Mittumaaria!

Meidän perheen juhannuksen piti olla aika tylsä ja raksaa täynnä. Onneksi siitä tuli odotettua mukavampi. Sattumien kautta meidän juhannuksemme on oikeastaan ollut ihana! Ei ollut mökkiä eikä sovittu yhtään mitään kenenkään kaverin, ystävän tai sukulaisen kanssa. Numero yksi oli vain keittiön vastaanottaminen ja kalusteiden purkaminen kuljetuspakkauksista juhannusaattoa edeltävänä päivänä sekä laatoitettujen pintojen saumaus. Kaikesta huolimatta me olemme saaneet mitä yllättävimpien käänteiden ansiosta viettää aikaa ystävien ja tuttavien seurassa joka päivä, saimme myös mökkireissulta pohjoisesta kotiin ajavan pikkusiskonikin kaverinsa kera yökylään! <3

Kaappeja siellä, kaappeja täällä...

Juhannuksen kynnyksellä hain postista Ellokselta tilaamani tapetin (Teen postauksen kotimme tapeteista sitten kun tyttären huoneen tapetti on hankittu.) ja ajelin lasten kanssa raksalle. Mies oli työmiehen kanssa laatoittanut valmiiksi kylppärin ja alakerran lattian -juhannusriemu repesi! Laatat olivat niin kauniit! Ilo ja fiilis kasvoivat ennätyslukemiin kun saimme vielä keittiön ja kodinhoitohuoneen kalusteet "kotiin" ennen keskikesän juhlaa. Availin lasten kanssa kalusteita kuljetuspaketeista ja olin onneni kukkuloilla. Kodinhoitohuoneen kalusteiden ovet yllättivät, ne sopivat meidän kodin värimaailmaan paremmin kuin ajattelinkaan. Keittiön kalusteissa ovat vielä suojamuovit päällä, joten pääsen ihmettelemään niitä paremmin asennuksen jälkeen! Tässä kuitenkin pieni näyte kodarin kalusteiden ovista. (Kuva on kännykällä otettu, mutta kaapinoven väri näkyy kutakuinkin oikeana.)

Lattia on vielä saumaamatta.

Meidän mummula sijaitsee raksan läheisyydessä, joten pääsimme myös juhannussaunaan. Itseasiassa sauna on lämmennyt useaan otteeseen, sillä uimaralli saunasta mereen/järveen kuuluu ehdottomasti juhannukseen -eikö vain? Kaksivuotias tyttäremmekin uskaltautui saunanhöyryistä kahlaamaan meriveteen. Vesi on todella viileää, mutta saunasta uimaan pulahtaminen tuntuu iholla niiiiinnn hyvältä!! I really love it!!! Meri on näyttänyt kauneutensa yöttömän yön juhlassa. Iltaisin olen ihastellut lintujen lentoa tyynen vedenpinnan yllä. Meri on yöttömän yön auringossa ihmeellisen kaunis, taianomainen. Olen opetellut pois "kuvaamispakosta", joten en halunnut juosta ihanista hetkistä pois hakemaan kameraa. Veikkaan, että kuvaan merta kyllästymiseen asti sitten kun olemme asettuneet asumaan, joten ei huolta -saatte tulevaisuudessa taatusti kuvamateriaalia merestä!

Juhannukseen kuuluvat kukat. Toiset löytävät niitä heti ulko-oven takaa. "Äiti, näin monta kukkaa!"

Taidankin tästä lähteä lasten kanssa kävelylle, aurinko nimittäin kurkistelee pilven takaa! Tiedä vaikka löytäisimme talsimisen päätteeksi jätskikiskalle! Ihanaa keskikesää itse kullekin, kesä on täällä! <3


-Janika-

  

Lomalla, mutta lapset mielessä!

Blogi taitaa hieman nukkua, tai ainakin elää hiljaiseloa. Jenny on valmistunut insinööriksi ja aloittanut työnteon, Sarlottakin ahertaa uudella työpaikallaan. Naiset eivät tunnu nyt ehtivän blogin puolelle, mutta toivottakoon, että pian saamme postauksia kehiin!

Minä puolestani olen lomalla. Kyyneleet silmäkulmissa hyvästelin eskarini ja päästin heidät koulutielle –minun lainalapseni! <3 No, toiset haasteet odottavat ja kesäloman jälkeen tämä lastentarhanopettaja aloittaa työnsä uudessa päiväkodissa. Omat unelmat lastentarhanopettajantyöstä ovat täyttymässä,

joten työ kirjaimellisesti kutsuu minua loman jälkeen. Työt ja vapaa-aika on pidettävä erillään. Siksipä en kirjoita työpaikastani sen enempää. Koen lapsia yli kaiken rakastavana bloggarina sekä varhaiskasvatuksen ammattilaisena velvollisuudekseni kuitenkin mainita adressista, joka vastustaa päiväkotien ryhmäkokojen suurentamista! Hyvät lukijat, vierailkaa addressit.com sivustolla ja allekirjoittakaa kyseinen addressi. Linkki adressiin:

 http://www.adressit.com/varhaiskasvatuksen_tulevaisuus_ei_kasvaville_ryhmille 

Hallitus aikoo muuttaa päivähoidon lasten ja kasvatushenkilökunnan välisen suhdeluvun yli 3-vuotiaiden lasten osalta seitsemästä lapsesta kahdeksaan lapseen aikuista kohden! Hallituksen linjaus saa todella varhaiskasvatuksen ammattilaisen voimaan pahoin. Kunpa näkisivät herrat säästösuunnitelmissaan joskus niin alas, että ihan lapsen tasolle!!!

Tulen niin vihaiseksi tästä suhdeluvun muuttamisasiasta, että haen kupin teetä ja jatkan. Huoh! Tiedän tai oikeastaan olen aivan varma, että jokainen päiväkodissa työskennellyt kasvattaja tuntee kurjia tuntemuksia ja voimattomuutta päättäjien suunnitelman edessä. Päiväkodeissa kaivataan nykysuhdelukujenkin rajoissa lisäkäsiä ja läsnäolevia aikuisia! Olisi järjetöntä kiristää henkilökuntamitoitusta entisestään. Itse en kykene uskomaan, että tämä linjaus menee läpi. Meidän ns. hyvinvointiyhteiskuntamme ei voi olla niin sekaisin, että avuttomimmilta otetaan pois! Aijai kun kylmää ajatus, että hyvinvointia rakennettaisiin nurinkurin murtamalla perustusta. En edes halua kuvitella lasten arkea vielä nykyistä suuremmissa ryhmissä. En myöskään tohdi ajatella sitä, miten lujilla olisivat lapsia rakastavien varhaiskasvattajien sydämet hektisessä riittämättömyyden tunteiden täyttämässä päiväkotiarjessa. Aikaa ei olisi olla läsnä pienten ihanissa maailmoissa, ei voisi olla, sillä jo nykysuhdeluvuilla mennään mielestäni välillä liian tiukilla henkilökuntamitoituksilla. Tuleeko meistä kasvattajista kiireen kyynistämiä, lapsilaumaa paimentavia robotteja, jotka kirjaavat hienoja korulauseita päättäjien määräämiin lomakkeisiin??                                                        

Voi rakkaat lukijat, tehkää päivän hyvä työ ja lisätkää nimenne addressiin! Ei anneta päättäjien viedä enää yhtään lapsiltamme! Totuus on, että lapset tarvitsisivat ennemminkin yhden aikuisen lisää ryhmään, jos laadukkaasta päivähoidosta puhutaan. Laatu on läsnäoloa, huomiota ja kiireettömyyttä. Me kaikki sen varmasti tiedämme,  että aika on rahaa! Vaaditaan rahaa tulevaisuudelle –rakkaimmillemme! Vain yhden lapsen lisäys kasvattajaa kohti kuulostaa todella vähältä. Seitsemän tai kahdeksan, ei kai sillä nyt niin eroa ole?? Ei sen kummemmin kuin, että kolmen kasvattajan ryhmässä tämä tarkoittaa 24 lasta nykyisen 21 sijaan. Voin vakuuttaa, että vähänkin alkaa olla jo liikaa! Sitä laatua kiitos!!

<3: Janika

Loppuun vielä pari otosta puhelimeen tallennetuista kesäloman hetkistä. Olemme lasten kanssa ulkoilleet paljon sekä touhunneet arkisia juttuja. Viikonloput ovat täyttyneet juhlista, joten arki on maistunut ihanalta juhlareissujen ja herkuttelun jälkeen.

Hevoset ovat niin suuria ja ihmeellisiä.

Keski-Suomen metsäpoluilla,

Oulu on yllättävän kaunis. Näkymä Tuiran sillalta.