Elämän suuntaa hakiessa

Kirjoitan tätä tekstiä nyt jo puoli unessa, sormet kohmeuden vallassa. Ehkä tämä kupillinen Klipperin Blackcurrant & Acai perry teetä herättää minut sekä tämän tekstin henkiin.

Kämppikseni kauniit vaaleanpunaiset neilikat ovat jo hieman elämää nähneenä maljakossa keittiön pöydällä. Lisäksi tämän päiväisen itseopiskelun jäljiltä pöytää koristaa Novo Avenida Brasil – portugalin kielen oppikirjat. Vielä löysin joitakin asioita muististani, näin yli puolen vuoden Suomeen tulon jälkeen. Jospa tämä into kielen opiskeluun pysyisi yhtä vakaana ja voisin hyödyntää sitä vielä jonakin kauniina päivänä työelämässä.

Olen koko päivän miettinyt väsymyksen vallassa tulevaisuutta, joka tulee tuomaan monia suuria muutoksia elämääni. Ne tietyllä lailla pelottavat sekä kauhistuttavat, mutta olen innolla lähdössä uusiin seikkailuihin. Vielä on aikaa hieman täällä Pohjanmaan peltojen keskellä, tietynlaisessa rauhassa ja varmuudessa opintojen äärellä. Tarkoitus olisi kumminkin valmistua koulusta ja päästä töihin eteläiseen Suomeen, ellei hieman kauemmaskin. 

Kesän työpaikka haut ovat alkaneet ja monet nuoremmista sekä vanhemmista opiskelijoista hakevat kesätöitään. Jotkut hakevat ensimmäistä kertaansa jännityksen ja pelon sekaisin tuntein, kun taas toiset jo monen vuoden vankalla kokemuksella, itse lukeutuen johonkin tuohon välille.

Tuntuu niin turhauttavalta täytellä pitkiä hakemuksia useita tunteja. Tietäen, että tuo vaivalla väännetty paperi ei ehkä koskaan pääse kenenkään luettavaksi, saati arvosteltavaksi useiden satojen hakijoiden joukosta. Olen miettinyt useita eri tapoja kuinka päästä tuosta pälkähästä, paperien täytöstä.  Suhteet ovat yksi isoin sana, ne ovat useimpina vuosina pelastaneet minut tältä taistelulta. Kaikilla, kuten ei minullakaan tällä hetkellä ole kuitenkaan sellaisia mahdollisuuksia. Uusi paikkakunta sekä erilaiset unelmat työtehtäviltä pakottavat minut puskemaan itseni läpi tämän suon. 

Niinpä lähes aina vastassani työnhakutilanteessa ovat lausahdukset ”Oletko jo lähettänyt hakemuksen meille?” tai ”Kiitos, mutta täyttäisittekö avoimen hakemuksen verkkosivuillamme?” tai muuta sellaista. 

Se paperisota ja epävarmuus varmasti saa lannistettua useamman meistä.  Itse olen päättänyt, että vaikka läpi harmaan kiven. Uskon, että oikeasti, jos jotakin haluaa niin sen saavuttaa!

Näissä tunnelmissa on nyt lähdettävä unten maille, jotta huomenna jaksaa keskittyä itse asiaan.

Toivotan kaikille teille työnhakijoille, niin nuorille kuin vanhemmillekin tuhansittain tsemppiä! Kiitos seisoo siinä haastattelukutsussa! Teille, ketkä olette jo ottanut otteen työpaikastanne, niin nauttikaa! Ehkä mäkin vielä tässä löydän sen omani. Toivottavasti vielä työn, josta nautin ja saan lisäksi vielä oivan palkkion.

terkuin 

Sarlotta