Seitsemän kuolemansyntiä

Olin viime viikon maanantaina Oulun yliopistolla kuuntelemassa Jutta Gustafsbergin ja Vertti Harjuniemen luentoa ” 7 kuolemansyntiä”. Luulin, että luvassa on Fitfarmin mainosluento, jonka aikana yleisö puhutaan Fitfarmin asiakkuuteen. Tiedän, että kuulostaa hassulta, mutta petyin. Tällä kertaa olisin juuri kaivannut sitä mainontaa. En ollut osannut valmistautua siihen, että vartalonpalvontaan ihmisiä lietsova Jutta Gustafsberg puhuisi yleisölleen ylä-asteen uskontotunnilla oppimistani kristillisessä teologiassa käytetyistä seitsemästä kuolemansynnistä. Jutta oli ”palomies-kätyrinsä” kanssa kietonut taitavasti kristilliset pääpaheet linjojensa ympärille. Kuolemansynnit ovat kristillisen terminologian mukaan vakavia syntejä, jotka johtavat hengelliseen kuolemaan ja erottavat ihmisen Jumalasta. Jutan ja Vertin illan jälkeen tiesin, että Jumalan lisäksi kuolemansynnit erottavat ihmisen myös unelmiensa vartalosta. Ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo. Vartalo on Fitfarmin Jumala.

Käteen jäi vain esitteitä, ei edes alennuskoodia Bikini Challengeen...

Jutta ja Vertti.

Jutta Gustafsberg on kaunis nainen ja taitava puhumaan. Persoonana Jutta on räiskyvä, energinen ja viihdyttävä. Luentoa oli todella mielenkiintoista seurata, mutta petyin siihen, että en oppinut mitään uutta. Toki sain joillekin omille ajatuksilleni lisää vahvistusta. Ilta ei kuitenkaan ollut fiasko, sillä mikä tärkeintä, minulla oli hauskaa. Nauraa hörötin tuon tuosta. Jutan elämänfilosofiassa on paljon samaa kuin mieheni elämänfilosofiassa: suoruus ja rehellisyys, ehkä jotain muutakin. Suorasukaisuus läskin ja laiskuuden aiheuttaman epätoivon yhteydessä muuttuu viihdyttäväksi. Erityisesti Fitfarmin asiantuntijoiden armottoman suorat totuudet naurattivat minua todella. Tosin koin nauramiseni lomassa myös huonoa omaatuntoa, sillä uskon, että totuudet aiheuttivat salissa raikuvan naurun lisäksi kuulijoille myös ahdistusta ja häpeää. Tästedes tiedät myös sinä lukijani, että raskauskilot on ihan yhtä helppo karistaa kuin muutkin kilot, imetyksen aikana on mahdollista laihduttaa, eivätkä ryhmäliikuntatunnit kasvata lihaksistoa. Muista myös, että läski lähtee sieltä mistä sattuu lähtemään ja vatsanahka sekä vatsalihakset palautuvat synnytyksen jälkeen treenin ansiosta aivan samaan tilaan kuin ennen odotusaikaakin. Naisella ei ole mahdollisuutta läskiensä edessä. Hormonit, yövalvomiset, pikkulapsiperhe ja raskaudet -tekosyitä kaikki tyynni.

Valovoimaa ja energiaa! :)

 
Jutta mainosti illan aikana myös Hypoxia. Ystäväni on töissä Oulun Hypoxilla ja minua todella kiinnostaa kyseinen rasvanpolttomenetelmä. Tarkoitukseni ei ole niinkään polttaa vatsamakkaroita vaan saada ennemminkin uusia kokemuksia kehonhuollosta ja palautumisesta. Minullahan on tapana hurahtaa kaikkeen, kuka tietää vaikka seuraavaksi juuri Hypoxiin. Sitä ennen käyn kuitenkin sukelluskurssin. Sukeltamisesta lisää seuraavassa blogitekstissä.

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille! <3


-Janika-

 

 

No pain!

Ajattelin kertoa teille viime sunnuntai-iltana löytämästäni supermiellyttävästä kivunlievittäjästä rasittaviin alaselässä tuntuviin kuukautiskipuihin. Olen muuten joskus kuullut, että raskauden jälkeen ei menkkakivuista enää tarvitse kärsiä. Puppua, sanon minä. Täällä ovat nimittäin vain kivut pahentuneet tytön syntymän jälkeen. Tuntuu, että ennen selvisin paljon vähemmällä.





Kuva: http://www.legaljuice.com/2010/02/mugging_victim_takes_feeling_n.html

Yleensä otan menkkakipuihin Buranaa tai Burana-Panadol-combon ja haudon alaselkää tai -vatsaa lämpimällä kauratyynyllä. Nyt ajattelin kokeilla miehelleni osaksi joululahjaa ostamaani paristolla toimivaa kipulaastaria. Ja voi ihanuus, mikä laite! Kiinnitin geelityynyt selkään ja säädin laastarin käyntiin. Lisäsin tehoa ja jännä sykähtely alkoi alaselässä, juuri kipualueella. Koje lähetti erilaisia sähköisiä impulsseja. Ne eivät vieneet särkyä pois, mutta tekivät siitä siedettävän tuntuista siksi aikaa kunnes Burana alkoi vaikuttaa. Kivusta tuli jopa miellyttävää! Vatsapuolella laastari ei tuonut mielestäni helpotusta, sai lähinnä vatsalihakset kramppaamaan. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos naiseuden mukanaan tuomista vaivoista kärsii!

Kuva lainattu: www.prisma.fi

Ostin laastarin, pakettinimeltään NoPain 3D itsetarttuva kivunlievittäjä, Prismasta. Hintaa sillä oli noin parin kympin verran. Paketti sisältää pariston. Yhdellä paristolla saa 20 kertaa 20 minuutin hoidon. Pakkauksessa laitetta kuvataan turvalliseksi ja nopeaksi kivunlievittäjäksi, josta voi olla apua moniin tavallisiin vaivoihin, kuten selkä- ja nivelsärky, iskiaskipu,hermosärky, migreeni ja kuukautiskivut. NoPain hallitsee kipua estämällä kipupistettä välittämästä kipusignaalia aivoihin. Se auttaa myös vapauttamaan lievittävää endorfiinia hermoja stimuloimalla. Oikein käytettynä ei pitäisi aiheutua sivuvaikutuksia. Koje on tieteellisesti todistettu ja lääketieteellisesti hyväksytty. Yksi hoitokerta kestää 20 minuuttia. Laastarin tehoa voi säätää 1-15.

Kuva: www.prisma.fi

Jos jollakin on muita vinkkejä menkkavaivoihin, otan mielelläni vastaan! Onnekseni tarvitsen suhteellisen harvoin kivunlievitystä, mutta silloin kun  sattuu, ovat kaikki apukeinot sallittuja. Synnytyssalissa olisin juonut vaikka morfiinia suoraan pullosta, jos se olisi jotenkin ollut avuksi tai mahdollista. ;)

Koska kivusta on puhe, liitän tähän muutaman kuvan viime viikolta kun taistelimme flunssan kourissa. Inkivääritee, särkylääke, Munkkitipat, vitamiinit ja kurkkupastillit auttoivat silloin. Onko muita kikkoja flunssan hoitoon?
 

Munkkitipat on mun flunssalääke no:1.

Hedelmät maistuvat aina.

Inkivääri teessä ja kuivattuna paljaaltaan helpottavat flunssaoloa.



Kuva: http://www.legaljuice.com/2010/02/mugging_victim_takes_feeling_n.html

                                                Kivuttomia ja terveitä pakkaspäiviä kaikille!
                                                                    -Jenny-

Mörkö nimeltä hammaslääkäri

Kuluvalla viikolla on selvitty hurjista jopa yli kahenkympin pakkasista, mutta mukaan on mahtunut omasta vinkkelistäni katsottuna muutama uroteko. Joku muu voisi kutsua niitä pelosta ja tyhmyydestä aiheutuneiksi viimeisiksi mahdollisuuksiksi.

Alkuviikosta mun suussa, ylhäällä vasemman puoleisessa hammasrivistössä, alkoi tuntua kipua. Kohdistin säryn takimmaiseen hampaaseen. Jomotus tuntui yöllä nukkumaan mennessä ja aina kun puraisin, sattui. Rapsutusjogurtin kylmä maito sai tuskanväreitä aikaan sulaessaan hampaan päälle. Kylmän ja kuuman aiheuttama kipu jäi suuhun leijumaan.

 Soitin särkypäivystykseen ja sain ajan. Jännitystä ja pelkoa vähentääkseni tein taktiset, joita ei mun viimetippaluonteellani tarvitse oikeastaan mitenkään suunnitella. Eli menin just muutamaa minuuttia ennen kammotustapahtumaa paikan päälle. Siinä aurinkolasit päässä maatessani odotin kauhusta kankeana h-hetkeä. Viimeiseen asti suojasin huulilla purevaa salaisuuttani. Jok’ikinen kerta hammaslääkärissä sen kaiken järisyttävän kivun pelkäämisen lisäksi jännitän mitä huoneessa olijat tykkäävät mun purukalustosta. Hammaslääkärin näytöllä se näyttää huolettomien nuoruusvuosien hammashoidon äärimmäisen laiminlyönnin jälkeen värikkäältä tilkkupeitolta. ”Aakakkoset ja vitoset” on varmaan kaikki muovipinnalla.

Näkisinpä mäkin näin...

 Kuva: Löytyi täältä: grabilldentistry.com

Aukaisin suuni. Sydän pamppaillen yritin sivusilmällä lukea tohtorisedän ilmeitä. Metalli koputti hammasta ja yritin muistaa hengittää. Yllätyksekseni lääkäri ei pyörtynytkään löytäessäni suustani jotain järjettömän hirvittävää vaan hän totesi, ettei havaitse siellä mitään kivunaiheuttajaksi kelpaavaa. TÄH? Sain kuulla flunssan voivan aiheuttaa vihlontaa ja särkyä hampaisiin. Vaikka suussa tuntui yhä kipua, kirmasin onnesta soikeana käyntimaksun kera mahdollisimman nopeasti ulos rakennuksesta.

Illan ja seuraavan päivän aikana kipu alkoikin kohdistua edellisen epäillyn vastinpariin alaosastossa. Päätin soittaa jälleen päivystykseen. Jospa ammattilainen ei huomannut tarpeeksi tarkasti katsoa alahammasta kun en sitä valittanut. Jälleen pelokkaan pikkulapsen tavoin polvet paniikista tutisten menin kidutettavaksi. Kova härveli koputti ja ruoputti hammasta tällä kerralla erinäköisten käsien toimesta mun suojalaseilla peitettyjen silmieni yläpuolella. Ja mitä ihmettä? Ei sielläkään mitään suurta vikaa. Tällä kertaa lääkäri selvitti kivun voivan johtua reilu vuosi sitten lohkeaman päälle tehdystä, ehkä hieman korkeaksi jääneestä paikkauksesta. Hammasta hiottiin vähän. Poran tärinä tuntui kallon luissa asti. Pulssi tasaantui jylinän hiljennyttyä. Odottamaani koko kropan lävistämää kipuaaltoa ei tullutkaan. Raskausaikana suuhygienistin tekemän silloin helpottavan arvion mukaan myöhemmäksi siirretty purukaluston tarkastus oli mennyt umpeen syksyllä ja sain kehotuksen varata käyntiaikaa. Tarkastuspäivämäärä taskussa ja yhä arka hammas suussani poistuin hoitolasta. Muutamassa päivässä oireiden pitäisi helpottaa.

 

Vaan kun ajattelen näin!

 Kuva: Löytyi täältä: Uploaded by user

 

Kohtaan mörön viimeistään parin kuukauden päästä uudestaan ja mikäli suussa tällä hetkellä vellova särky ei hellitä, joutunen turvautumaan päivystykseen jo aiemmin. Vuosia sitten korjautin yksityisellä huolimattoman hammashoidon vahinkoja työntäen tuhansia suuhuni. Päätin silloin aloittaa säännölliset vuosittaiset tarkastukset. Liekö tältäkin säryltä vältytty, jos olisin niin tehnyt.  Onko muita yhtä nössöjä vasta pakon edessä hammaslääkäriin astelevia? 

Minä yritän jälleen parantaa tapani, sillä suunterveyshän on tärkeä juttu. Nyt täytynee kivusta huolimatta unohtaa hammaslääkäri ja nauttia viikonlopusta, sillä huomenna lähdetään systereiden kanssa Ouluun sukeltamaan! Hauskat viikonloput! :)

                                                          -Jenny-

Kävelyllä tänään.

Elämän suuntaa hakiessa

Kirjoitan tätä tekstiä nyt jo puoli unessa, sormet kohmeuden vallassa. Ehkä tämä kupillinen Klipperin Blackcurrant & Acai perry teetä herättää minut sekä tämän tekstin henkiin.

Kämppikseni kauniit vaaleanpunaiset neilikat ovat jo hieman elämää nähneenä maljakossa keittiön pöydällä. Lisäksi tämän päiväisen itseopiskelun jäljiltä pöytää koristaa Novo Avenida Brasil – portugalin kielen oppikirjat. Vielä löysin joitakin asioita muististani, näin yli puolen vuoden Suomeen tulon jälkeen. Jospa tämä into kielen opiskeluun pysyisi yhtä vakaana ja voisin hyödyntää sitä vielä jonakin kauniina päivänä työelämässä.

Olen koko päivän miettinyt väsymyksen vallassa tulevaisuutta, joka tulee tuomaan monia suuria muutoksia elämääni. Ne tietyllä lailla pelottavat sekä kauhistuttavat, mutta olen innolla lähdössä uusiin seikkailuihin. Vielä on aikaa hieman täällä Pohjanmaan peltojen keskellä, tietynlaisessa rauhassa ja varmuudessa opintojen äärellä. Tarkoitus olisi kumminkin valmistua koulusta ja päästä töihin eteläiseen Suomeen, ellei hieman kauemmaskin. 

Kesän työpaikka haut ovat alkaneet ja monet nuoremmista sekä vanhemmista opiskelijoista hakevat kesätöitään. Jotkut hakevat ensimmäistä kertaansa jännityksen ja pelon sekaisin tuntein, kun taas toiset jo monen vuoden vankalla kokemuksella, itse lukeutuen johonkin tuohon välille.

Tuntuu niin turhauttavalta täytellä pitkiä hakemuksia useita tunteja. Tietäen, että tuo vaivalla väännetty paperi ei ehkä koskaan pääse kenenkään luettavaksi, saati arvosteltavaksi useiden satojen hakijoiden joukosta. Olen miettinyt useita eri tapoja kuinka päästä tuosta pälkähästä, paperien täytöstä.  Suhteet ovat yksi isoin sana, ne ovat useimpina vuosina pelastaneet minut tältä taistelulta. Kaikilla, kuten ei minullakaan tällä hetkellä ole kuitenkaan sellaisia mahdollisuuksia. Uusi paikkakunta sekä erilaiset unelmat työtehtäviltä pakottavat minut puskemaan itseni läpi tämän suon. 

Niinpä lähes aina vastassani työnhakutilanteessa ovat lausahdukset ”Oletko jo lähettänyt hakemuksen meille?” tai ”Kiitos, mutta täyttäisittekö avoimen hakemuksen verkkosivuillamme?” tai muuta sellaista. 

Se paperisota ja epävarmuus varmasti saa lannistettua useamman meistä.  Itse olen päättänyt, että vaikka läpi harmaan kiven. Uskon, että oikeasti, jos jotakin haluaa niin sen saavuttaa!

Näissä tunnelmissa on nyt lähdettävä unten maille, jotta huomenna jaksaa keskittyä itse asiaan.

Toivotan kaikille teille työnhakijoille, niin nuorille kuin vanhemmillekin tuhansittain tsemppiä! Kiitos seisoo siinä haastattelukutsussa! Teille, ketkä olette jo ottanut otteen työpaikastanne, niin nauttikaa! Ehkä mäkin vielä tässä löydän sen omani. Toivottavasti vielä työn, josta nautin ja saan lisäksi vielä oivan palkkion.

terkuin 

Sarlotta