Palmusunnuntaita!

Viikonloppu on ollut niin uskomattoman keväinen ja kirkas! Meillä eletään unelmien aikaa, sillä takaterassilta aukeaa kantohanki, joka valkoisena ja kimmeltävänä jatkuu silmänkantamattomiin meren jäälle. Hiihtäminen rapsakalla kantohangella on mitä parhainta kevätauringossa! Olemme todella nauttineet hiihtämisestä. Saimme eilen tarjota upeita ulkoiluelämyksiä myös Brasilian vieraallemme. Oli ihanaa jakaa timanttisia kokemuksia Suomesta ihmiselle, joka elää (mielestäni) paratiisimaisemissa kotimaassaan. Vieraamme oppi hienosti hiihtämistä jo ensimmäisellä hiihtoretkellään.

Lapset ovat harjoitelleet hiihtämistä takapihalla ja rannassa. Välillä on käyty hörppäämässä lämmintä kaakaota suksimisen ohella terassilla.





Isin kelkkakyydissä!


Vaikka tänään hiihdettiin, vietimme palmusunnuntaita myös lapsenmielisesti. Mussukat halusivat virpomaan. Meidän eteisestä pääsiäismieltä lähtivät jakamaan leijona ja velho! Virpomisreissu rajoittui muutamaan naapuritaloon sekä mummulaan ja miehen tädin kotiovelle. Lapset olivat täynnä iloa ja jännitystä! Virpomislorut naurattivat ja pukeutuminen oli hauskaa. Palkaksi saadut suklaamunat, kolikot ja makeiset tietysti myös lämmittivät pienten virpojien mieltä!

"Vivvon vavvon, tuoleek tevveek. Pankka mulle!", virpoi leijona....

... ja kaatoi palkkakorinsa ainakin neljä kertaa lumihankeen!

Velho hoiti hommansa esimerkillisesti. Muisti kysyä, että saako virpoa ja kiitti palkoistaan. :P

Kunpa jatkuisivat nämä aurinkokelit pääsiäiseen asti! Elämä tuntuu niin kevyeltä ja raikkaalta kauniissa säässä. Iloa palmusunnuntain iltaan meille kaikille!

<3: Janika

Luomuilua ja hiihtolomaa!

Hiihtoloma on takana. Voi kun se olikin piristävä! Näimme ihania tyyppejä ja vietimme myös aikaa ihan oman perheemme kesken. Lomailimme Vuokatissa hiihtäen ja ulkona liikkuen, illat "lilluimme" Katinkullan kylpylässä. Lapset nauttivat, erityisesti uimisesta. Me vanhemmat pääsimme myös loman makuun ja irti arjesta. Itse lomailin pari päivää jopa ilman puhelinta, sillä laturi oli jäänyt kotiin enkä jaksanut istua autossa puhelinta lataamassa. En ostanut loman aikana uutta laturia, vaan päätin, että kokeilen elämää ilman valokuvaamista, sähköpostia, työajatuksia sekä whatsappia. Kokeilu kannatti, vaikkakin puhelimen päälle laittamisesta koitui yhden lomapäivän pituinen stressi ja pitkä puheluiden maraton! No, siitäkin selvittiin ja pääsin vielä takaisin lomafiilikseen. Nyt hyvin liikkuneena ja nukkuneena on ihana aloittaa uusi keväinen työviikko huomenna!

Ulkoilma ja kylpylässä kloorivedessä pulikoiminen sekä useat suihkut ja saunat lenkkien välissä kuivattavat ihoa. Vedimme tämän saman lähes viikon mittaisen hiihto- ja kylpyläloman joulun aikaan Vuokatissa. Ihoni kuivui niin, että reissun jälkeen vei usean päivän ennen kuin pienet punaiset kuivanäpyt sekä kuivuuteen kuollut ihokerros katosivat. Tuolloin hoidin ihoani vielä Lumenen kosmetiikkatuotteilla. Tällä reissulla olin aivan luomutuotteilla liikenteessä. Olenhan siirtynyt luonnonkosmetiikkaan. Pesin ihoa Urtekramin suihkugeelillä. Kasvot puhdistin kookosöljyllä. Kosteusvoiteena käytin niin kasvoihin kuin vartaloonkin oliiviöljyä. Oliiviöljy todella kosteuttaa ja tekee ihosta ihanan kimmoisan ja hehkuvan. Iho voi reissun aikana mainiosti!

Taika-aineet, kookos- ja oliiviöljyt!

Hikoilun ja kloorivedessä uimisen seurauksena myös hiuksia piti pestä vähän väliä. Olen siirtänyt päänahkanikin luomuaikaan. Hiukseni nauttivatkin nykyisin luksusta. Pesen kutrini nimittäin Santen hiusten hoitoaineilla. Santen tuotteita löytyy Life-putiikeista. Lomalla minulla oli käytössä Santen kookosta ja appelsiinia sisältävää kiiltoshampoota sekä mm. maapähkinäölyä ja koivunlehtiuutetta sisältävää hoitoainetta. Tuo Santen hoitoaine on niin erinomaista, että taidan käyttää sitä seuraavat vuodet. Hoitoaine tekee pitkistä hiuksistakin todella sileät ja helposti harjattavat. Hiukset ovat kiiltävät ja helposti käsiteltävät kloorivedessä uimisenkin jälkeen.

Olen niin hurahtanut oliiviöljyyn ja kookosöljyyn, että tein itselleni "reissupurkit"vanhoista Oriflamen rasvapurkeista. Pikkusiskoni Sarlotta lisäsi juuri viikonlopun kynnyksellä kuvan instagramiinsa Ikean suuresta pakastepussista, jonne oli suljettu litran pullollinen oliiviöljyä sekä valtava kookosöljypurkki -ihan vain viikonlopun ihonhoitoa varten reissuun mukaan. Meillä siskoksilla oli hauskaa kuvan äärellä! Niin vain on vaihtunut överikalliit kasvovoiteet öljyihin, joita tarvittaessa voi lorauttaa lounaaseenkin! No, mutta minä sentään olin esteettinen. Pienet somat lasiset öljypurnukkani sopivat loistavasti esteetikonkin meikkipussiin, eikö?!

 Näillä tuotteilla siis selvittiin hiihtolomasta. Jännä nähdä näytänkö niin sileähiuksiselta ja hehkuvaihoiselta huomenna työkavereiden verkkokalvoilla, mitä tämän postauksen mukaan annan ymmärtää. Olo kuitenkin on mainio ja luomukuuri jatkuu.


Hehkua ja voimaa huomenna alkavaan viikkoon kaunokaiset!


<3: Janika

Sano Ei Istumiselle -prosessista

Saavun töistä kotiin kuuden aikaan. Useat pienet selvitettävät asiat saivat minut jäämään ylitöihin. Keitän kahvit ja paloittelen puolikkaan omenan ja banaanin kulhoon. Lusikoin päälle hieman maitorahkaa ja puristan lorauksen hunajaa antamaan makua näin alkuviikon harmauteen. Ripottelen päälle vielä kourallisen kaurahiutaleita. Käperryn kahvikupin ja hedelmä-kaura-hunaja-seoksen kanssa sohvan nurkkaan. Otan puhelimen esille ja keskityn sosiaaliseen mediaan.

Selailen instagramin kuvia ja tarinoita, facebookin eri tykkäyksiä ja uutisia sekä luen päivän polttavimmat puheenaiheet eri uutiskanavista. Silmiin osuu hyvinvointiin liittyvä uutinen istumisen hengenvaarallisuudesta. Luen uutista aluksi hieman epäillen, ääni aivojen syvyyksissä hohottaen "että jopas, jopas, kaikkea nuo toimittajat jaksavat keksiäkin saadakseen lukijoita", kunnes uutinen siemaisee minut mukaansa. Huomaan tihrustavani kirjoitusta nenä kiinni puhelimen näytössä. Imen tuosta tekstin palasesta kaiken tiedon, mitä se tarjoaa.

Pomppaan samantien ylös. Kauhistun ajatuksesta muistellessani kesää ja syksyn alkua sekä kaikkea sitä istumista. Jopa tänään, näin toimistotyöläisenä, olen lähes koko päivän viettänyt istuen. Jatkan asiaan perehtymistä käveleskellen ympäri asuntoa. Löydän netistä litanian erilaisia haittavaikutuksia, mitä istuminen tekee keholle ja terveydelle. Kiitän ajatuksissa pomoani, joka kesän lopussa ihan oma-aloitteisesti oli hommannut minulle seisovan työpöydän. Päätän, että tästä lähtien seison ainakin puolet työpäivästä, ellen koko päivän.

Liikunnan riemua nostattamaan hankin uuden radion (jonka aika ei ole vielä aivan ajassaan).

Aloitan urakan heti seuraavana päivänä. Veivaan kammellisen pöytäni ylös ja tartun tuumasta toimeen. Tuntuu hassulta käsitellä tietokonetta ja papereita näin seisten. Alun outous kaikkoaa työtehtävien imaistessa minut matkaansa. Huomaan kumminkin vartin päästä jo kiemurtelevani vasten pöydän sivua. Käyn hakemassa hieman täytettä vesipullooni ja oikaisen ryhtini uuteen koitokseen. Seuraava vartti kuluu, kunnes jalkoja alkaa vaivata pakottava tunne. Nostelen niitä ja heiluttelen varpaita työn ohessa. Pitämällä pidän selkäni suorassa, lepuuttaen työterveysneuvojan ohjeiden mukaisesti kyynärpäitä kylkien vieressä. Maltan olla tekemättä hiirellä suuria liikkeitä ja tunne sisälläni on kuin olisin vankilassa.

Hetken päästä herään taas työn keskeltä ja huomaan koko olemukseni lysähtäneen, olkapäiden vaipuneen eteen, kyynärpäiden karanneen haralleen pöydän ylle sekä lantion vääntyneen mitä ihmeelliseen s-muotoon. Kerään taas ryhtini. Puolentoista tunnin päästä armahdan itseni tuosta koitoksesta ja kampean pöytäni sekä itseni istuvaan asentoon. Päätän jatkaa huomenna.

Yli puoli vuotta kuluu ja päivä päivältä seisominen helpottuu.

Nyt tänäpäivänä minut sai asiaa muistelemaan työreissu, joka vei minut pois jo rakkaaksi muodostuneen kampipöytäni läheisyydestä. Niinpä koko pitkän päivän istuminen todellakin pistää pyllyn kipeäksi ja mielen matalaksi. Sillä yli puolen vuoden Sano Ei Istumiselle -prosessini jälkeen, jaksan seista vaikka koko kahdeksan tuntisen (riippuen tietenkin päivästä). Seison vähintään neljä tuntia työpäivästä. Koen olevani paljon tehokkaampi sekä virkeämpi, jopa iltapäivisin.

Minulla on vielä tekemistä vapaa-ajan ja sosiaalisten tapahtumien istumismäärän kanssa, vaikka olen sielläkin aikalailla parantanut.

Iltapäivän herkullinen välipala hemmotteli mukavasti kipeytyneita paikkoja

Ja het` istumassa, vaikkakin kotitreenin voittaneena. Toivottavasti se auttaa edes hieman ehkäisemään niitä kaikkia istumisen pahuuksia

Laitetaan kehomme virkeiksi ja muistetaan aina välillä kammeta itsemme seisomaan sekä tekemään pieniä kävelyitä, niin työpaikalla kuin kotona.

Keväisen soran rohinaa kenkiin ja virkeitä päiviä,

toivottaa
Sarlotta