tiistai 10. maaliskuuta 2015

Kookoksesta kesään



Ei enää kauan, niin meillä on kesä!

Aamulla, jo sängystä noustessa, voin tuntea iloisen kiherryksen, jonka huomaan olleen hukuksissa hyvän aikaa.  Koulumatka taittuu nauttien siitä, kuinka hiekanjyvät narskuvat hieroutuessaan kenkien pohjiin kuivaa asfalttia vasten, jokaisella ottamallani askeleella. Paluumatkalla ei edes ärsytä yhtään, vaikka koko kolmen kilometrin kävelymatkan ajan pieni tihkuinen vesisade huurruttaa silmälasien linssit. Se kastelee takinkaulukset sekä luo iloisesti pomppivia pisaroita ohittamieni lätäköiden pinnoille paljastaen koko ajan lisää ja enemmän kävelytien vieressä kulkevan ojanreunaa. Lumenraja lähenee uhkaavasti uoman pohjassa olevaa mutkaa. Takaraivossa soi muisto edellispäivän mahtavan auringonpaisteen tunkeutumisesta aivojen jokaiseen sopukkaan täyttäen ne, niiden pienimmistä lohkoista lähtien, täysin iloisen odotuksen ja jännityksen sekaisilla ajatuksilla antaen virtaa vielä tähänkin päivään.  Luottavaisesti pidän esillä kevyen toppatakin ja tennarit, sillä sääennustajien povaamat säteet pilkahtavat tämän välipäivän jälkeen taas huomenna ja ylihuomenna sekä ehkäpä yliylihuomennakin. Mulla on kevättä rinnassa! 





Parhainta tässä kaikessa on, että odotukset on suunnattu ihanaan, rakkaaseen, nautinnolliseen kesään, mikä on koko ajan lähempänä ja lisäksi vielä edessäpäin!

Tämä suuri muutos pihalla, ulkona auringon ja luonnon hoitaessa talven runtelemia koloja ja eheyttäessä harmautta kohti kesän kukoistusta sai minut tajuamaan, että olisi aika myös hoitaa omaa talvessa ryvettynyttä kehoa. Pakkasten aiheuttamat uurteet kasvoilla, kylmän lannistamat hiukset sekä väritön ihoni täytyy virvoittaa ennen kesän iloisia tapahtumia ja hetkiä. Muistin kylpyhuoneen kaapin kätköihin unhoittuneen pienen purnukan. 
Kaivoin esille vaaleaa energiaa täynnä olevan lasisen puna-valkoisen astian. Valettuani ihon ja hiukset kirkkaan nesteen peittoon, leijailin tuoksun huumaamana elävästi kuvittelemaan itseni palmun alle, kaukomaille hellivien auringon säteiden huomaan. 

Purkki täynnä kookoksen tuoksua!
Kookosöljy, joka varmasti on monessa keittiössä leivonnassa tutuksi tullut tuote, antoi minulle pienen palasen lämpöä ja tulevan kesän hehkuvaa fiilistä hoitaen ja virittäen niin mieleni kuin kehoni vielä enemmän kevään aitoon tuntuun.
Toivottavasti saan mennä näillä tunteilla kesään asti!

Ihanaa loppuviikkoa!

- Sarlotta


6 kommenttia:

  1. Niin runollinen teksti. Kookosöljyä kehoitan minäkin käyttämään. Ihanaa iholla! Kyllä sä oot nätti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Kiva kuulla et on muitakin kookosöljyn ystäviä! :)

      Poista
  2. Siis miten tuota kookosöljyä käytetään hiuksiin ja naamaan? Laimennettuna veellä vai semmoisenaan? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon laittanu kroppaan sitä ihan semmosenaan ja yleensä ennen nukkumaan menoa, koska se on aika paksua. Naamaan oon sekottanu tavalliseen perusvoiteeseen hiukan sitä öljyä talven kuivimpina aikoina. Myös siihen yhdistämällä esim. kaurahiutaleita, hunajaa, oliiviöljyä yms. saa tehtyy kivoja luonnonmukaisia kuorivia hoitoja! :)

      Poista
  3. Mielenkiintonen toi kookosööljy. Kiinnostaisi sen käyttö. Avaisitko enemmän miten/mihin sitä käytetään ja mihin se käyttö vaikuttaa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä loistava luonnonmukainen tuote hoitamaan aika moniakin asioita. Voisin tehdä siitä avartavan postauksen tässä lähiaikoina :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)