Päivät juoksevat, viikot kuluvat. Minun edellisestä postauksestani on päässyt kulumaan liikaa aikaa. Meilläpäin vuorokauden tunnit vain tuppaavat olemaan niin täynnä, että hetkiä kirjoittamiseen ei ole liikaa tarjolla. Rehellisesti sanottuna en ole viime aikoina juurikaan fiilistellyt. Olen kantanut taatusti kaikkia töissä tarjolla olleita viruksia elimistössäni ja ollut puolikuntoinen useita viikkoja. Välillä on mennyt lihasvoimat, välillä ääni. Olen joutunut selviämään hyvin vähillä liikuntamäärillä, joten mielen tasapaino on ollut koetuksella. Olenkin todennut, että puolikuntoisena liikuntakiellossa ei kannata minun kaltaiseni ihmisen juurikaan analysoida ja tulkita fiiliksiään. On parempi keskittyä niihin asioihin mitä pystyy tekemään.:) Olen hakenut iloa kukista, uuden kodin sisustussuunnittelusta, ihanasta työstäni (esikoulun kevät on suloista aikaa) sekä omista mussuistani.
Viime päivät olen pohdiskellut pesutilojen ja vessojen laattavalintoja. Marmori näyttää minun verkkokalvoillani nyt erityisen kauniilta. Tiukka budjetti (!!!) hieman rajoittaa marmorin määrää rakennusmateriaalina. Saattaa olla, että päätösvaiheessa tyydymme jäljitelmäänkin... Tässä pari googlettamaani inspiraatiokuvaa.
 |
| Marmoria. Niin kaunista. kuva lainattu: http://4.bp.blogspot.com/-IrnhLZsFswE/UQ5AkhfK51I/AAAAAAAABwI/1BKk4AO8JQU/s640/httpwww.avatv.fikauneusjahyvinvointiartikkeli.shtmltalta-nayttaa-unelmien-kylpyhuone-20102010031090923.jpg |
 |
| Kaunista! kuva lainattu: http://st.houzz.com/fimgs/6351476f0f15ac9b_2524-w660-h449-b0-p0--contemporary-bathroom.jpg |
Mitä talonrakennukseen tulee, niin alan olla jo väsähtänyt koko projektiin. Takana on kaksi viikkoa raksalesken elämää
työnteon ohella. Välillä olen väsymyksessäni meinannut luovuttaa koko talontekoyrityksen.
On ollut päiviä, jolloin olen ollut todella poikki. Omakohtaisella empiirisellä
tutkimuksellani olen todennut, että vastuu kodin arjesta painaa liikaa jos se lepää yhden ihmisen harteilla. Uupuneena itsesäälissäni kieriskellessä olen ajatellut, että
jonain päivänä rakennukselta kivipölyissään kotiin raahautuva mieshahmo saa
vielä tavata punaisilla silmillään tyhjästä asunnosta löytämäänsä lappua, jossa
lukee: ”Rakastin sinua, sinä raksaa. Tämän se raksa maksaa.”
Onnekseni mies on osannut kuitenkin oikeilla hetkillä
hidastaa tahtia ja kuunnella itkuiset tunnepurkaukseni. Minun kaksilahkeisessa kivikourassani
on hienoa se, että hän todella kuuntelee. Mielestäni vaativassa elämänvaiheessa
parisuhteen kannalta olennaista luottamuksen lisäksi on toisen arvostaminen ja
kuunteleminen. Meillä vaimon itkukohtausta seuraa miehen tilanteen päivitys ja menetelmien uudelleenarviointi. On äärimmäisen helpottavaa ja lohduttavaa kun toinen
ottaa tosissaan ja alkaa tehdä asioille jotain. Sen mitä jutuille tehdään, ei
tule olla kovin suurta, mutta jotain konkreettista.
 |
Haluan tällä hieman alakulon sävyttämällä tekstilläni luoda teille muillekin haastavassa elämäntilanteessa oleville toivoa helpommasta huomisesta. Tämän itse sepittämäni lorun myötä toivon kaikille makeaa keskiviikkoa!
Elämänmakua
Elämän kuuluukin maistua.
Kirpeältä, katkeralta, makealta.
Kun maistuu liian väkevältä, polttaa kieltä,
sylkäise pois!
Se piristää mieltä.
Kinuskia, suklaata ja lakua,
elämässä maistuu monta suloista makua!
Sisua poskeen ja menoksi! Kevät on tulossa! :)
-Janika-
Tsemppiä sinne, murut <3 Ootte onnesta soikeana sitten kun pääsette jylhään kivitaloon, kauniille tontille! :) - Jenny
VastaaPoistaKiitos sisko-kulta! <3 Khyyllä! :)
PoistaKirjoitat niin kauniisti, aidosti ja rehellisesti! Upeita nuo marmorikylppärit! :) Ottaisin itsellekin marmoria jos ei olisi niin kallista ja vaikea pitää puhtaana/kauniina! :)
VastaaPoistaKiitos! <3 Tuo marmori on kyllä ihanaa! :) -Janika-
PoistaYmmärrän täysin ei oo helppoa ja käytännössä kaikki mitä olette tehneet yhdessä teet nyt yksin.. Se on raskasta, mutta esim. meillä on ollut 3 pientä lasta ja yksi niistä vastasyntynyt kun ollaan pari vuotta sitten rakennettu ja ei oo ollu vaihtoehtoja kuin pärjätä ja jos aikoo ite rakentaa oman talon ja säästää kustannuksissa (lähinnä rakennusmiesten palkoissa) ei yksinkertaisesti ole vaihtoehtoja kuin tehä kaikki minkä voi.. Suosittelen avaamaan sieltä pumpulista silmiä ja ajattelemaan myös miestäsi.. Tsemppiä!
VastaaPoistaKiitos tsempeistä, niitä tarvitaan! :) Olet kyllä tehnyt hienon työn kun tuosta olet selvinnyt! Onnellisia päiviä teidän perheelle uudessa kodissanne! <3 Näinhän se on, että aina säästöä kun mies pystyy auttamaan rakennusmiehiä jollakin tapaa iltaisin. :)
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaMinäkin haluan kannustaa että kyllä siitäkin elämäntilanteesta selviää. Täytyy vaan laskea tasoa ihan oikeasti, muuten ei jaksa. Meillä nyt vuosi sitten valmistunut talo ja rakennusaikana meillä oli neljä alle kouluikäistä lasta. Tiedän todella sen tilanteen kuinka rankkaa voi olla. Mutta silloin täytyy iloita tosi pienistä edistysaskelista sekä olla tyytyväinen jos lapset ei sairastele. Ja muistaa että yhteinen projekti se on. Yhtä hyvin mies voi väsyä raksalla pitkiin päiviin ja sielläkin on hitaasti eteneviä pitkästyttäviä työvaiheita ja muutenkin kaikki ei välttämättä aina mene niinkuin on suunnitellut tehdä.. mutta tsemppiä! Ei kannata marttyyriksi alkaa.
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta! Näimpä juuri! Marttyyrin tie on pahin mahdollinen. Yhteistä hyväähän molemmat tavoittelevat.. 😀
PoistaKauniita kylppäreitä! Oikein harmonisia ja kutsuvia. Janika koita jaksaa kaiken keskellä. Olet upea vahva nainen ja teillä on ihana perhe. Lapset voivat hyvin kun tekin voitte. Tsemppiä kovasti, olette kuitenkin jo loppua kohti raksassa menossa. Ottakaa pieni hetki parisuhteelle vaikka saunassa kahden ja ota siitä voimia arkeen. Arki on Extreme laji. ;)
VastaaPoistaHanna
Janika, kyllä elämä kantaa kuitenkin, vaikka välillä onkin rankkaa. Hyvä, että annat tunteesi näkyä ja näytä siellä töissä myös. Raksa-ajan kokeeneena, lisämausteena pienet lapset, työssä käynti ja mummulassa asuminen, tiedän että yhtälö on "hikinen ja tunteikas projekti" . Töissäkin voi nimittäin tänä aikana löysiä ja armahtaa itseään. Ei tarvitse tehdä edes "parhaansa", voi tehdä sen minkä juuri sinäpäivänä jaksaa. Kyllä työkaverit ymmärtää. Tsemppiä ja sairaana peitto niskaan, lapset tarhaan ja unta palloon -näin ihminen voimaantuu ja elämän ihanat värit näkyvät kirkkaampina. - Ellu -
VastaaPoistaKiitos, Hanna! 😀 Toi on niin totta, arki on extremeä! Niinhän se on, että vanhempien parisuhde on lasten koti. 😀
VastaaPoistaAhaa, nyt löysinkin näitä raksajuttuja tuon raksa-arki tägin alta.
VastaaPoistaHyviä ajatuksia ja kiitos runosta.
Itseäni auttaa se että koen että tuo raksa on yhteinen juttu vaikka minä teenkin kaikki jutut yksin kotona ja vaan vähän pääsen raksalle. Olen pohdiskellut samoja juttuja, selviytymistä http://koti7.blogspot.fi/2015/03/raksa-aidin-elamaa-vs.html blogissani.
Meidän nuorimmaiset ovat kuitenkin jo 4v joten arki on paljon helpompaa kuin jos olisivat vaikka 1 tai 2v.
Tsemppiä ja raksa-iloa! Tärkeintä on pitää aina paussia kun voimat loppuu... ainakin meillä on edetty maratonivauhdilla, sitkeän hitaasti.
Heippa! Kiitos tsempeistä! Kyllähän tää raksa-arki on aikamoista menoa. Toi on totta, että yhteinen juttuhan koko raksaprojekti on. :)
PoistaSun blogi on kyllä tullut mulle tutuksi. On aivan mahtavan terapeuttista lukea samassa elämäntilanteessa olevan naisen juttuja. Teille tulee taatusti kaunis koti! <3 Sun otteesta huomaa jo, että olet elänyt raksa-aikaa ennenkin. Mulla vielä tällaista räpellystä! :D :D
Tsemppiä myös sulle! :) -Janika-