Liikunnan iloa!

Villasukat lämmittävät jaloissa, viltti hartioilla. Hörpin ihanaa suklaanmakuista kahvia ja imeskelen turkinpippureita. Olo kropassa on väsynyt, poskia kuumottaa. On kuitenkin ihan hurjan hyvä fiilis. Olen tänään hiihtänyt paikkakunnallamme järjestetyn retkihiihdon (18 km). Edellisen kerran hiihdin kyseisen reissun odottaessani esikoistamme, olin tuolloin seitsemännellä kuulla raskaana. Nyt matka tuntui luonnollisesti kevyemmältä ja saavuin maalinkin 44 minuuttia aikaisemmin! Ensi vuonna aion nipistää ainakin muutaman minuutin!



 
Tämä viikonloppu on jälleen ollut meidän perheessä yhtä hiihtämistä. Esikoisemme on halunnut käydä hiihtotapahtumissa ja kilpailuissa, samalla pikkusiskokin on saanut hiihdellä omassa sarjassaan. Mitaleita on kertynyt ja poikamme on ollut yhtä hymyä. Tänään pikkumies oli pokannut itselleen elämänsä ensimmäisen pokaalin. (En itse ollut tuota hiihtoa todistamassa, sillä lasten hiihtotapahtuman aikaan jo valmistauduin omaan hiihtooni.) Mutta voi sitä iloa, mikä meidän kotona on hyrissyt! Minusta on ihana käydä lasten hiihtokilpailuissa, sillä kilpailusta huolimatta lasten sijoituksia ei korosteta. Usein kaikki osallistujat palkitaan. Meidän aikuisten luettavaksi tulostetaan tulokset. Poikammekaan ei alkuun edes kysynyt sijoitustaan. Nykyisin hän kysyy, että "olinko mä eka"? Uskon, että sijoituksesta huolimatta lapselle tärkeintä on liikunnan ilo sekä kisamakkara, pillimehu ja se, että koko perhe on mukana. :)

Minä en lapsena ollut erityisen hyvä missään urheilulajissa. Aina löytyi kolme parempaa. Muistan, että kerran olen päässyt ala-asteikäisenä palkintopallille. Tuolloinkin sain kaulaani sen kaikkein himmeimmän mitalin! Vaikka en ole kerännyt menestystä liikunnassa, olen silti aina rakastanut liikkumista. Haluankin todella kasvattaa omat lapseni ennen kaikkea nauttimaan liikunnasta. Tällä hetkellä meillä asuu kaksi intohimoisesti liikkuvaa ja leikkivää lasta. Liikkumisleikit ja kaikenlainen liikkuminen menee aina ohi muista leikeistä, jos lapset saavat valita! Poika on aina valmis uuteen pallopeliin alakerran aulassa tai luistelureissuun tai hippaleikkiin. Kunpa näin jatkuisi. Liikunnasta saa niin paljon hyvää oloa sekä oppii tuntemaan omaa kehoaan.


Täällä siis ollaan väsähtäneitä. Iltapalaksi syödään puolukkarahkaa.
Kyllä liikkuminen on sitten mahtavaa, hyvä terveys ja toimintakyky ovat elämän upeita juttuja!
Hyvää oloa ja iloista mieltä kaikille! Ensi viikon perjantaina täällä pohjoisessa melko monella alkaa hiihtoloma. Lomalatuja odotellessa!

Suomenliput Kalevalan-päivän kunniaksi.

Aurinkoa taivaalle toivoen;

Janika

Piece Of Me: Kokemuksia elämäntapamuutoksista

Havahdun hereille painajaisesta. Katson kelloa. Kello on vasta kahdeksan. Lupasin illalla itselleni, että nukun ainakin yhteentoista. Näin aamuvuorolaiselle ei kumminkaan auta omat lupailut, vaan rytmi pitää tiukasti kiinni itsestään viikonloppuisinkin.

Ei siinä mitään. Rakastan kiireettömiä aamuja. Koitan saada unta vielä hetken, kunnes nousen ylös ja keitän kahvit. Sovimme tyttöjen kanssa viikolla, että teemme aamubrunssin sunnuntain kunniaksi. Juon kahvia ja koitan toppuutella kurnivaa vatsaa. Söin illalla hyvin, koska tiesin, että nälkä iskee aamulla.

Nälkä saa minut voimaan pahoin. Laskeskelen tunteja. Päätän, että kerkeän syödä aamupuuron ennen kello kahdentoista brunssia. Niinpä keitän puuron. Koristelen puuron päällisen juolukoilla, omenalla, raejuustolla ja jäädytetyllä jogurtilla. Näin herkullinen COMBO on valmis! - ei muuta kuin tyydyttämään tuo vatsan sisälmyksiä vihlova paholainen eli nälkä.

Muistelen näkemääni unta, kunnes mieleeni juolahtaa Jyväskylän matkalla alennuksesta ostoskoriini päätynyt kirja: Elämän peli - Antamisen ilo. Kaivan tuon kaapin pohjalle pölyttyneen kirjan esille ja selailen sitä samalla aamiaista nautiskellessani. Kirja lupaa opastastusta muuttumiselle ja loistavan tulevaisuuden luomiselle. Lisäksi kirjan ajatus on vaalia myönteistä elämän asennetta ja voimalauseita, jotka edistävät omaa elämän peliä.

Selailu vaihtuu Instagramiin Whatsapp -viestiin vastailun jälkeen. Melkein ensimmäisenä huomaan Venla Savikujan skaban #Uskallamuuttua #Galaxyedgeplus. Alan miettiä elämääni, jonka elämäntaparemontti kiteytyy juuri tuon samaisen puurolautasen sekä erään opastavan kirjan ympärille. Nuo muistelut saavat minut avaamaan tietokoneen ja innostavat minut kirjoittamaan kokemukseni tänne blogimme puoleen, jos vain jollekkin voin sillä antaa innostusta, voimaa ja jopa toivoa elämään.

Olin väsynyt ainainen laihduttaja. Päivät pyörivät kaloreiden laskemisen, ruoan ja kehon ympärillä. Ihailin langanlaihoja malleja ja näyttelijöitä. Saatoin elää päiviä pelkällä tupakalla ja kahvilla. Syömättömyys kostautui kumminkin aina jokaisen syömättömän ajanjakson jälkeen takapakkina, jolloin söin (mikä on ihan normaalia ihmiselle, emme voi elää ilman ruokaa). Kärsin suuresta väsymyksestä. Nälkäkuurilla en mahan kurinan ja kurlutuksen kourissa saanut unta öisin, eikä uni maittanut myöskään vatsa täynnä. Joka ikinen kerta, kun olin syömättömyyden jälkeen langennut syömään soimasin itseäni. Buustasin itseni uuteen alkuun, tein valat ja vannomiset, että nyt onnistun. Kierre jatkui ja jatkui. Lopulta olin noin 19-vuotiaana elämäni rapakunnossa. Olin aivan hukassa kropan ja mielen kiemuroissa.

Kunnes eräänä päivänä rakas isäni lupasi minulle: Sarlotta, jos lopetat tupakoinnin ostan sinulle auton. En tietenkään voinut ohittaa näin herkullista tarjousta. Niinpä minä tosissaan lopetin. Lopettaminen ei ollut helppoa. Kolmantena tupakoimattomana päivänä sinnikkyyteni meinatessa pettää sain käsiini Allen Carrin kirjan: Stumppaa tähän. Uskoin tuon uskomattoman miehen jokaiseen sanaan. Hän sai minut tajuamaan kirjansa avulla, että minulla on toivoa, mahdollisuus saavuttaa elämä ilman tupakoinnin orjuuttavaa voimaa.

Tupakoimattomuus toi elämääni aivan uudenlaisen puhtaan draivin. En ollut riippuvainen enää mistään kehoani saastuttavasta tuotteesta. Niinpä tuon elämäntapamuutoksen myötä halusin olla terveellinen kaikin puolin. Aloitin urheilun uudelleen ja löysin vanhan lapsuuden ruoan kaurapuuron aamuihini. Jokaisen savuttoman, terveellisemmän päivän myötä opin uusia parempia vaihtoehtoja pitää yllä hyvää oloa. Nautin normaalista ruoasta koko ajan säännöllisemmin. Sain voimaa ja energiaa jatkaa terveellisten valintojen äärellä, kun tunsin oloni koko ajan paremmaksi. Tuo aika loi aivan uudenlaisen pohjan elämälleni. Opin koko ajan enemmän pitämään peilikuvastani ja arvostamaan sekä kunnioittamaan kehoani oikealla tavalla. Rakkaus terveelliseen ruokavalioon ja urheiluun kulkee mukanani tällä hetkellä jokaisessa päivässä. Tietenkin joskus palaan vieläkin vanhoihin huonoihin tapoihin ja valintoihin hetkeksi. Se on vain kuitenkin elämää, joka muistuttaa minua miksi haluan pysyä niissä hyvissä arjen valinnoissa. Aamiaisen suhteen olen kumminkin orjallinen, en jätä sitä enää ikinä koskaan välistä. Elämä on opettanut myös etten enää koskaan, ikinä ala millekään laihdutuskuurille. Säännöllinen ateriarytmi ja urheilu ovat tuoneet elämääni jotain semmoista mitä en vaihtaisi mihinkään. Kaikki muutokset alkavat ja riippuvat itsestä. Uskon, että pystymme mihin vain, kunhan uskomme itse tekemiseemme tarpeeksi.

Positiivista draivia ja myötätuulia tuleviin haasteisiin,

toivottaa Sarlotta

Ei muotia vaan hiihtoa! :)

Uusi viikko on pyörähtänyt käyntiin. Helmikuu on puolessa välissä. Ihana kun saimme vielä lunta. Ladut ovat jälleen hiihtokunnossa. Meidän kotimme läheltä lähtevät hyvät hiihtoladut, joita hyödynnämme ahkerasti. Mies hiihtää useampana päivänä viikossa töihin, lisäksi hiihdämme koko perhe usein iltaisin. Hiihto on ehdottomasti talvilajeista meidän suosikki!


Hiihtäessä tulee aina hiki, kaloreita palaa ja mieli virkistyy. Ladulla katoavat niin päänsärky, stressi kuin kuukautisvaivat. Eilisellä hiihtolenkillä minun oli pakko pysähtyä kuvaamaan satumaisemaa, joka ympäröi minut, yksinäisen hiihtäjän, tutun metsän siimeksessä. Lumi keinui puiden oksilla valkoisina pilvinä, taivas oli sininen ja ladun pinnassa tuikkivat timantteina hohtavat jääkiteet. Olin hiestä märkä, mutta tyytyväisyyttä täynnä. Kotiin oli kiva palata iloisena ja virkeänä.


Hiihtolenkkini jälkeen lähdimme seuraamaan hiihdon maakuntaviestiä. Lapset olivat innoissaan, sillä isikin hiihti viestissä ja meillä oli kannustettavaa. Sää suosi hiihtotapahtumaa ja pienet kannustajat saivatkin popsia makkaransa auringon paisteessa. Ystävänpäivän kunniaksi lapset saivat myös hillomunkkia ja kaakaota. Oikein huvitti kun poika suu sokerissa totesi, että "ihan hyvältä täällä maistuu"!

Kisamakkaraa!!!

Itse seurasin lasten ilon ohella muuta viestiyleisöä. Hiihto ei todella nyky-Suomessa paistattele kansalaisten suosiossa. Sen näkee kaikesta. Kisapaikat ovat kuluneita ja tunkkaisia, järjestelyt vaatimattomia ja jotenkin vanhanaikaisia. Makkaraa ja munkkia ostava hiihtokansa alkaa olla jo reilusti yli keski-ikäistä, yleisön määrällä ei "mällätä". Hiihto ei ole muotia, mutta silti me vielä innostumme siitä. Viemme lapsiamme ladulle ja kaiken lisäksi hiihdämme siellä itse. Seuraamme suomalaisten hiihtäjien menestystä maailmalla ja hiljaa mielessämme toivomme uutta kulta-aikaa kuolemaa tekevälle kansallislajillemme. Hiihdossa on jotain suomalaista ja aitoa. Jotain mistä tulee hyvä olo.

Maakuntaviestin komea kiertopalkinto. Kuvaajan kuvastaidot eivät todella tee oikeutta hienolle pystille. Tosin ympäristö oli niin kulunut ja tunkkainen, että sitä oli vaikeaa rajata pois.

Juuri ennen viestin lähtöä.

Lähtöalueella oli vilskettä.

Viesti kulki hienosti ja tunnelma meidän kisaporukalla oli mainio.Kotiin lähdettiin iloisin mielin. Ulkoilmassa nautitun hiihtoelämyksen jälkeen oli mukava rentoutua kotisohvalla ja nauttia ystävänpäivän illasta.



Näihin tunnelmiin... Iloista alkanutta viikkoa ihan jokaiselle!

<3: Janika

Kropan kevätsiivous!

Vaikka räntää valuu alas taivaan täydeltä, on mulla kevät! Päätin tämän kevään kunniaksi tarttua talven aikana mukaan kertyneen romun siivoukseen. Tällä kertaa ei kuitenkaan kämpän nurkissa pölise vaan mun nahkani sisäpuolella. Eilen aloitin kevätsiivon puhdistamalla suolen elämäni ensimmäistä kertaa. Operaatio ei todellakaan mennyt minkään käsikirjoituksen mukaan! Siispä en aio kertoa siitä sen enempää. No nyt elän siinä uskossa, että mun pitkä sisäelimeni köllöttää sisälläni puhtoisena ja kaipaa käsittelyynsä vain puhdasta ravintoa. 

Elämäni eka vihersmoothie -eikä ollut edes kovin pahaa! :D

Olen addiktoitunut Läkerol-salmiakkipastillien mussuttaja. Käytän makeutusaineita, nestemäistä Hermesetasta ja Steviaa. Jo pidemmän aikaa olen lukenut kuinka hirveitä myrkkyjä makeutusaineet ovat, mutta makeanhimoon on jotain pitänyt keksiä. Jo jonkun aikaa olen korvannut onnekseni osan makeutuksesta hunajalla. Tästä lähtien tuo mehiläisten tuottama makea tahna ja muut luonnolliset makeuttajat korvaavat keinotekoiset aspartaamit, sukraloosit ja sakkariinit minun ruokavaliossani. Tämän kevätsiivoukseni aikana aion opettaa kroppani nauttimaan puhtaasta, luonnonmukaisesta ravinnosta. Sisuskaluja hellivän ruokavalion tavoitteena on saada kuonat ja myrkyt sekä liiat rasvat pois kehosta. Mielenkiinnon vuoksi ajattelin vältellä myös maito- ja viljatuotteita, sillä uskon niiden turvottavaan vaikutukseen. Maitotuotteet yhdistettynä pastilleihin ovat saaneet monet kerrat melkoiset zembalot aikaan suoleni päässä! 

Ihanan lämmittävää ja tulista porkkana-inkiväärikeittoa, slurpsis!

 Iltaisin olen etsinyt kiinnostavia smoothie-, keitto-, kasvisruoka- ja salaattireseptejä. Ensimmäiset neljä päivää aion vetää smoothieiden ja keittojen turvin. Viikonloppuun on hyvä sijoittaa kevyen ruokavalion päivät. Maanantai on aina viikon pahin, joten jos jo hapottaa niin eipä päivä varmaan parempi olisi muutenkaan. Nestemäisempien päivien jälkeen palaan pureskeltavaan ruokaan suolen puhtautta vaalien.

 

Jännityksellä odotan mitä uusi ravinto tuo tullessaan. Odotan freesimpää oloa ja ulkomuotoa eikä poiskaranneet kilotkaan ole pahitteeksi. Haluan juosta raikkaana ja kevyenä kesään! Wohou! Voin päivittää fiiliksiä ja kokemuksia muutoksesta. 

Kuva: http://www.rantapallo.fi/matkailu/matkailu-suomeen-lisaantyi-viime-kesana/

Rakkautta, sydämiä ja lämpimiä tunteita ystävänpäivän viikonloppuun! <3

Terkuin; Jenny

Vessa-asialla.

Heippa!

Helmikuuta mennään jo kovalla vauhdilla. Meidän perheessä liikutaan niin, että joka aamu tietää kyllä eläneensä edellisenä päivänä. Ihanaa! Tällä hetkellä olemme hurahtaneet hiihtoon ja kuntosaliharjoitteluun. Kummastakin saa paikat kipeäksi jos haluaa.


Elämä lapsiperheessä ja uudessa kodissa on myös muuta kuin urheilua. Työpäiviä, pyykinpesua, siivousta ja kaikkia supertylsiä "arkipakkoja". Päätinkin tänään piristää arjen harmautta kameran salamavalon räiskähdyksillä ja kuvasin ensimmäiset sisutuskuvani ikinä. Tai no, Instagramissa on pari otosta keittiöstämme. En kuitenkaan pidä niitä sisustuskuvina. Elämä on minulle opettanut, että on hyvä aloittaa varovaisesti. Niinpä sulkeuduin kamerani kanssa yläkerran vessaan. Kuvat kertovatkoon siitä, mitä muistikortille tallentui.

Tämä wc on yksi talomme kolmesta vessasta. Toiletti sijaitsee yläkerrassa, meidän vanhempien makuuhuoneen vieressä. Meidän kodissamme oleskelutilat ovat yläkerrassa, joten tämä on "ykkösvessamme". Olen suunnitellut itse kalusteiden paikat. Tammenväriset wc-kalusteet ovat Ikeasta, kuten myös allas (Wc-istuin Gustavsberg, hana Grohe).

Seinä,- ja lattialaatat ovat Oulun Sisustajilta.

Ripaus ylellisyyttä, Carrara-marmoria! <3

Ihastuin raksa-aikana marmoriin. Halusin sitä aitona johonkin. Emme kuitenkaan uskaltaneet marmoroida keittiön lattiaa, pöytätasoja emmekä olohuoneen takkaa, sillä marmori kivilajina on huokoinen ja vaikea pitää kiiltävänä ja tahrattomana. Kuljin valmistuvassa kodissamme Carrara-marmorilaatta kädessäni ja etsin sopivaa paikkaa kauneimmalla laatalle ikinä. Lopulta löysin loistavan paikan yläkerran vessasta. Niin sai suihkukulmauksen "väliseinä" kannettavakseen laatat, joiden veroisia en tähän päiväänkään mennessä ole nähnyt! Marmori täydentää kauniisti vessan luonnonläheisiä sävyjä, se antaa ilmeeseen ripauksen ylellisyyttä.

Vessan lempperipaikka on itsesuunnittelemani "kampauspöytä". Korkeakiiltovalkoinen taso lepää metallikannattimien varassa ja tarjoaa jo pikkutytöstä asti haaveilemani meikkauspaikan! Tämän tason äärellä aloitan ja päätän päiväni. Todella pidän siitä! <3

Mukavaa viikon jatkoa ihan jokaiselle. Kultaista kaksostenpäivää kaikille kaksosille, erityisesti rakkaalle Jenny-kaksoissiskolleni!


<3: Janika