Raskautta ja kesän raikas aamu!

Piha on hiljainen. Vain moottoriveneen kaukainen ääni kuuluu rantaan, lokki kaartaa lähes tyynen veden yllä. Kuljen päättäväisin askelin yön kostuttamaa nurmea pitkin aamu-uinnilleni. Tämä hetki on minun. Aamu-uintia ajatellen on onni, että kesä on ollut sateinen ja sää muutenkin epävakaa. Ukkoskuurot ovat sekoittaneet meriveden juuri sopivan viileäksi. Pulahdus veteen, muutama uintiveto ja pari potkua, aah! Veri alkaa kiertää kehossa ja ajatus selkenee -tästä tulee hyvä päivä!

Aamu on usvainen ja tyyni.

Aamukosteutta.

Suihkun kautta siirryn aamutoimilleni. Mies on keittänyt kahvin valmiiksi. Toivottavasti kahvi maistuu tänään hyvältä! On ihanaa kun koko perhe on kesälomalla. Aamut ovat kiireettömiä ja on aikaa. Tänä aamuna olen päättänyt kirjoittaa blogia, kaikessa rauhassa kahvikupin äärellä. Kevät ja alkukesä hurisivat ohitse niin kovalla vauhdilla, että blogin kirjoittaminen jäi haaveeksi. Oikeastaan minun oli pakko antaa vain olla ja keskittyä niihin asioihin, jotka vaativat minua enemmän. Tasapainottelin myös oman oloni kanssa, teinhän positiivisen raskaustestin helmikuussa. Kahden aikaisemman raskauden ajan hehkunut mamma on saanut tässä "vauvajuhlassa" kylmää vettä niskaan. Olo on ollut joko aivan järkyttävä tai vähän huono. Olen pyyhkinyt silmiä jos jonkinlaisessa tilanteessa oksentamisen jälkeen: palaverissa, lenkillä ja lounaalla. Huono olo ja metallinmaku suussa ovat ironisia arkikavereita. Onnekseni työpäivät ovat olleet tehokkaita, sillä kroppa on antautunut raskaushormoneille usein iltaisin. No, elämä on tällaista! Kaikesta kuitenkin selviää! Näin keskiraskauden ohittamisen jälkeen viikossa on enemmän hyviä päiviä kuin huonoja. Olen oppinut nauttimaan niistä hyvistä ja ihanista päivistä!



Rehellisesti täytyy myöntää, että olen aiemmin hieman väheksynyt raskaana olevien naisten valituksia pahasta olosta. Olen ajatellut, että terveellisellä ruokavaliolla ja liikunnalla pahoinvointi on laitettavissa kuriin. Tämä raskaus on kuitenkin nöyryyttänyt minua ja muuttanut ajatuksiani.

Pahaan oloon ei todella auta mikään, ei edes rääkkiliikunta. Muistan miten itkin järkyttyneenä pururadalla kun oksennus yllätti kesken lenkin. Pahaan oloon ei tunnu olevan muuta lääkettä kuin aika. Sen olen pitänyt mielessä, että ruoka tai herkut eivät pahaa oloa lievitä. Suklaapala voi suussa maistua makoisalta sen pari minuuttia, mutta paha olo ja metallinmaku palaavat takuuvarmasti takaisin. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa muutaman vinkin, joiden avulla olen helpottanut omaa oloani pahoinvoinnin iskiessä. Jospa näistä joku kohtalotoveri saisi apua:


 - riittävä vedenjuonti (n. 3 litraa päivässä)
- porkkanat
- jääpalojen imeskely (epätoivoista, mutta helpottavaa!)
- jäisten mansikoiden imeskely
- aamu-uinti viileässä vedessä
 - väkevät kurkkupastillit (mynthonit, njam!)
- liikunta (pää pysyy kasassa, vaikka olo ei paranekaan)
- raikas ulkoilma
- kyläily ja pois kotoa lähteminen (Ystävät ja kaverit piristävät huonovointistakin!)
- kauneuden vaaliminen ympärillä (kukat, oman ulkonäön hoitaminen, kaunis kahvikuppi tms.)
- riittävän pitkät yöunet ja päiväunet
- ihana työpaikka ja hektinen arki :)
- hampaiden pesu väkevällä hammastahnalla
-hyväntuoksuisten pesuaineiden käyttö siivotessa




Meille siis tulee vauva (toivottavasti, mikäli kaikki menee hyvin). Pieni elämäänsä aloitteleva "möyrijä" on odotettu ja rakastettu jo nyt! <3 Tuleva isosisko taputtelee äidin vatsaa kaikkialla ja höpöttelee, että "siellä se meidän vauva on". Vauvalle säästetään vaatteita, katsellaan kaupoissa tavaroita ja asuja sekä suunnitellaan nimeä. Lapset eivät tiedä tulevan sisaruksen sukupuolta. "Jos se on tyttö, nimeksi tulee Kiila Kompi (Kiira Korpi), jos poika, on se Tepattian Alo (Sebastian Aho) tai Lonaldo (Chirstiano Ronaldo)."

Kesä on käsillä, elämän onnellisuus ja monen lapsen lapsuuden maukkaimmat hetket eletään nyt. On ihanaa kun on haaveita, asioita, joita odottaa. Tänään aurinkokin paistaa, äkkiä ulos! :)

<3: Janika