Tähti on syttynyt!

Marraskuuta on eletty jo kohta kolmannes ja joulu lähestyy. Pikkujoulukausi on käynnistymässä! Itse olen jo yhdet pienet joulut juhlinut, vielä muutamat ovat edessä! En yleensä ole pikkujoulutyyppiä, mutta näin raksaprojektin erakoittamana on ihana ajatella ajanviettoa ystävien ja kavereiden kanssa. Tänä vuonna odotan jouluakin enemmän kuin muulloin. En niinkään jouluruokia tai joululahjahärdelliä saati ostohysteriaa. Odotan sitä, että olisi aikaa olla läheisten kanssa, ilman jatkuvaa aikatauluttamista.


Kävimme viikonloppuna Ikeassa. Suuressa talossa tarvitaan loputtomasti säilytyskalusteita sekä muuta käyttötavaraa, joten ostettavaa oli! Toimme Ikeasta myös pienen palan joulua uuteen kotiimme. Löysimme nimittäin olohuoneen ikkunaan ihastuttavan kuparinvärisen joulutähden! Yksinkertainen ja selkeä metallitähti oli myös "hörsylöitä" inhoavan miehenkin mieleen.Tähden ripustaminen ikkunaan oli tosin tunteiden taistelu, sillä johto oli aivan liian pitkä! Meillä on olohuoneessa keskimmäisen ikkunan päälle asennettu pistorasia juurikin jouluvalojen ripustamista varten. Olohuoneeseen ei ole kuitenkaan vielä asennettu sinne suunniteltuja lamelleita, joten ylipitkä johto jäi kurjasti roikkumaan myttynä pistorasian viereen. Sähkömiehen mukaan johdon lyhentäminen ei ollut mahdollista, joten jouduin tekemään kompromissin ja asentamaan tähden eri ikkunaan ylösalaisin. Näin johto kulkee huomaamattomammin sohvan takana lymyilevään pistorasiaan. Kaikesta huolimatta tähti on oikeenkin kaunis! Se täydentää hyvin olohuoneen kuparinväristä valaisinmaailmaa.

Kimmeltävää marraskuista keskiviikkoiltaa meille kaikille! Nautitaan kodeistamme ja sytytellään kynttilöitä sekä koristevaloja! Tämän pikapostauksen jälkeen lupaan postata vielä tällä viikolla. Mies lähtee reissuun ja meillä on lasten kanssa aikaa. Jos lähdettäis vaikka retkelle... :)

-Janika-

Mittumaaria!

Meidän perheen juhannuksen piti olla aika tylsä ja raksaa täynnä. Onneksi siitä tuli odotettua mukavampi. Sattumien kautta meidän juhannuksemme on oikeastaan ollut ihana! Ei ollut mökkiä eikä sovittu yhtään mitään kenenkään kaverin, ystävän tai sukulaisen kanssa. Numero yksi oli vain keittiön vastaanottaminen ja kalusteiden purkaminen kuljetuspakkauksista juhannusaattoa edeltävänä päivänä sekä laatoitettujen pintojen saumaus. Kaikesta huolimatta me olemme saaneet mitä yllättävimpien käänteiden ansiosta viettää aikaa ystävien ja tuttavien seurassa joka päivä, saimme myös mökkireissulta pohjoisesta kotiin ajavan pikkusiskonikin kaverinsa kera yökylään! <3

Kaappeja siellä, kaappeja täällä...

Juhannuksen kynnyksellä hain postista Ellokselta tilaamani tapetin (Teen postauksen kotimme tapeteista sitten kun tyttären huoneen tapetti on hankittu.) ja ajelin lasten kanssa raksalle. Mies oli työmiehen kanssa laatoittanut valmiiksi kylppärin ja alakerran lattian -juhannusriemu repesi! Laatat olivat niin kauniit! Ilo ja fiilis kasvoivat ennätyslukemiin kun saimme vielä keittiön ja kodinhoitohuoneen kalusteet "kotiin" ennen keskikesän juhlaa. Availin lasten kanssa kalusteita kuljetuspaketeista ja olin onneni kukkuloilla. Kodinhoitohuoneen kalusteiden ovet yllättivät, ne sopivat meidän kodin värimaailmaan paremmin kuin ajattelinkaan. Keittiön kalusteissa ovat vielä suojamuovit päällä, joten pääsen ihmettelemään niitä paremmin asennuksen jälkeen! Tässä kuitenkin pieni näyte kodarin kalusteiden ovista. (Kuva on kännykällä otettu, mutta kaapinoven väri näkyy kutakuinkin oikeana.)

Lattia on vielä saumaamatta.

Meidän mummula sijaitsee raksan läheisyydessä, joten pääsimme myös juhannussaunaan. Itseasiassa sauna on lämmennyt useaan otteeseen, sillä uimaralli saunasta mereen/järveen kuuluu ehdottomasti juhannukseen -eikö vain? Kaksivuotias tyttäremmekin uskaltautui saunanhöyryistä kahlaamaan meriveteen. Vesi on todella viileää, mutta saunasta uimaan pulahtaminen tuntuu iholla niiiiinnn hyvältä!! I really love it!!! Meri on näyttänyt kauneutensa yöttömän yön juhlassa. Iltaisin olen ihastellut lintujen lentoa tyynen vedenpinnan yllä. Meri on yöttömän yön auringossa ihmeellisen kaunis, taianomainen. Olen opetellut pois "kuvaamispakosta", joten en halunnut juosta ihanista hetkistä pois hakemaan kameraa. Veikkaan, että kuvaan merta kyllästymiseen asti sitten kun olemme asettuneet asumaan, joten ei huolta -saatte tulevaisuudessa taatusti kuvamateriaalia merestä!

Juhannukseen kuuluvat kukat. Toiset löytävät niitä heti ulko-oven takaa. "Äiti, näin monta kukkaa!"

Taidankin tästä lähteä lasten kanssa kävelylle, aurinko nimittäin kurkistelee pilven takaa! Tiedä vaikka löytäisimme talsimisen päätteeksi jätskikiskalle! Ihanaa keskikesää itse kullekin, kesä on täällä! <3


-Janika-

  

Laulutaidosta yritysvierailuihin

Viikko reissun päällä vierähti. Ihanasti ja oikein nopeasti se menikin. Aika kului töitä hakiessa, shoppaillessa, ihanien ihmisten kanssa hengaillessa ja kahvitellessa. Mikä sen parempaa. Tein niin ihania piristäviä vaatelöytöjä mustan täyteiseen vaatekaappiini. Nyt kevät saa tulla!

 

Tämä päivä alkoi upealla auringonnousulla, mikä loi koulumatkaan aivan uudenlaista fiilistä. Aurinko värjäsi jäänsinisen pilvettömän taivaanrannan punaisen eri sävyihin. En harmikseen saanut otettua kuvia, kun oli niin kiirus ja sormet olisi jäätyneet!

Kova kiire johtui yritysvierailulle lähdöstä. Kuten aina, niin tänäänkin oli otettava tossua toisen eteen kovalla vauhdilla. Onneksi kerkesin perille. Tosin kädet ilmassa heiluen ilmoitin tulostani, juuri ennen kuin muut meinasivat hurauttaa karkuun koulun pihasta. Kyllä hieman nolotti. En ymmärrä, olin herännyt oikein monta tuntia aikaisemmin. Koskaan en osaa olla ennen sitä viimeistä minuuttia paikalla. Dääm. Nyt ei syy "melkein" myöhästymiseen, ollut pelkästään minussa. Kelloni oli minuuttia vaille lähdön autoon saapuessani. Taisi kuskilla olla vissiin hoppu!

Kävimme vierailuilla kolmessa täysin erilaisessa tehtaassa. Yksi valmisti ikkunalaseja, toinen kaikenlaisiin työkoneisiin hyttejä ja kolmas metallisia laitteita sekä osia. Mielenkiintoisia kohteita kaikki. Mahtavaa oli huomata kuinka erilailla sai irti vierailusta, verrattaessa opintojen ensimmäisinä vuosina tehtyihin tutumiskäynteihin. Näköjään jotakin on jo jäänyt mieleen koulun penkiltä! Tehtävänämme oli miettiä oppitunneilla käytyjä asioita käytännön toteutuksessa. Kuinka hyvin yritykset olivat hyödyntäneet tiettyjä toimintamalleja. Löysimmekin paljon opintoihin liittyviä onnistuneita kokonaisuuksia ja ratkaisuja.

Ikkunatehtaan varastossa. En ollut koskaan ennen nähny näin isoja laseja!

Kaikesta seisoskelusta ja tutkailusta sain alaselän ja jalat kipeiksi. Sain vielä tallustaa puoli tuntia koululta kotiin. Matka taittui kyllä mukavasti auringonsäteistä nauttiessa ja alaselän kipu hälveni jo alku matkasta. Jalat olivat kumminkin muusia päästyäni kämpälle. Syömisen, pienen lepuuttelun ja laulutuokion (sori naapurien korvat) jälkeen päätin vielä jumppailla hetkisen.

Nyt jo väsyneeseen suihkun raikastamaan mieleeni juolahti.. Tietäisikö joku hyvää laulunopettajaa Ylivieskasta? Olisi kiva oppia hallitsemaan ääntä hieman. Myös näin ajatellen lähimmäisiä ja naapureita se olisi viisasta. Jotta he eivät joutuisi kärsimään minun pakollisesta laulamisen tarpeesta, nimittäin se iskee aina välistä.

Totta tosiaan, se on viikonloppu taas edessä. Nauttikaa ihmiset!

- Sarlotta

Suksimalla uuteen vuoteen

Välillä on etsittävä uusia polkuja

Joulu, uudenvuodenjuhla ja reissut ovat takana. Upeat muistot erilaisista hetkistä ja tilanteista, perheestä ja niin vanhoista kuin uusista ystävistä ovat tallentuneet mielen sopukoihin ja kuviksi matkapuhelimen sekä kameran muistikorteille. Loma teki tehtävänsä. Ainakin mielelle. Vaikka se saikin aikaan hetkellisen fyysisen pahan olon kaiken matkustamisen, valvomisen ja touhuamisen myötä.

Aamupäivällä päätin karistaa kehon ja mielen rasitukset. Hyppäsin monoihin, tuikkasin korvanapit korviin, heilautin suksipaketin auton takakonttiin, kipusin ratin taakse ja hurautin kolmen kilometrin päähän hiihtoladulle. Latu oli hyvässä kunnossa, pakkasta vain kuusi astetta ja sukset luistivat äärettömän hyvin. Hiihdin ja hiihdin, potkin vauhtia suksiin, työnsin mitättömillä lihaksillani voimaa sauvoihin. Tunsin kuinka mieleni rentoutui ja keho tiristi itsestään kaikkia ylimääräisiä tuntoja ja asioita. Olo keveni kevenemistään ja muutuin mielessäni keijuksi. Sukset siipinä leijailin valkoisella latupilvellä. Suksin suksimistani, voimien äärirajoille saakka. Ajoin kotiin, pidin hetken venyttelytuokion ja otin suihkun. Lopputuloksena oli voimaton, mutta uskomattoman hyvä fiilis. Voiko mikään maailmassa olla niin parantavaa kuin urheilu ja sen tuottama nautinnollinen hyväolo?

Tunturissa kulki paremmin perinteisellä.

Luisteluhiihto on mun lemppari.

Uskon säännöllisen urheilun olevan lääke moneen ongelmaan. Ainakin itselläni se parantaa fiiliksen kuin fiiliksen. Siitä saa voimaa ja jaksamista jokaiseen elämän hetkeen.

Näissä maisemissa lasketeltiin alas tunturia.

On ihana päästä takaisin arkeen ja kiinni normaaliin päivärytmiin. Juhlaa, vapaa-aikaa ja rentoutumista tarvitaan. Tekee hyvää päästä hetkeksi irti ”oravanpyörästä”saadakseen vain nauttia läheisten ja ystävien läsnäolosta, nukkua pitkään (rytmistä riippumatta) ja syödä hyvin. Sen jälkeen kykenee jälleen työskentelemään täysillä henkisesti ja fyysisesti. Loman antamin voimin jaksaa taas tavoitella unelmia ja kantaa kortensa kekoon tämän yhteiskunnan hyväksi.

Onnea tähän uuteen vuoteen ja sen tuomiin uusiin "kujeisiin”!

Katse kohti uutta vuotta!

Toivottaen

Sarlotta

Siskoja ja blogia

Tänään olemme viettäneet blogi-iltaa. Lähdin töiden jälkeen ajamaan lumituiskussa Jennyn ja Sarlotan luokse. Pieni ideariihi kahvikuppien kera tuli tarpeeseen. Teimme suunnitelmia blogin sisällöstä sekä kuvien laadun parantamisesta. Jennylle hankittiin uusi kamera, Sarlotta vielä odottelee omaansa. Sovimme myös kirjoitusvuoroista ja muista jutuista. 

Blogi-illan päätteeksi halusin ”juhlistaa” vapaailtaani paikallisessa kahvilassa –ovathan siskot ihan parasta seuraa! Meillä oli niin hauskaa. Rankan työnteon ja raksaelämän täyttämän viikon jälkeen oli ihanan piristävää höpötellä kaikkia enemmän ja vähemmän turhia juttuja. Söimme salmiakkia ja puhuimme, räkätimme ja palpatimme. Maistui kahvi, huulikiilto sekä salmiakki. Tuoksui kofeiini ja hajuvesi. Näkyivät nauravat suut sekä kameransalamat. Siskot todella ovat aarteita! <3

Seuraavaksi pari kuvaa tältä päivältä valokuvaukseen liittyen. Kävimme muun muassa kuvauksissa Kärkkäisen mainostoimistossa. Sarlotta kuvausvuorossa. (Kuva otettu puhelimella.)

Valokuvauksen kohteena oleminen on haastavaa. Kriittisen naisen valokuvista harvat ovat kuvattavan mielestä onnistuneita. Nappasin töistä laukkuuni tämän vuoden esikoulukuvat. Lastentarhanopettaja -14. Ei onnistuneita otoksia nämäkään, mutta omille lapsille kelpasivat. Äidin”rimpsessa” yksvee rutisti kädessään tarrakuvaa ja hoki: ”mun äiti, oma, mun oma äiti” ja nauraa kihersi tyytyväisenä. Äitinä oleminen on siitä parasta, ettei ulkonäöllä ole äitiydessä mitään merkitystä.

Siskojen piristämänä lähden ajamaan kotiin päin. Edessä on viikonloppu, jota vietämme koko pienen perheemme voimin! Silmäpussit ovat tummat ja pää väsymyksestä sumea, mutta mieli sitäkin kevyempi! Onko elämässä mitään parempaa kuin rakkaat ihmiset?! <3 <3 Heille kelpaan näinkin rispaantuneena ja tuhruisena (kuva alla).

-Janika-