Toisen romu on toisen aarre

Lukuisten muistojen, tunteiden, ajatusten ja luopumisen tuskan läpikäynyt ihminen istuu onnellisena ja katselee tyhjyyttä. Paljaana paistava tila näyttää puhtaalta, vapaalta ja saavutukselta. Hävitys on onnistuneesti loppunut. Kevein mielin hylätty tavaramäärä lähetetään täyttämään uusia nurkkia tai kierrätyksen kautta toivottavasti hakemaan uudenlaista elämää eri muodossaan.

Inventoinnissa pitää olla tarkkana :D

Olen inventoinut meidän säilytystiloja. On uskomatonta, kuinka nurkassa turhana ja käyttämättömänä lojuneesta romusta ei yht’äkkiä haluakkaan päästää irti. Joko ei vain raaskisi antaa pois tai uskoo vielä tarvitsevansa materiaa, joka on hetki sitten ollut jo kauan unohduksissa. Olen ottanut avukseni kameran, jolla ikuistan rakkaimmat rojot. Vaikka kuvamuisto jää, on silti jollain tavalla haikeaa kun tavara häviää. Siitä kun saattaisi vielä olla hyötyä tai mitä jos koittaakin pula-aika? Säilöissä ei enää olekaan kasoittain lumppuja, joilla lämmitellä.

Vintage-takki.

Paljosta luovuin, mutta kaikesta en. Vaikka tyhjää tilaa vapautui, silti nurkissa nököttää liian monta uuden tilaisuuden saanutta turhaketta. Eikai voi heittää roskiin esimerkiksi suurehkoa taulua, jonka kehykset on itse omaperäisellä tyylillä entisöinyt 14-vuotiaana vanhasta mökistä löydetystä peilistä? Ei sellaista, kuvan ympärille puettavaa puista reunamusta, minkä on teininä haaveillut laittavansa omaan ensimmäiseen kotiin ja minkä on aina pakannut mukaan kun paikkakunta on vaihtunut, sitä ei voi kiertoon lähettää. Vuosien ajan armoa ovat saaneet myös vanhat koulukirjat ja vihkot. Sekä puinen arkku, johon on kätketty lapsuuden ja nuoruusvuosien päiväkirjoja, kirjeitä, kaverikirjoja, slämäreitä, valokuvia ja muita pikkumuistoja. Perheellistymisen myötä suojelukseen ovat päässeet myös tytön söpöimmät vauvatavarat ja puoliskon muistot. Kun sattuu olemaan ihmistyyppiä, joka kiintyy materiaan ja voi liikuttua vaikka vanhan kukkaruukun tarinaa miettiessään, täytyy iloita onnistuessaan saamaan säilöihinsä tyhjää tilaa.

Kierrättäminen on mun mielestä mahtava juttu. Tänään poikkesin kirpparilla ja löysin jonkun vanhan rouvan vaatteiden seasta suomalaisen, beessin kevättakin. Ehkä vähän reilu, mutta ihana päällä! Kunpa joku ilahtuisi minun kiertoon laittamistani romuista yhtä paljon kun minä tästä! ;)


                 Loppuun vielä muutama auton ikkunasta viime vuonna näihin aikoihin räpsästy 
                                             kevätkuva! Iloista viikonloppua!
                                                                  <3 Jenny