Piece Of Me: Kokemuksia elämäntapamuutoksista

Havahdun hereille painajaisesta. Katson kelloa. Kello on vasta kahdeksan. Lupasin illalla itselleni, että nukun ainakin yhteentoista. Näin aamuvuorolaiselle ei kumminkaan auta omat lupailut, vaan rytmi pitää tiukasti kiinni itsestään viikonloppuisinkin.

Ei siinä mitään. Rakastan kiireettömiä aamuja. Koitan saada unta vielä hetken, kunnes nousen ylös ja keitän kahvit. Sovimme tyttöjen kanssa viikolla, että teemme aamubrunssin sunnuntain kunniaksi. Juon kahvia ja koitan toppuutella kurnivaa vatsaa. Söin illalla hyvin, koska tiesin, että nälkä iskee aamulla.

Nälkä saa minut voimaan pahoin. Laskeskelen tunteja. Päätän, että kerkeän syödä aamupuuron ennen kello kahdentoista brunssia. Niinpä keitän puuron. Koristelen puuron päällisen juolukoilla, omenalla, raejuustolla ja jäädytetyllä jogurtilla. Näin herkullinen COMBO on valmis! - ei muuta kuin tyydyttämään tuo vatsan sisälmyksiä vihlova paholainen eli nälkä.

Muistelen näkemääni unta, kunnes mieleeni juolahtaa Jyväskylän matkalla alennuksesta ostoskoriini päätynyt kirja: Elämän peli - Antamisen ilo. Kaivan tuon kaapin pohjalle pölyttyneen kirjan esille ja selailen sitä samalla aamiaista nautiskellessani. Kirja lupaa opastastusta muuttumiselle ja loistavan tulevaisuuden luomiselle. Lisäksi kirjan ajatus on vaalia myönteistä elämän asennetta ja voimalauseita, jotka edistävät omaa elämän peliä.

Selailu vaihtuu Instagramiin Whatsapp -viestiin vastailun jälkeen. Melkein ensimmäisenä huomaan Venla Savikujan skaban #Uskallamuuttua #Galaxyedgeplus. Alan miettiä elämääni, jonka elämäntaparemontti kiteytyy juuri tuon samaisen puurolautasen sekä erään opastavan kirjan ympärille. Nuo muistelut saavat minut avaamaan tietokoneen ja innostavat minut kirjoittamaan kokemukseni tänne blogimme puoleen, jos vain jollekkin voin sillä antaa innostusta, voimaa ja jopa toivoa elämään.

Olin väsynyt ainainen laihduttaja. Päivät pyörivät kaloreiden laskemisen, ruoan ja kehon ympärillä. Ihailin langanlaihoja malleja ja näyttelijöitä. Saatoin elää päiviä pelkällä tupakalla ja kahvilla. Syömättömyys kostautui kumminkin aina jokaisen syömättömän ajanjakson jälkeen takapakkina, jolloin söin (mikä on ihan normaalia ihmiselle, emme voi elää ilman ruokaa). Kärsin suuresta väsymyksestä. Nälkäkuurilla en mahan kurinan ja kurlutuksen kourissa saanut unta öisin, eikä uni maittanut myöskään vatsa täynnä. Joka ikinen kerta, kun olin syömättömyyden jälkeen langennut syömään soimasin itseäni. Buustasin itseni uuteen alkuun, tein valat ja vannomiset, että nyt onnistun. Kierre jatkui ja jatkui. Lopulta olin noin 19-vuotiaana elämäni rapakunnossa. Olin aivan hukassa kropan ja mielen kiemuroissa.

Kunnes eräänä päivänä rakas isäni lupasi minulle: Sarlotta, jos lopetat tupakoinnin ostan sinulle auton. En tietenkään voinut ohittaa näin herkullista tarjousta. Niinpä minä tosissaan lopetin. Lopettaminen ei ollut helppoa. Kolmantena tupakoimattomana päivänä sinnikkyyteni meinatessa pettää sain käsiini Allen Carrin kirjan: Stumppaa tähän. Uskoin tuon uskomattoman miehen jokaiseen sanaan. Hän sai minut tajuamaan kirjansa avulla, että minulla on toivoa, mahdollisuus saavuttaa elämä ilman tupakoinnin orjuuttavaa voimaa.

Tupakoimattomuus toi elämääni aivan uudenlaisen puhtaan draivin. En ollut riippuvainen enää mistään kehoani saastuttavasta tuotteesta. Niinpä tuon elämäntapamuutoksen myötä halusin olla terveellinen kaikin puolin. Aloitin urheilun uudelleen ja löysin vanhan lapsuuden ruoan kaurapuuron aamuihini. Jokaisen savuttoman, terveellisemmän päivän myötä opin uusia parempia vaihtoehtoja pitää yllä hyvää oloa. Nautin normaalista ruoasta koko ajan säännöllisemmin. Sain voimaa ja energiaa jatkaa terveellisten valintojen äärellä, kun tunsin oloni koko ajan paremmaksi. Tuo aika loi aivan uudenlaisen pohjan elämälleni. Opin koko ajan enemmän pitämään peilikuvastani ja arvostamaan sekä kunnioittamaan kehoani oikealla tavalla. Rakkaus terveelliseen ruokavalioon ja urheiluun kulkee mukanani tällä hetkellä jokaisessa päivässä. Tietenkin joskus palaan vieläkin vanhoihin huonoihin tapoihin ja valintoihin hetkeksi. Se on vain kuitenkin elämää, joka muistuttaa minua miksi haluan pysyä niissä hyvissä arjen valinnoissa. Aamiaisen suhteen olen kumminkin orjallinen, en jätä sitä enää ikinä koskaan välistä. Elämä on opettanut myös etten enää koskaan, ikinä ala millekään laihdutuskuurille. Säännöllinen ateriarytmi ja urheilu ovat tuoneet elämääni jotain semmoista mitä en vaihtaisi mihinkään. Kaikki muutokset alkavat ja riippuvat itsestä. Uskon, että pystymme mihin vain, kunhan uskomme itse tekemiseemme tarpeeksi.

Positiivista draivia ja myötätuulia tuleviin haasteisiin,

toivottaa Sarlotta