Tontin raivausta

Tämä viikko on ollut ihana, sillä arkeamme piristämässä kävivät minun vanhempani sekä muita sukulaisiani. Lapset olivat innoissaan kun saivat pitää päiväkodista vapaata ja olla mummin ja papan hoidossa. Kaikki kiva loppuu kuitenkin aikanaan ja niin mummilan porukankin piti lähteä kotiin ja töihin. Mekin aloimme ahertamaan ulkona ja sisällä. Lauantai-aamun meidän sisällä möyrysi jälleen pölyä, likaa ja sormenjälkiä sekä likapyykkiä inhoava naarastiikeri, joka mouruten ajoi miehen ja lapset pihalle. Kun pahin pöly oli pyyhitty ja paikat hieman paremmassa ojennuksessa, tiikeri nuoli turkkinsa ja lähti muiden mukaan pihalle puusavottaan.

Meidän tontillamme kasvaa jättimäisiä mäntyjä. Niin korkeita, leveitä ja monihaaraisia, että peittävät oksillaan näkymää merelle. Mies on kaatanut niitä jo useamman, mutta vielä muutama pitää saada kumoon. Puusavotta tarkoittaa sitä, että lasten kanssa kannamme suurten puiden oksia ja polttopuiksi sahattuja puukappaleita pinoihin ja kasoihin tontin eri puolille. Päämääränä on saada puiden osat poltettua ja pinoon ennenkuin kaivuri tulee viikon päästä tonttia muokkaamaan. Homma on kovaa, mutta yhdessä ihan mukavaa ajanvietettä. Hiki lämmitti ja välillä käytiin lasten kanssa juomassa "limpparia" pahvimukeista pihakivellä.

Illalla paistoimme rannassa makkaraa. Päivän ajan palanut nuotio oli pienentynyt niin, että siinä oli hyvä kypsentää lapsille Atrian iltaherkut! :) Laskeva aurinko kultasi meren ja lapset leikkivätkin, että "vedessä on kultaa". Löysimme rantakaislikossa kuljeskellessamme jonkun eläimen luurangon. Meri oli  mitä ilmeisimmin myrskyn aikaan sen huuhtonut rantaamme. Poikamme oli varma, että luut kuuluvat ketulle. Illasta tulikin luontoilta. Kysymysten tulva oli valtava. Miksi se on kuollut? Miten sillä ei oo silmiä? Miksi sen nahka on irti? Missä sen äiti ja isi on? Onko se kävellyt meidän pihalla? Miehen kanssa vastasimme parhaamme mukaan. Mitä elämä olisikaan ilman pieniä pihantonkijoita, jotka innostuvat, ihmettelevät ja saavat meidät vanhemmatkin näkemään kotipihan kiehtovana?!

Kaislikossa suhisee.

Kettu se ei kyllä ole, mutta kettuna sitä nyt pidetään! :) Meri tuo ihmeellisiä aarteita.

Päivän aikana nuotio pieneni niin, että illalla siinä jo pystyi paistamaan makkaraa.

Pienet pihantonkijat nukkuvat puhtaina sängyissään. Sauna on pian lämmin, päivän rehkinyt mies odottaa seuraa! Ilta olkoonkin pitkä ja suloinen! Toivotan tämäniltaisen auringonlaskun myötä ihanaa ja kaunista syysiltaa meille kaikille! <3

Kalastajan kotimatka.

<3: Janika

Flunssailua kotona!

Talo on hiljainen. Pieni potilas nukkuu. Isoveli lähti isin kanssa kaatamaan puita pihalta. Olen tämän päivän ollut kotona ja lääkärissä, sillä tyttäremme on flunssassa. Lastentarhanopettajana ja äitinä olen jälleen tänä syksynä saanut kokea miljoonien bakteerien ja virusten tervehdyksen! Kuume, flunssa, vatsatauti, enterorokko, vesirokko, silmätulehdus ja korvatulehdus -lastenvitsauksia viime viikoilta. Tarttuvat myös aikuisiin, kokemuksella voin kertoa. Luvassa on lisää pöpöjä, sillä lööpit pelottelevat superinfluenssalla. Ei hätää, näillä mennään! Kesään mennessä helpottaa ja lomalla voikin jo alkaa sairastamaan kesäflunssaa.

Lapsen sairastamisen arviointi aiheuttaa taatusti jokaiselle työssäkäyvälle vanhemmalle joskus päänvaivaa. Onko lapsi sairas? Joko nyt ollaan terveiden kirjoissa? Töissä mittailen kuumetta, keskustelen puolikuntoisen lapsen tarhaan tuomisesta vanhempien kanssa sekä soittelen äitejä ja isiä hakemaan väsyneitä nuhaneniään kotiin sairastamaan. Neuvon, että lasta ei voi tuoda puolitehoisena päiväkotiin. Lapsen tulee olla siinä kunnossa, että hän jaksaa päiväkodin arjessa. Oman lapsen kohdalla olen kuitenkin hukassa. Mietin muiden vanhempien tavoin aamulla eteisessä, että onko pikkuinen nyt "oikeasti" sairas. Viime päivät olen huolestuneena arponut oman murusen silmien punoituksen syytä ja väsynyttä olemusta. Odottanut kuumetta. Kun asteita kuumemittarissa on tarpeeksi, voi olla varma, että päätös pienen kanssa kotiinjäämisestä on varmasti oikea. Meille ei kuitenkaan tällä kertaa tullut väsymyksen ja huonovointisuuden avuksi sitä kuumetta. Onnekseni päädyin kuitenkin jäämään tyttömme kanssa kotiin, sillä lääkäri totesi hänellä korvatulehduksen ja silmätulehduksen. Meidän pieni pyörremyrsky on tällä hetkellä sammunut sänkyynsä. (Välillä tosin herää yskimään niin järkyttävästi, että todella luulen hänen tukehtuvan.) Oman lapsen sairastaminen on surkeaa!

Tämän päivän aikana olen maailman levottomasta tilanteesta ja yhteiskuntamme surkeasta taloustilanteesta huolimatta ollut tyytyväinen. Olen nimittäin kokenut suurta kiitollisuutta siitä, että olen saanut olla sairaan pikkuiseni kanssa kotona. Oikeastaan olen sitä mieltä, että meillä on täällä kotimaassa todella hyvin asiat! Ajatella, meillä on mahdollisuus hoitaa sairastavia sydänkäpyjämme kotona -ja saada siitä vielä palkkaakin! Luksusta, ainakin minun mielestäni! :)

Olemme tänään touhunneet pojan kanssa kaikkea mukavaa sillä aikaa kun pikkusisko on koisinut. Kotipäivä keskellä viikkoa tuli koko syksyn päiväkodissa touhunneelle miehenalullekin tarpeeseen. Kotona rauhallisessa ympäristössä syntyi mahtava junarataleikki, johon äitikin pääsi mukaan!

Sairaala, poliisitalo sekä satama.

Lääkärin radiossa tunnettu naislaulaja laulaa melkein tämän päivän ajatuksiani:

Elämä on varjoa ja valoa, näin syksylläkin!

Ihanan tavallista iltaa kaikille!

Laitan vielä loppuun viime postauksen suklaapiirakan ohjeen, sitä kun kaivattiin. :)
Ohje on suoraan Pirkan kaakaojauhepurkin takaa. Teen sen kaksinkertaisena yhdelle pellille. Pohjasta tulee muhkeampi.

<3: Janika