuleville lapsivieraillekin pakastimessa tarjottavaa. Tervetuloa kaikki te pienet vieraat!

Huomenna voisi sitten tällä suklaanhimoisella äidillä ollakin kuntosalipäivä. Energistä ja makeaa loppuviikkoa kaikille! Syökää suklaata!!!

<3: Janika