sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Liikunnan iloa!


Villasukat lämmittävät jaloissa, viltti hartioilla. Hörpin ihanaa suklaanmakuista kahvia ja imeskelen turkinpippureita. Olo kropassa on väsynyt, poskia kuumottaa. On kuitenkin ihan hurjan hyvä fiilis. Olen tänään hiihtänyt paikkakunnallamme järjestetyn retkihiihdon (18 km). Edellisen kerran hiihdin kyseisen reissun odottaessani esikoistamme, olin tuolloin seitsemännellä kuulla raskaana. Nyt matka tuntui luonnollisesti kevyemmältä ja saavuin maalinkin 44 minuuttia aikaisemmin! Ensi vuonna aion nipistää ainakin muutaman minuutin!



 
Tämä viikonloppu on jälleen ollut meidän perheessä yhtä hiihtämistä. Esikoisemme on halunnut käydä hiihtotapahtumissa ja kilpailuissa, samalla pikkusiskokin on saanut hiihdellä omassa sarjassaan. Mitaleita on kertynyt ja poikamme on ollut yhtä hymyä. Tänään pikkumies oli pokannut itselleen elämänsä ensimmäisen pokaalin. (En itse ollut tuota hiihtoa todistamassa, sillä lasten hiihtotapahtuman aikaan jo valmistauduin omaan hiihtooni.) Mutta voi sitä iloa, mikä meidän kotona on hyrissyt! Minusta on ihana käydä lasten hiihtokilpailuissa, sillä kilpailusta huolimatta lasten sijoituksia ei korosteta. Usein kaikki osallistujat palkitaan. Meidän aikuisten luettavaksi tulostetaan tulokset. Poikammekaan ei alkuun edes kysynyt sijoitustaan. Nykyisin hän kysyy, että "olinko mä eka"? Uskon, että sijoituksesta huolimatta lapselle tärkeintä on liikunnan ilo sekä kisamakkara, pillimehu ja se, että koko perhe on mukana. :)














Minä en lapsena ollut erityisen hyvä missään urheilulajissa. Aina löytyi kolme parempaa. Muistan, että kerran olen päässyt ala-asteikäisenä palkintopallille. Tuolloinkin sain kaulaani sen kaikkein himmeimmän mitalin! Vaikka en ole kerännyt menestystä liikunnassa, olen silti aina rakastanut liikkumista. Haluankin todella kasvattaa omat lapseni ennen kaikkea nauttimaan liikunnasta. Tällä hetkellä meillä asuu kaksi intohimoisesti liikkuvaa ja leikkivää lasta. Liikkumisleikit ja kaikenlainen liikkuminen menee aina ohi muista leikeistä, jos lapset saavat valita! Poika on aina valmis uuteen pallopeliin alakerran aulassa tai luistelureissuun tai hippaleikkiin. Kunpa näin jatkuisi. Liikunnasta saa niin paljon hyvää oloa sekä oppii tuntemaan omaa kehoaan.


Täällä siis ollaan väsähtäneitä. Iltapalaksi syödään puolukkarahkaa.
Kyllä liikkuminen on sitten mahtavaa, hyvä terveys ja toimintakyky ovat elämän upeita juttuja!
Hyvää oloa ja iloista mieltä kaikille! Ensi viikon perjantaina täällä pohjoisessa melko monella alkaa hiihtoloma. Lomalatuja odotellessa!




Suomenliput Kalevalan-päivän kunniaksi.








Aurinkoa taivaalle toivoen;

Janika

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)